Odottaako velan vanhenemista vai maksaako lisäsuorituksia ulosottoon?

Olin juuri miettimässä, mistäköhän aiheesta tämän viikon postaukseni kirjoittaisin ja sain todella hyvän kysymyksen ja kommentin eräältä lukijalta. Kiitos hyvästä aiheesta!

Itse asiassa olen tätä asiaa jo aiemmin hieman pohtinut postauksessa Miten veloista voi selviytyä?  Jatketaan siitä vähän syvemmälle. 

Kuten tuossa aiemmassa postauksessa kävin läpi, veloista pääsee eroon siis paitsi maksamalla, velkajärjestelyn kautta,  lyhentämällä niitä ulosotossa ja odottamalla niiden lopullista vanhenemista (15 vuotta). 

Kommentissaan lukija miettii, että kun kuitenkin lyhennän ulosoton kautta velkoja tuon 15 vuotta, kannattaako maksaa lisäksi ylimääräisiä lyhennyksiä, kuten olen aikonut tehdä, vai antaisinko niiden velkojen, mitkä eivät ehdi ulosotossa 15 vuoden aikana tulla maksetuksi,  vanheta ja säästäisin sen sijaan rahaa jo ulosoton jälkeistä elämää varten. 

Hyvä pointti. Tässä hieman asian pyörittelyä eri kanteilta. 

Tuo olisi oikein hyvä toimintatapa, mikäli en omistaisi puolta kiinteistöstä (omakotitalomme). Jos ei ole mitään ulosmitattavaa omaisuutta/ varallisuutta, velkojen ulosotto ja vanheneminen ovat erittäin varteenotettava vaihtoehto. Mutta, koska omistan puolet omakotitalostamme, enkä haluaisi, että se (pakko)myydään ja ulosmitataan, aiheutuu tästä ongelma tuon velkojen vanhenemisen suhteen. Tällä hetkellä taloamme ei ulosmitata, koska siinä on niin paljon asuntolainaa jäljellä, ettei siitä koituisi hyötyä velkojille. Mutta kun mennään sellaiset reilu 10 vuotta eteenpäin, alkaa asuntolaina jo olla loppumassa (näillä näkymin vuonna 2031-2032) ja tällöin, mikäli velkoja on vielä ulosotossa jäljellä, uskoisin, että talomme laitetaan myyntiin/ pakkohuutokauppaan ja oma osuuteni ulosmitataan. Näin ainakin vahvasti luulen siinä vaiheessa käyvän, näin olen lakia ulosotosta lukenut ja tulkinnut. 

Eli siinä mielessä olisi varsin suotavaa, että olen ehtinyt jo maksaa ulosotosta velat pois suurin piirtein samassa vaiheessa, kun asuntolaina loppuu. Velkojen lopullinen 15 vuoden vanhentumisaika koittaa vuonna 2034. Talo on siis maksettu n.kolme vuotta ennen velkojen lopullista vanhenemista. Olettaisin, että mikäli velkoja ei enää ole paljon jäljellä tuossa vaiheessa ja on osoittaa yli 10 vuoden historia, että niitä on lyhennetty kaiken aikaa ja ne tulevat lyhentymään loppuun ennen lopullista vanhenemista, ettei taloamme silloin laitettaisi myyntiin eikä ulosmitattaisi. Tämä ei ole mikään varma tieto, voi käydä niinkin että ulosmitattaisiin, mutta uskoisin, että ainakin olisi hyvä mahdollisuus säästää talo. 

Mutta jos en olisi maksanut ylimääräisiä lyhennyksiä ulosottoon koko tuona aikana , eivätkä kaikki velat näyttäisi tulevan maksetuksi 15 vuoden aikana, luulen, että menettäisimme talon.

Toisena, ehkä parempana vaihtoehtona näkisin sitten tuon lakisääteisen velkajärjestelyn. Pidän sille ovea raollaan, mikäli näyttää siltä, että muutoin menetämme talomme. Sen aika ei ole kuitenkaan vielä, koska muut ulosoton ulkopuoliset velat pitää ensin saada maksettua pois. Mutta aika näyttää, tähän voin joutua turvautumaan, jos ulosotto alkaa miettiä talon myyntiä. 

Sitten vielä tuosta toisesta aspektista eli säästämisestä. Ulosotossa olevalla henkilöllä ei voi olla säästöjä. Nyrkkisäännön mukaan enintään n. tuhat euroa säästöjä sallitaan. Tarkista asia omalta ulosottomieheltä! Ainoa mihin voi säästää on käteisenä "patjan alle". En kuitenkaan halua pitää liikaa rahaa kotona käteisenä eli se ei suuremmassa skaalassa toimi. Myöskään rahaa tai muutakaan omaisuutta ei saa piilotella voudilta tai syyllistyy ulosottorikokseen. Ei voi myöskään siirtää omaa omaisuutta toisen nimiin "turvaan". 

Omassa tilanteessani on kuitenkin ainakin tällä hetkellä se hyvä puoli, että aviomiehellä ei ole maksuhäiriöitä eikä hän ole ulosotossa. Täten voimme yhteisistä rahoista siirtää säästöön rahaa hänen tililleen/ hänen nimissä oleviin sijoituksiin/säästötileille. Eli jonkin verran voimme kuitenkin tulevaisuuden varalle säästää. 

Itselläni on myös onneksi aikanaan vuosia sitten otettu eläkevakuutus, johon säästän kuukausittain pienen summan rahaa. Sen ehdot ovat sellaiset, että rahoja ei voi nostaa ennen tiettyä ikää, olikohan jotain 63 vuotta tai sinnepäin. Myöskään ulosotto ei siihen puutu ennen tuota määräaikaa (kävin keskustelun aiemman ulosottomiehn kanssa ulosottoselvityksessä) ja silloin minä olen jo saanut tavalla tai toisella ulosoton ikeen jo hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Joten hieman eläkesäästöjä on kenties tiedossa. 

Huom. Jos sinulla on sellainen eläkevakuutus, jonka ehdoissa mainitaan, että säästösumman voi nostaa ennen eläkeikää, vakuutukselle kertynyt säätösumma voidaan ulosmitata. 

Selvitän vielä jossain vaiheessa, kun rahatilanne muutoin alkaa helpottaa eli ulosoton ulkopuolella hoidettavat lainat on saatu maksettua, voisinko nostaa tuota kuukausittaista säästösummaa, niin saisin vielä enemmän tulevien vuosien aikana säästöön eläkeikää varten. Tässä on kuitenkin vielä sellaiset reilut 17 vuotta aikaa säästää. 

HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE!

Photo by Ali Kokab on Unsplash

 

Onpa taas hankalaa

No nyt on taas tiukkaa. Kyllä tämä vuoden alku - alkukevät on todella tiukkaa aikaa rahallisesti meidän taloudessa. Tiedossa on, että helpottaa kesän aikana, kun tuloja on enemmän tiedossa, mutta tässä alkuvuoden aikana jotenkin välillä alkaa toivo hiipua ja kaikki inhottavat pessimistiset tunteet nousevat pinnalle. Eihän tästä tule yhtään mitään. 

Onneksi tiedän jo kokemuksesta, että ajat paranevat ja kyllä tästä taas hyvä tulee, mutta silti on aina yhtä haastavaa soitella velkojille ja laskuttajille ja sopia maksuaikatauluista, kun ei ole täyttä varmuutta, milloin taas on rahaa laskuihin. Arrggh!

No, ei tässä tietenkään auta muu kuin ottaa puhelin kauniiseen käteen ja soitella ja yrittää sopia. Mutta silti se tuntuu aina yhtä haastavalta. Laittaisin mieluummin sähköpostia, mutta läheskään kaikilla rahoittajilla ei ole sellaista julkisesti tietoon annettu. Eli puhelin soikoon.

Tässä yhteydessä haluan muistuttaa yleisellä tasolla, kuinka tärkeää on olla heti yhteydessä velkojiin/laskun lähettäjiin, kun eräpäivä lähenee, eikä rahaa maksun suorittamiseen ole. Yleensä velkojat suhtautuvat erittäin myötämielisesti maksuviivästyksiin, kunhan niistä sovitaan ajoissa. Joudut maksamaan tietysti viivästyskorkoa ja muistutus-/ maksusuunnitelmakuluja, mutta se kuuluu asiaaan, kun maksat myöhässä. 

Tähän yhteyteen marmatan hieman lisää: olen todella, siis todella pettynyt perintätoimistoon nimeltä Sergel. Kuten voit arvata, olen joutunut tekemisiin todella monien eri perintätoimistojen kanssa tässä matkan varrella ja joudun varmasti tästä eteenpäinkin, mutta tuo nimenomainen perintätoimisto ärsyttää ihan suunnattomasti. Sieltä saa niin huonoa asiakaspalvelua, tai siis ei saa ollenkaan, kun sinne ei pääse mitään kautta edes ottamaan yhteyttä. Ainao tie on puhelin ja eivät todella koskaan vastaa edes puhelimeen. Heiltä tulee maksumuistutuksia esim.sähkölaskuista, ovat siis tehneet sähköyhtiön kanssa sopimuksen muistutusten lähettämisestä ja perinnästä. Heillä on tapana lähettää muistutuslasku juuri päivää ennen palkkapäivääni, jolloin maksan laskut (ovat selvästi laittaneet palkkapäiväni ylös muistiin) ja siinä on 5 euroa muistutuskuluja. No eihän siinä mitään, mutta kun he lähettävät muistutuksen aina postitse ja postin kulku tänä päivänä kun on mitä on, niin kun se sitten viikon tai reilun päästä tulee minun postilaatikkoon, olen tietysti jo maksanut kyseisen sähkö- tms. laskun ja koska minulla ei ole ollut tuota muistutuslaskua, olen maksanut alkuperäisen laskun tiedoilla. Sitten sieltä tulee seuraavaksi taas viikon-kahden päästä uusi lasku, jossa peritään edelleen 5 euron muistutusmaksua, mutta nyt se onkin sitten jo tuplat eli 10 euroa. 

Kerran oikein selvitin, että onko tämä hyvään perintätapaan kuuluvaa toimintaa ja kuulemma menee vielä sen piikkiin, kun he saavat periä muistutusmaksut kun alkuperäinen lasku on maksettu päivää ennen kuin heidän muistutuslaskunsa on päivätty ja lähetetty. 

Voit uskoa, että odotan innolla sitä päivää, että saan sähkölaskut ja muut laskut maksettua täsmälleen eräpäivinä, etten enää ikinä joudu näkemään missään minulle tulevassa postissa Sergelin nimeä. 

Ja tähän on vielä hyvä mainita, että kaikkien muiden, siis ihan kaikkien muiden perintätoimistojen kanssa tulen oikein hyvin toimeen ja kaikki sujuu ja onnistuu aina todella hienosti . Eli ehkä tässä omassa hermostumisessani on kuitenkin jotain perää... kerro sinä omat kokemuksesi perintätoimistoista, hyvät ja huonot. 

No, nyt on taas pahimmat angstit purettu ;) kiitos lukijoille, minulla on taasen hieman kevyempi mieli.  Ensi kerralla sitten taas asiallisempaa tekstiä, toivottavasti. 

Onneksi kevät etenee kovaa kyytiä ja aurinko paistaa, myös tänne risukasaan. 

Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!

Photo by Aaron Burden on Unsplash