Älä osta mitään

Tilanne on kartoitettu, velat listattu, budjetti tehty ja se on pilkottu kuukauden mittaisiin osiin. Nyt tarvitsee vain seurata budjettia ja yrittää etsiä säästökohteita joka paikasta. Olen nyt omaksunut ihan uuden ajattelutavan vanhan sananparren mukaisesti: Pienistä puroista kasvaa iso virta. Kaikista pienistäkin menoeristä, jotka eivät ole ehdottoman välttämättömiä ja tarpeellisia, tulee päästä eroon.  Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot. Näköjään kaikki vanhan kansan sanonnat liittyvät taloudenhallintaan ja jostain syystä ponnahtavat nyt päähäni. Olen oikea kävelevä sananlaskujen pop up -putiikki.

Onhan tämä varmaan vähän tylsää viettää Älä osta mitään-päivää joka päivä, joka kuukausi ja joka vuosi. Eihän elämässä voi pärjätä ostamatta mitään? Jokaisen on ihan hyvä opetella tiedostavaa ostamista ja pyrkiä ostamaan vain tarpeeseen. Olen itse tällainen vihertävä ilmastonmuutoksen vastustaja ja yritän omalta osaltani vaikuttaa planeettamme hyvinvointiin omalla toiminnallani. Itse asiassa onnistunkin siinä tosi hyvin, koska köyhällä ei ole varaa shoppailla, ulosoton asiakkaalla vielä vähemmän. Minulle Älä osta mitään-päivä on siis normaalia arkea.

Ruoan, juoman ja normaalien taloustarvikkeiden kuten wc- ja talouspaperin, pesuaineiden jne lisäksi ostan todella vähän mitään. En juurikaan osta vaatteita, saan tutuilta ja sukulaisilta vanhoja vaatteita, enkä paljoa tarvitsekaan. Viimeksi ostin vuosi sitten uuden kevytuntuvatoppatakin ja senkin alennusmyynnistä viidelläkympillä. Ja Lidlistä uuden puuvillapyjaman, joka taisi olla n.kympin. Kengät on jossain vaiheessa pakko hankkia, mutta ostan uuden parin vasta kun vanha on kulunut rikki. 

Kännykän ostin uuden kun edellinen hajosi ja saman aion tehdä seuraavaksi, uusi saa tulla vasta kun vanha ei enää toimi. En todellakaan ole mikään uutuuksien perään hifistelijä. Suomen talouskasvu taantuu, jos se on minun kaltaisteni ihmisten kulutuksen (tai paremminkin kuluttamattomuuden) varassa.

Tässä kuussa olen ostanut yhden merkkipäivälahjan läheiselleni, siitä olen iloinen ja ylpeä, että tein niin edullisen ja ihanan löydön. Lisäksi tiedän, että tässä kuussa pitää vielä ottaa osaa toiseen merkkipäivälahjaan, n.kaksikymppiä menee siihen. Vähän remonttitarpeita pitää hankkia kotiin ja kesäteatterissa haluaisin kesälomalla käydä, jos siihen muutaman kympin raaskisi laittaa. Kyllähän sitä välillä pitää rentoutua ja nauttia taiteesta, köyhänkin. 
Hyviä lomapäiviä vaan kaikille!


 

Ärsyttää

Tällä hetkellä minua ihan oikeasti ärsyttää tuo pikavippimainosten ja kaikenlaisten lainanhakupalveluiden jatkuva mainostulva televisiosta, radiosta ja kadunvarsimainoksista puhumattakaan sähköpostista, internetistä ja sosiaalisesta mediasta. 

Oletteko huomanneet, kuinka paljon tätä oikeasti tulee joka tuutista? Tekisi mieli tehdä musta lista kaikista "järjestelylainaa" tarjoavista manilaitoksista ja rauhoitu-palveluista. Arrggh.

Tiedän kyllä, että osa on ns.kohdennettua mainontaa sähköpostin ja sosiaalisen median kautta. "Koska olet käynyt siellä ja siellä lainasivustolla, lähetämme sinulle ohittamattoman lainatarjouksen." Mutta silti muun mainonnan määrä on suuri. Et pysty katsomaan tv:tä yhtä iltaa ilman ainuttakaan lainanantajan tai lainanvälittäjän mainosta. Yritä vaikka.

En tiedä onko tämä vain minun ongelmani, kun olen tässä tilanteessa, vai onko jollain muullakin samanlaisia mietteitä? Haluaisin oikeasti huutaa kaikille ihan tavallisille rahan tarpeessa oleville ihmisille suureen ääneen, että varokaa näitä! 

Olisi paljon parempi palata vanhaan hyvään aikaan, kun lainaa sai vain menemällä hattu kourassa pankkiin. No, ehkä ei, tämäkin on varmaan ihan hyvää kehitystä, itse olen vain tumpeloinut. Kuitenkin, ulosottovelallisten ja Takuu-Säätiön asiakkaiden määrä on koko ajan noussut ja on edelleen kasvussa. Eli Suomessa on muutama muukin pikalainojen vapaan aikakauden johdosta ylivelkaantunut. 

Tilannekatsaus

Ulosoton alkamisesta on nyt kulunut suurin piirtein kaksi kuukautta. Ajattelin kirjoittaa missä nyt mennään. Eli ensimmäinen velka meni ulosottoon huhtikuun lopussa ja ensimmäinen lyhennys ulosottoon tapahtui toukokuun palkasta. Tilipäiväni on aina puolessa välissä kuuta, joten ensimmäinen maksu ulosottoon tapahtui toukokuun puolivälissä. 

Heinäkuun alussa ulosottoon on jo edennyt seitsemän velkaa yhdeksästä. Lisäksi muutama terveyskeskusmaksu. Eli kahta velkaa vielä odottelen sinne saapuvaksi, sen jälkeen on kaikki pikavipit ym.järjestelyluotot ns.samassa korissa. Sieltä sitten ulosottomies niitä kuukausittain palkastani lyhentelee. Siinä vaiheessa kun kaikki ovat paikalla, kerron kokonaissumman, paljonko niitä velkoja nyt oikeasti siellä ulosotossa on. Olen huomannut, että aika paljon tulee kuluja, korkoja, oikeudenkäyntikuluja sekä ulosottomaksuja lainojen pääomien päälle. Eli potti kasvaa todella reilusti tässä vaiheessa alkuperäisestä. Huh.

Kuten aiemmin kerroin, kaksi yhteisvastuullista lainaa hoidetaan ulosoton ulkopuolella samoin kuin suhteet pankkiin päin pyritään pitämään hyvänä eli asuntolaina ja luottokorttien lyhennykset hoidetaan myös. Ja tuota muuten ihmettelen, että luottokorttini on vielä voimassa! Olin jo varautunut siihen, että heti kun ensimmäinen merkintä luottotietoihin pärähtää, luottokortti suljetaan saman tien ja siksi olin jo etukäteen tilannut itselleni visa electron-kortin, jotta saan rahaa nostettua ja ostoksia maksettua. Mutta ainakin toistaiseksi luottokortti on vielä käytössä. Toki eihän siellä käyttövaraa ole, kun luotto on tapissa, mutta kuitenkin. Tavoitteeni onkin nyt maksaa kuukausittain lyhennykset eikä käyttää luottoa, jotta saan kuukausimaksut pienemmäksi ja kun pankki jossain vaiheessa huomaa luottotietojeni menneen ja sulkee kortin, siellä on osa luotosta jo maksettuna.

Jos ei olisi mitään muita lainanlyhennyksiä kuin nuo ulosotossa olevat ja kaikki muut asumiskustannukset ym. olisivat pienet, ei tässä olisi hätäpäivää ulosottoa maksellessa. Mutta nyt täytyy tasapainotella, jotta selviää kaikista. Helpointa olisi vaan päästää nuo muutkin luotot ulosottoon, mutta yritämme nyt sinnitellä näin eteenpäin, ettei miehenkin luottotiedot mene. Ja pakkohan se on päivän joskus paistaa risukasaankin!

Miten veloista voi selviytyä?

Veloista on mahdollista selviytyä useammalla eri tavalla:

1. Maksamalla ne velkojille täysimääräisinä korkoineen ja kuluineen.  
2. Ulosottoteitse joko palkan tai muun tulon ulosmittauksella ja/tai omaisuuden ulosmittauksella.
3. Hakemalla hyväksytysti yksityishenkilön velkajärjestely käräjäoikeudelta.
4. Maksamalla velkoja ulosoton kautta ja odottamalla velkojen lopullista vanhenemista.  
5. Edellisten yhdistelmillä 

Jollekin saattaa tulla mieleen vielä lisääkin vaihtoehtoja, asialliset sellaiset voi esittää kommenteissa. Asiattomat eli tyyliin kuolema kuittaa, voitte unohtaa. 

Mieleeni tulee vanhan laulun sanat: "Ainahan on maksettava eikös juu, mitä täällä maailmassa velkaantuu!" 

Näinhän se on. Jokainen vastaa itse omista veloistaan ja velvoitteistaan. Toisinaan vaan velan määrä korkoineen on kasvanut niin suureksi, ettei yksi ihmiselämä siihen riitä. Tällaisiin tilanteisiin tarvitaan sitten muita vaihtoehtoja. 

Ensinnäkin: laki määrää, että velat vanhentuvat aikanaan. Veloilla on erilaisia vanhentumisaikoja, mutta kaikki vanhentuvat jollain aikavälillä. Yleisin yksityisoikeudellisen velan (pikavipit, joustoluotot, pankkilainat) lopullinen vanhentumisaika on 15 vuotta. Ajanlasku alkaa ulosottoperusteen eli tuomion antamisesta. 

Esimerkiksi itselläni on siis edessä 15 vuotta velkojen lyhennystä palkan (ja veronpalautusten ym.ylimääräisten tulojen) ulosmittauksen kautta, jonka jälkeen jäljellä olevat velat vanhenevat lopullisesti. Todennäköisesti en ehdi tuossa 15 vuodessa kaikkia maksaa. Vaihtoehto tälle on hakea jossain vaiheessa yksityishenkilön velkajärjestelyä käräjäoikeudesta. Mikäli velkajärjestely myönnettäisiin, velkoja leikattaisiin (velkaneuvojan tekemän laskelman mukaan n. 60 %) ja loppuosa tulisi maksetuksi maksuvarallani viidessä vuodessa. Jos ei ole omistusasuntoa tai se ulosmitataan/myydään pois, velkajärjestelyn kesto on kolme vuotta. Onhan se viisi vuotta paljon lyhyempi kuin 15 vuotta, joten varmasti tulen itsekin velkajärjestelyä jossain vaiheessa hakemaan. Myönnetäänkö sitä sitten, se on toinen juttu. Tällä hetkellä, kun velat ovat vielä niin tuoreita, velkajärjestelyn saanti on hyvin epätodennäköistä. Tästä syystä on järkevää antaa ajan hieman kulua (n.1-2 vuotta) ja maksella velkoja sillä aikaa ulosoton kautta. Tämän jälkeen on paljon paremmat mahdollisuudet saada velkajärjestely.  Toki tämä vie lisää aikaa eli ensin maksellaan 2 vuotta, hakemusprosessi vie oman aikansa ja siihen vielä viisi vuotta maksuvaran mukaisia maksuja päälle. Eli ehkä noin 7-8 vuotta. Mutta on sekin vähemmän kuin 15 vuotta.

Esimerkiksi tilanteessa, jossa ei ole mitään ulosmitattavaa omaisuutta eikä palkkatuloja tai muita säännöllisiä tuloja, joista ulosmitata, vaihtoehtoja ei oikein ole, muuta kuin odottaa velkojen lopullista vanhenemista. Velkajärjestelyn saamiseksi pitää olla säännöllisiä tuloja ja jäädä riittävä maksuvara velkojen hoitamiseksi.

Toisekseen kannattaa pitää mielessä, että velat eivät periydy. Velkasi ei jää perillistesi hoidettavaksi, kunhan jälkeesi tehtävä perunkirjoitus on hoidettu asianmukaisesti ja annetussa ajassa. Tämä oli ainakin minulle lohduttava tieto. Ja olenkin tehnyt kirjalliset ohjeet talteen piirongin laatikkoon, miten puolison ja lasten tulee toimia perunkirjoituksen suhteen, mikäli kuolema kohtaa yllättäen (niin kuin se kuulemma yleensä tekee).

Miten kunnollisesta taloudenpitäjästä tulee ulosoton asiakas?

Pikalainojen ja pikavippien aiheuttamat maksuvaikeudet ovat tänä päivänä entistä yleisempiä. Pikavippien historia ei ole pitkä, pikavippejä on myönnetty vuodesta 2005. Alkuun pikavippejä sai ympäri vuorokauden, mutta jossain vaiheessa, taisi olla vuoden 2009 vaiheilla, kiellettiin pikavippien maksaminen yöaikaan, jotta vippejä ei haettaisi humalassa baarissa rahojen loputtua. Vuonna 2013 oli jo huomattu alan aiheuttamien ongelmien kasvu ja säädettiin lakimuutos, jolla asetetiin korkokatto kaikille alle 2000 euron pikavipeille ja -lainoille. Tällöin iso osa pikavippifirmoista lopettikin toimintansa kannattavuuden romahdettua. Toisaalta syntyi uusia suurempia luottotuotteita pikkuvippien tilalle eli nk. joustoluottoja, jotka siis olivat minimissään 2000 euron suuruisia. Korot ovat tulleet noista hurjista päivistä huomattavasti alaspäin korkokaton ansiosta, mutta ne ovat edelleen huiman korkeita verrattuna perinteisiin pankkilainoihin. Todelliset vuosikorot ovat oikeasti aika huikeita.

Tästä alustuksesta päästään otsikon kysymykseen: miten kunnollisesta taloudenpitäjästä tulee ylivelkaantunut ja ulosoton asiakas? 

Olen miettinyt tätä asiaa paljon ja omalta kohdaltani tämä on seurausta tunnollisuudesta, ehkä liiastakin tunnollisuudesta. Minulle kaikkein tärkeintä on aina ollut maksaa laskut ajoissa, eräpäivänä. Kaikkein kauheinta on ollut, jos ei ole ollut tarpeeksi rahaa tilillä eräpäivänä. Tästä pääsemme velkakierteen alkuun: kun rahaa ei ollut, sitä piti lainata jostain. Pikavippien ja -lainojen houkutus on suuri, kun kuukausierä on usein varsin pieni, jo alle 100 eurolla kuukaudessa hoidat 2000-3000 euron lainaa helposti. No, otetaan yksi laina, nopea hakemus vaan netissä ja rahat tilillä tunnin päästä. Ja kaikki laskut sai maksettua eräpäivänä. Hieno tunne, wau! Mennään muutama kuukausi eteenpäin, tulee isoja vakuutusmaksuja, henkivakuutus, auto pitää katsastaa ja huoltaa sitä ennen ja korjattavaakin siitä löytyy - otetaan taas pieni laina. Eihän siinä ole kuin alle 100 euroa kuukausierä, hyvinhän sen talous kestää. Ja taas lähes napin painalluksella 3000 euroa lisää velkaa. Ja sama kierre jatkuu muutaman vuoden eteenpäin. Yhtäkkiä huomaat, ettei rahat enää meinaa riittääkään niihin "vain" satasen kuukausilyhennyksiin, joita onkin muutamien vuosien kuluessa kertynyt jo sen seitsemän kappaletta eli 700 euroa kuukaudessa!

No ei hätää mitään, nyt on alettu tarjoamaan uusia suurempia nk. järjestelyluottoja, joilla helposti maksat pienet lainat pois ja säästät kuukausikuluissa.Ja ainahan se on helpompi maksaa yhtä kuukausierää kuin seitsemää pientä. Totta tämäkin. Ja niin oli sen seitsemän pientä luottoa vaihdettu näppärästi yhteen isoon järjestelylainaan. 

Tässä järjestelemisessä vaan on se vaara, että mikäli velkaantumisen syy ei ole hoidossa, tämähän ei ratkaise mitään. Ja niinpä tuli taas uusi vuosi, uudet maksut, uudet remontit, jotain mihin talous ei ollut varautunut, ja jälleen otat pienen pikalainan. Ja toisen. Ja kolmannen, kunnes jälleen järjestelet ne isommaksi lainaksi. Ja tätä rataa. Kunnes lopulta elämä potkii taas kerran päähän oikein isolla saapikkaalla, talouden tulot romahtavat ja et pysty maksamaan kaikkien järjestelylainojen kuukausieriä. Seurauksena perintä, yksipuolinen velkomustuomio ja ulosotto. Ja nyt näet enää unia laskujen maksamisesta eräpäivinä - ei onnistu. Ainoa, mikä maksetaan tilipäivänä on maksu ulosottomiehelle. Ja muita laskuja maksetaan kun pystytään, eräpäivät saat unohtaa. 

Karua tekstiä, mutta väitän, että totta monessa taloudessa Suomessa tänä päivänä ja tulevina vuosina. Lainan hakemisesta ja saamisesta on tullut aivan liian helppoa ja ihmisiltä, kuten minultakin, todellisuudentaju jotenkin katoaa, kun rahaa on aina helposti ja nopeasti saatavissa. 

Toinen asia, mihin pitäisi jotenkin saada muutosta, on luottotietojärjestelmä. Eli itselläni ja varmasti monella muullakin luottotietojen menettämisen pelko on niin valtava, että niistä  yritetään pitää kynsin hampain kiinni ja se taas johtaa velkakierteeseen eikä sitä kierrettä uskalleta katkaista. Niin paljon vähemmällä olisin itsekin selvinnyt, kun olisin viheltänyt pelin poikki jo vuosia sitten. Tuolloin velkamäärä olisi ollut vielä hallittavissa ja hoidettavissa, ihan toista kuin nyt. Mutta se luottotietojen menettämisen pelko...

Jos elämä ei loppuisikaan luottotietojen menettämiseen. Jos pystyisi saamaan vuokra-asunnon ja puhelin- ja nettiliittymän vielä, vaikka ei olisi luottotietoja. Jos ihmisellä olisi oikeus perusturvaan kuuluviin asioihin, vaikka ei olisi luottotiedot kunnossa. Jos luottotiedoilla ei olisi niin suuri merkitys nyky-yhteiskunnassamme. Niinpä. Jos.