Veloista on mahdollista selviytyä useammalla eri tavalla:
1. Maksamalla ne velkojille täysimääräisinä korkoineen ja kuluineen.
2. Ulosottoteitse joko palkan tai muun tulon ulosmittauksella ja/tai omaisuuden ulosmittauksella.
3. Hakemalla hyväksytysti yksityishenkilön velkajärjestely käräjäoikeudelta.
4. Maksamalla velkoja ulosoton kautta ja odottamalla velkojen lopullista vanhenemista.
5. Edellisten yhdistelmillä
Jollekin saattaa tulla mieleen vielä lisääkin vaihtoehtoja, asialliset sellaiset voi esittää kommenteissa. Asiattomat eli tyyliin kuolema kuittaa, voitte unohtaa.
Mieleeni tulee vanhan laulun sanat: "Ainahan on maksettava eikös juu, mitä täällä maailmassa velkaantuu!"
Näinhän se on. Jokainen vastaa itse omista veloistaan ja velvoitteistaan. Toisinaan vaan velan määrä korkoineen on kasvanut niin suureksi, ettei yksi ihmiselämä siihen riitä. Tällaisiin tilanteisiin tarvitaan sitten muita vaihtoehtoja.
Ensinnäkin: laki määrää, että velat vanhentuvat aikanaan. Veloilla on erilaisia vanhentumisaikoja, mutta kaikki vanhentuvat jollain aikavälillä. Yleisin yksityisoikeudellisen velan (pikavipit, joustoluotot, pankkilainat) lopullinen vanhentumisaika on 15 vuotta. Ajanlasku alkaa ulosottoperusteen eli tuomion antamisesta.
Esimerkiksi itselläni on siis edessä 15 vuotta velkojen lyhennystä palkan (ja veronpalautusten ym.ylimääräisten tulojen) ulosmittauksen kautta, jonka jälkeen jäljellä olevat velat vanhenevat lopullisesti. Todennäköisesti en ehdi tuossa 15 vuodessa kaikkia maksaa. Vaihtoehto tälle on hakea jossain vaiheessa yksityishenkilön velkajärjestelyä käräjäoikeudesta. Mikäli velkajärjestely myönnettäisiin, velkoja leikattaisiin (velkaneuvojan tekemän laskelman mukaan n. 60 %) ja loppuosa tulisi maksetuksi maksuvarallani viidessä vuodessa. Jos ei ole omistusasuntoa tai se ulosmitataan/myydään pois, velkajärjestelyn kesto on kolme vuotta. Onhan se viisi vuotta paljon lyhyempi kuin 15 vuotta, joten varmasti tulen itsekin velkajärjestelyä jossain vaiheessa hakemaan. Myönnetäänkö sitä sitten, se on toinen juttu. Tällä hetkellä, kun velat ovat vielä niin tuoreita, velkajärjestelyn saanti on hyvin epätodennäköistä. Tästä syystä on järkevää antaa ajan hieman kulua (n.1-2 vuotta) ja maksella velkoja sillä aikaa ulosoton kautta. Tämän jälkeen on paljon paremmat mahdollisuudet saada velkajärjestely. Toki tämä vie lisää aikaa eli ensin maksellaan 2 vuotta, hakemusprosessi vie oman aikansa ja siihen vielä viisi vuotta maksuvaran mukaisia maksuja päälle. Eli ehkä noin 7-8 vuotta. Mutta on sekin vähemmän kuin 15 vuotta.
Esimerkiksi tilanteessa, jossa ei ole mitään ulosmitattavaa omaisuutta eikä palkkatuloja tai muita säännöllisiä tuloja, joista ulosmitata, vaihtoehtoja ei oikein ole, muuta kuin odottaa velkojen lopullista vanhenemista. Velkajärjestelyn saamiseksi pitää olla säännöllisiä tuloja ja jäädä riittävä maksuvara velkojen hoitamiseksi.
Toisekseen kannattaa pitää mielessä, että velat eivät periydy. Velkasi ei jää perillistesi hoidettavaksi, kunhan jälkeesi tehtävä perunkirjoitus on hoidettu asianmukaisesti ja annetussa ajassa. Tämä oli ainakin minulle lohduttava tieto. Ja olenkin tehnyt kirjalliset ohjeet talteen piirongin laatikkoon, miten puolison ja lasten tulee toimia perunkirjoituksen suhteen, mikäli kuolema kohtaa yllättäen (niin kuin se kuulemma yleensä tekee).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti