Tämä viikko ei ole alkanut yhtä hyvin kuin mihin tunnelmiin viime viikolla jäin. Mutta tämäkin on osa elämää, tunnelmat vaihtelevat pilvilinnoista asfalttiin hyvinkin nopeasti.
Tein jotain niin tavallista kuin tilasin lämmitysöljyä, kuten niin monet kerrat ennenkin. Tällä kertaa tuli sitten se seinä eteen: koska teillä on maksuhäiriömerkintöjä, emme voi myydä teille öljyä muuta kuin ennakkomaksulla.
Ok. Asia kunnossa. Maksoin melkein tuhannen euron ennakkolaskun ja nyt pitäisi muutaman päivän päästä öljyauto hurauttaa pihaan. Mutta kyllähän se lannistaa, saa tuntemaan itsensä toisen luokan kansalaiseksi. No, sitähän minä olenkin. Pääasia lienee kuitenkin se, että sain tilattua öljyä ja saan vastakin ennakkolaskulla.
Jotenkin vain kun yrittää itse pysytellä positiivisella mielellä ja valaa itseensä talvisota-meininkiä, että kyllä tästä prkl noustaan, niin sitten on kurjaa kun toiset muistuttavat, että sinulla on maksuhäiriömerkintöjä. Joo, tiedän kyllä, on niitä. Mutta haluaisin itse olla niitä kaiken aikaa ajattelematta.
Tässä muuten huomasimme ihan käytännön elämässä, miten tärkeää on olla olemassa vararahasto yllättäviä tilanteita varten. Tai eihän tuon tilanteen olisi pitänyt yllättää, mutta en vain ollut tullut ajatelleeksi, ettei asioiden tilaaminen laskulle enää onnistu. Olisimme toki öljyn saaneet nyt ja jatkossakin laskulle, mikäli mieheni olisi tehnyt tilauksen omalla nimellään. Mutta jotenkin tunsin itseni niin huonoksi tuossa tilanteessa, enkä halunnut joutua keskustelemaan asiasta vielä miehen kanssa: "Tilasitko öljyä? -Minulle ei myyty enää öljyä, sinun pitäisi nyt tehdä tilaus omiin nimiisi." Joten maksoin ennakkolaskun ja niin aion tehdä vastedeskin. Nyt asia ei enää yllätä, vaan voin sen sisällyttää sellaisenaan kuukausibudjettiin, minun täytyy kerätä useammalta kuukaudelta rahaa säästöön seuraavaa öljyn tilaustarvetta varten, jotta saan ennakkomaksun maksettua heti tilatessa. Ei ole nimittäin mukavaa, jos talvipakkasella öljy loppuu kesken, kun ei ole varaa maksaa ennakkolaskua. Tällä kertaa korttitalo ei sortunut, vaikka tulikin yllättäen tällainen suuri maksu eteen. Nyt vaan täytyy kerryttää vararahastoon sama summa takaisin. Että hommaa riittää.
Hei, voitko tarkentaa mistä olet velkaantunut/mihin rahat on pääsääntöisesti käytetty? Tuntuu niin kovin suurelta summalta. T. Siru
VastaaPoistaHei Siru, Jos luet blogini ihan alusta lähtien, niin saat vastauksen kysymykseesi. Summa on suuri ja kannattaa muistaa, että velat eivät näin suuret olleetkaan, niin kauan kuin kaikista koroista ja lyhennyksistä selviytyi. Eli pikavipit ja muut korkeakorkoiset luotot keräävät ihan älyttömästi ja todella nopeassa ajassa korkoja, viivästyskorkoja ja kaikenlaisia kuluja merkittävän summan. Ja sitten kun ollaan siinä tilanteessa, että lainat irtisanotaan ja ne menevät oikeuteen ja siitä ulosottoon, niin alkuperäinen lainasumma on kasvanut jo valtavasti. Esimerkkinä 2.500 euron pikavippi, joka on ulosottoon tultuaan juuri ja juuri alle 3.500 euroa eli yli 42 % korkeampi kuin alkuperäinen lainapääoma. Toki tämä sama suhde ei ihan (onneksi) toteudu isommissa lainoissa.
PoistaKorjaus edelliseen: painovirhepaholainen eli ei 42 % vaan n. 30 % on tullut korkoja ja kuluja päälle.
PoistaKiitos vastauksesta ja uudesta kirjoituksesta.
VastaaPoistaOlen lukenut blogisi alusta lähtien, olisin vain halunnut tarkennusta velkojen synnystä. Ilmeisesti et halua niitä julkaista ja se on ihan ok.
Mietin vain, että 120 000 euroa reilussa 10 vuodessa on lähes 10 000 vuodessa ja lähes 1 000 kuukaudessa. Vaikka siitä lähes kolmannes olisi korkoja summa on silti hurja noin 90 000 euroa. Jos olet työelämässä ollut niin rahaa on tod näk tullut muualtakin kuin lainaamalla joten ihmettelen mihin ne kaikki on käytetty. Kiinnosti myös tietää, että onko esim rahoilla ostettu jotakin sellaista minkä voisi nyt realisoida ja maksaa ylimääräisiä lyhennyksiä?
En halua moralisoida. On minullakin velkaa pankille niin asunto- kuin kulutuslainaa ja joskus on ollut osamaksujakin muille tahoille, mutta ikinä ei ole edes käynyt mielessä pikavippien tai muiden kalliiden kulutusluottojen nostaminen. En olisi uskaltanut sellaisiin lähteä.
Positiivinen asenteesi saattaa pelastaa sinut, jos vain työ säilyy ja terveys pysyy. Tsemppiä tulevaan!
T. Siru
Kiitos Siru! Olet oikeassa, uskon, että tämä yltiöpositiivinen asenteeni voi minut vielä tästä velkasuosta pelastaa ja ainakin se tekee elämästä helpommin siedettävää. En tosiaan halua tarkemmin velkaantumisen syitä avata syystä, että siihen liittyy muita henkilöitä ja tapahtumia, joista en voi tässä kertoa, koska en halua, että minut pystytään tästä tunnistamaan. Uskon, että ymmärrät. Sen verran voin toki avata, että suurin osa uusista lainoista meni aina vanhojen hoitoon eli maksoin velkaa pois velalla. Eli tein sen virheen, mitä ei ikinä kuunaan päivänä kenenkään pitäisi tehdä. Mutta siitä se velkamäärä vaan paisui kuin pullataikina, kunnes poksahti. Ja perheemme tulot olivat niin pienet, että kaikki mitä pakollista ylimääräistä menoa tuli eteen, oli rahoitettava lainarahalla. Ja usko pois, moralisoin itse itseäni joka ikinen päivä siitä, että ajauduin käyttämään kalliita vakuudettomia kulutusluottoja ja pikavippejä. En enää ikinä osta mitään velaksi tai ota velkaa, jos tästä vaan joskus selviän. Ja sopivasti eläkepäiviksi pitäisi tästä velkahelvetistä päästä eroon, jos kaikki menee hyvin. Kiitos, että olet jaksanut lukea tätä blogia!
Poista