Mistä ylivelkaantuminen johtuu?

Olen saanut paljon kysymyksiä ja kommentteja koskien ylivelkaantumiseni syitä. Olen huomannut, että näitä monet myös kyselevät ja ihmettelevät muidenkin vastaavista asioista kirjoittavien blogeissa. Ymmärtääkseni ylivelkaantumiseen on todella monia eri syitä ja yhdellä ihmiselläkin voi olla monta eri syytä. Se, mikä itseäni välillä vihastuttaa ja surettaa on se, että moni ajattelee ylivelkaantuneista, että täytyy olla todella tyhmä ihminen, että saa itsensä tuohon tilanteeseen. Tai osa ivaa, että ihan oikein, mitäs törsäsi ja tuhlasi rahojaan turhuuksiin. Omalta kohdaltani voin sanoa, että en todellakaan koe olevani tyhmä, enkä ole laittanut yhtään senttiä veloistani mihinkään turhuuksiin. 

Sitä paitsi, kukin on joutunut tähän tilanteeseen jostain syystä tai syistä, kuka mistäkin. Piste. Sitä on ihan turhaa miettiä ja spekuloida mistä se johtuu. Ainoa mitä itse tekisin, on kysyä itseltään, miten pystyn välttämään, etten itse joudu vastaavanlaiseen tilanteeseen.

Se, joka on joutunut velkakierteeseen pikavippien ja -lainojen myötä, oli sitten kyse pienemmistä tai suuremmista summista, tietää, että velkakierre on kuin lumivyöry, joka etenee rinnettä alas korkojen ja korkojen korkojen kanssa kovaa vauhtia. Ja velkamäärä lisääntyy vääjäämättä todella paljon ilman, että edes ottaisit uutta velkaa. Ja jos kuukausieriä on moneen paikkaan, kuten minulla oli, enkä pystynyt niistä enää selviytymään, yhdistin velat isoimmiksi veloiksi, jotta velkojen lukumäärä vähenisi. Säästää kuluissa ja koroissa, sanottiin. Mutta kyllä se iso laina kerää sitä korkoa ja korolle korkoa ihan kivasti sekin. Ja kuukausierien suuruus kasvaa, jolloin vaikkakin olisi vähemmän määrällisesti lainoja, on isompia kuukausieriä. Tällöin kun tulee vastoinkäymisiä, niitä ei olekaan enää niin helppo maksaa kuin pieniä eriä.

Pienissä pikalainoissa on toisaalta se huono puoli, että kuukausierät on saatu todella pieniksi sillä, että velkahan ei käytännössä lyhene alkuun ollenkaan. Maksat vain pelkkiä korkoja ja korolle korkoa. Vaikka itsekin olin maksanut jo pidemmän aikaa osaa lainoista, niiden jäljellä oleva pääoma oli vielä yllättävän suuri.

Kun otin uuden sellaisen ns.järjestelylainan, maksoin sillä koko summalla pieniä velkoja pois ja rästiin jääneitä vakuutusmaksuja, veroja, terveydenhuoltomenoja jne. Eli sellaisia pakollisia menoja, mihin rahat eivät kuukaudessa enää tärkeimpien laskujen ja velkojen maksun jälkeen riittäneet. Ja juuri kun kaikki näytti olevan ok ja asiat rullasivat, tuli aina joku asia eteen, mikä kaatoi koko paletin eli yllättäviä suuria menoja, joita ei voinut ennakoida ja jotka oli ihan pakko tehdä kuten esim. koiran leikkaus, auton korjaus, lämmitysremontti yms. Ja kun vähävaraisella ei ollut rahaa säästössä eikä kuukausittaisesta palkasta voinut tuollaisia isompia kuluja maksaa, oli pakko ottaa uutta velkaa. Ja huom. kaikki yllättävät kulut ovat olleet pakollisia menoja. Ei ole matkustettu etelänlomalle ei edes kotimaan lomalle, ei ole shoppailtu tai ostettu mitään ylimääräisiä kulutustavaroita, ei aina edes tarpeellisiakaan. Elämä vaan on potkinut päähän normaalia enemmän ja juuri kun on pääsemässä pinnalle, joku vetää sinut taas takaisin pinnan alle. Olisipa joskus kivaa elää sellaista tasaisen rauhallista elämää, missä kaikki sujuu kuin Strömsössä!

Ihminen on myös pohjimmiltaan tulevaisuudenuskoinen. Itse kun vielä omaan positiivisen luonteen, niin tässähän on katastrofin ainekset olemassa. Kun olen joutunut ottamaan uuden lainan, ajattelin aina, että kyllä tämä tästä helpottaa. Ei aina voi kaikki mennä huonosti. Pakkohan se on joskus saada se palkankorotus, pakkohan se on miehenkin saada parempipalkkainen duuni, kohta kun yhden lainan maksu loppuu, saan maksettua nämä helpommin ja kohtahan tuo autokin on jo maksettu. Mutta sitten kun yksikään ei toteudu, ei ole yhtään edes onnen ripausta mukana, niin asiat menevätkin koko ajan vain huonompaan suuntaan. Koira sairastuu, puhelin menee rikki, nopeuskameran sakkolappu tipahtaa postilaatikosta, auto hajoaa - you name it.

Tämän prosessin aikana olen oppinut paljon tärkeitä asioita. Niistä kaikkein tärkein, ja mistä jaksan jauhaa joka toisessa kirjoituksessani, on vararahaston kerääminen. 
Jos itselläni olisi ollut kunnollinen vararahasto, olisiko tilanne nyt toinen? Siihen en koskaan saa vastausta, mutta aion pitää huolen siitä, että tulevaisuudessa minulla on riittävä vararahasto. Että talous kestää kaikki elämän eteen tuomat esteet ja uskon, että niitä riittää jatkossakin. Toinen tärkeä asia on, että enää en ota koskaan ikinä mitään velkaa, vaikka saisinkin. Ainoat lainat mitkä hyväksyn ovat opinto- ja asuntolaina. En edes autolainaa/osamaksua ottaisi enää. Luottokortit kaikki saavat puolestani mennä. Kaikki mitä ostan, ostan säästöillä. Ja turvaudun vararahastoon vain äärimmäisessä hädässä. Ja jos joudun siihen turvautumaan, maksan sen takaisin täyteen asap. Vararahasto on köyhän tai vähävaraisen ihmisen ainoa tuki ja turva täällä elämän aallokossa.