Muutamia havaintoja ulosottovelallisen tilanteesta näin alkuvuodesta 2023.
Ulosoton viivästyskorko on nyt sitten 1.1.2023 noussut 9,5 %:iin oltuaan sitä ennen 6,5 vuoden ajan tasan 7 %.
Edellisen kerran näin korkea korko on ollut 1.1.-30.6.2009 eli yli kolmetoista vuotta sitten. Eli ei mikään ihme, että ihmiset ovat tottuneet mataliin ns. nollakorkoihin. Kahdenkymmenen vuoden tarkastelujakson aikana viivästyskorko on ollut korkeimmillaan vuosina 2007-2008.
Ensi viikolla saan kuukauden luvut ja teen yhteenvedon ulosoton korkojen tilanteesta, paljonko enemmän korkoa velka kasvoikaan kuukaudessa nyt korkeamman koron aikaan verrattuna vanhaan korkoon.
Tuli taas luettua aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, tällä kertaa Jenny Rostainin kirja Luottohäiriö viime vuodelta. Kirja oli hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen, sitä varten oli haastateltu varsin laajasti henkilöitä eri instansseista kuten Ulosottolaitoksesta, Oikeusministeriöstä, Suomen Pankista sekä Takuusäätiöstä. Myös velkojien edustajia oli kuultu sekä toisaalta velallisten puolustajia ja velallisten asiaa ajavia tahoja kuten Takuusäätiötä.
Kannattaa ehdottomasti lukea, jos aihe kiinnostaa laajemminkin.
Muutama asia jäi itselleni vahvimpana mieleen:
Takuusäätiön toimitusjohtaja Juha Panzar sanoo: "Minun on hyvin helppo nähdä, milloin asiakkaani ovat tehneet mielestäni huonoja ratkaisuja. Tästä huolimatta, olisin itse todennäköisesti tehnyt ihan samankaltaisia ratkaisuja vastaavissa tilanteissa, jos minulla olisi ollut käytettävissäni sanat arviointivälineet kuin heillä. Lopulta on tosi vähän ihmisiä, jotka haluavat tehdä itselleen haitallisia ratkaisuja; tietyt ratkaisut vain näyttävät heille niissä tilanteissa hyviltä ja oikeilta. Itse en usko, että jokainen meistä pärjäisi kaikissa tilanteissa ainoastaan hallitsemalla esimerkiksi koulusta saamansa tiedot. "
Tästä olen täsmälleen samaa mieltä. Kun itse olen aikoinani tehnyt niitä nyttemmin huonoiksi huomattuja ratkaisuja, ne vaikuttivat niitä tehdessä ihan hyviltä ja oikeilta. Sitten kun selvisi, että velkakierre olikin jo liian pitkällä, tuli tehtyä todella huonoja ratkaisuja eli otettua yhdistelylainoja, mutta tämäkin toimenpide tuntui silloin täysin oikealta ja ennen kaikkea parhaalta ratkaisulta tilanteessa. Kun sitten en selvinnyt yhdistelylainoistakaan, oikeasti tuli vasta se kuuluisa herääminen, että nyt on tullut tehtyä vääriä ratkaisuja.
Mietin myös, jälleen kerran, sainko koulussa millään opintoasteella opetusta perustalousasioiden hoitoon. Opettiko joku, että pitää ehdottomasti tehdä budjetti tuloista ja menoista kuukausittain ja PYSYÄ siinä? Kertoiko joku, että mitään kulutuslainaa ei kannata ottaa? Pikavippejä ei ollut minun kouluaikoina vielä varmaan edes olemassa. Kertoiko joku ilmiöstä nimeltä koronkorko? Kertoiko kukaan, että kaikista tuloista kannattaa laittaa jonkun verran säästöön? Kertoiko joku, että kannattaa pienetkin säästöt sijoittaa rahastoihin?
Vastaus on ei. Todellakin ei.
Tänä päivänä asia on luultavasti ja ainakin toivottavasti toisin. Ja kun on Internet ja some, niin sieltähän sitä tietoa löytyy . Ei ollut ennen. Eli maailma on muuttunut osaltaan myös parempaan suuntaan siinä, että tietoa on helpommin saatavissa (toki täytyy olla medialukutaitoa, ettei haksahda väärään tietoon).
Toinen seikka, mikä jäi mieleen oli se, että ylivelkaantuminen on koko kansakunnan ongelma, se vaikuttaa niin negatiivisesti yhteiskuntaan ja talouteen. Tästä syystä on tärkeää, että asiasta keskustellaan laajasti eri tahojen kesken ja pyritään löytämään uusia ratkaisuja.
Kolmas, mikä jäi erityisen vahvana mieleen oli kirjan alussa Mark Twainilta lainatut sanat:
" Worrying is like paying a debt you don´t owe."
Tästä syystä ulosottovelallisen ja ylivelkaantuneen ihmisen elämä on todella raskasta, maksat velkaa ja lisäksi vielä huolehdit raha-asioista koko ajan, joten maksat velkasi ikään kuin tuplana.
Yritetään selvitä ja olla huolehtimatta turhia.
 |
| Photo by Unsplash |
Toivottavasti pääsisit velkajärjestelyyn 🙂 Siitä riittääkin kerrottavaa. Itsellä on esim luottojen määrä yli 30kpl ja selvitysmiehen palkkioksi tuli rapiat 1800e. Tämä pitäisi olla ulosotossa säästössä, mutta ei ole koska elatusapu velat ajaa ohi. No tämä vaan yhtenä esimerkkinä...ei lopu blogitekstien aiheet heti jos saat tuon prosessin alkamaan 🙂 On kohtuullisen paljon siinä liikkuvia osia....
VastaaPoistaKiitos, toivotaan parasta! Ja ilman muuta aion kirjoittaa myös siitä aiheesta ja nimenomaan mitä se käytännön tasolla tarkoittaa. Se ei noista lakiteksteistä ym.oikein selviä.
PoistaItse olen toista kertaa ulosotossa. Ensimmäinen kerta oli monen tekijän summa, mutta niistä päällimmäisenä oma varautumattomuus ja kuolemattomuuden tunne koska olin nuori.
VastaaPoistaViikkoja onnettomuuden takia sairaalassa maatessa säästöt kuitenkin pääsivät hupenemaan ja ajauduin maksuvaikeuksiin, koska samaan aikaan alkoi taantuma ja työpaikat menivät alta melkein sitä tahtia kuin niitä ehti saamaan. Sain kuitenkin ulosottovelat maksettua aika nopeasti pois.
Mutta mitään aiemmista virheistä en kuitenkaan oppinut vaan jälleen koskemattomuuden tunne ajoi kaiken edelle ja lopputuloksena tällä hetkellä velkaa ulosotossa on noin 90 000 euroa. Tarina on hyvin samankaltainen tämän blogin kirjoittajan kanssa.
Olen silti yhä toiveikas että jonain päivänä olen velaton.
Kotona tai koulussa en ole muuta oppia saanut kuin että kaikista ongelmista selviää tavalla tai toisella, varsinkin jos kyseessä on raha.
Jaksamista sinulle velkojen kanssa elämiseen. Oletko itse miettinyt tuota velkajärjestelyä vaihtoehtona?
PoistaOsaatko kertoa miten erotilanteessa sen eron jälkeen puolisoiden yhteinen velka menee ulosottojärjestelyssä? Ulosmitataanko sitä molemmilta vai vain siltä jolta sitä saadaan? Onko siinä vaihtoehtoja että saisi 50/50 sen? Pääseekö siihen velkajärjestelyyn joskus ilman sitä toista osapuolta? Varsinkin jos toinen velallinen ei ulosottoaankaan hoida vaan jääkin työttömäksi?
VastaaPoistaTosi hyvä kysymys, mutta tähän en valitettavasti osaa vastata. Luulisin, että kun on yhteisvastuullisista veloista kyse (eli kumpikin vastaa koko velasta kuin omastaan), ulosotto perii siltä, jolta saa jotain perittyä. Minusta velkajärjestelyyn on mahdollista päästä myös vain toisen osapuolen. Sellaisessa tilanteessa, että toinen osapuoli ei hoida velkoja ollenkaan, tämä voi olla hyvinkin järkevä vaihtoehto, koska silloin sinun velat järjestellään ja kun olet osuutesi maksanut, saat loput anteeksi ja olet veloista vapaa. Toinen osapuoli joutuu vielä velkoja maksamaan, myös sen osuuden, joka sinulta on kenties jätetty velkajärjestelyssä perimättä (mikäli hän ei hae myös velkajärjestelyä). Kuitenkin avioerotapauksessa asiat voivat mennä toisinkin, joten kysy suoraan talous- ja velkaneuvojalta (oikeusaputoimisto). Kannattaa varata sinne aika ja käydä tilanteesi läpi. Ei sido mihinkään eikä maksa mitään, mutta voi tuoda suuren helpotuksen sinulle. Tsemppiä!
VastaaPoista"Mietin myös, jälleen kerran, sainko koulussa millään opintoasteella opetusta perustalousasioiden hoitoon. Opettiko joku, että pitää ehdottomasti tehdä budjetti tuloista ja menoista kuukausittain ja PYSYÄ siinä? Kertoiko joku, että mitään kulutuslainaa ei kannata ottaa? Pikavippejä ei ollut minun kouluaikoina vielä varmaan edes olemassa. Kertoiko joku ilmiöstä nimeltä koronkorko? Kertoiko kukaan, että kaikista tuloista kannattaa laittaa jonkun verran säästöön? Kertoiko joku, että kannattaa pienetkin säästöt sijoittaa rahastoihin?
VastaaPoistaVastaus on ei. Todellakin ei."
Kävin peruskoulun yläastetta vuosina 1992-1995 ja ylioppilaaksi pääsin 1998. Pikavippejä ei vielä ollut. Muistan kyllä paljonkin talouteen liittyviä oppeja peruskoulusta ja lukiosta. Matematiikassa opiskeltiin prosenttilaskut ja siihen liittyi myös korkojen laskemista. Kotitaloustunnilla tehtiin ostoslistoja ja laskettiin, minkä verran rahaa käytetään ruokaan ja taloustavaroihin. Oli myös jotain oppitunteja säästämisestä ja säästäväisyydestä, kuten vaatteiden huollosta ja korjaamisesta. Perhekasvatuksessa (silloin oli semmoinen oppiaine, siinä yhdistyivät terveystieto ja kansalaistaidot) laskettiin, millainen budjetti perheelle olisi hyvä ja laskettiin, mitä vauvan kulut ovat. Lukiossa kuluttamisesta ja mielikuvamarkkinoista oppi äidinkielen tunneilla. Historiassa luettiin, miten inflaatio vaikutti osaltaan siihen, että Saksan kansa alkoi kannattaa natsismia. Äidinkielessä ja historiassa yleinen ajan henki oli silloin jo aika kulutuskriittinen ja humanistinen, joten jännä, jos se ei olisi herättänyt miettimään yli varojen elämistä? Kokonaisuudessaan peruskoulu- ja lukioaikana useimmat nuoretkin lukivat sanomalehtiä ja seurasivat, miten lama-aika vaikutti suomalaisiin perheisiin. Ja lehdissä oli juttuja Kouri-kaupoista ja muusta kasinotalousvuosien hulluuksista. Siinä oli mielestäni tosi vaikea olla oppimatta, mihin ylivelkaantuminen johtaa. Oli myös selvää lapsesta asti, että rahaa saa tekemällä töitä ja vasta kun rahat ovat tilillä tai taskussa, voi ostaa leffalipun, cd:n tai karkkipussin. Sijoittamista ei opetettu koulussa. Veikkaan, että ero minun ja ulosottovelallisen välillä voi liittyä enemmän persoonaan ja perhetaustaan kuin siihen, mitä koulussa opetettiin. Eikä pidä aliarvioida ihmisen kykyä itsepetokseen. Vanhoja suomalaisia sanontojakin tulee mieleen, kuten "suu säkkiä myöten" ja "ei ne suuret tulot, vaan pienet menot". Arvostan kyllä suuresti sitä, että yrittää saada omat velkansa maksettua ja oppia asioita aikuisiälläkin.
Kiitos hyvästä kommentista. On aina antoisaa, kun joku viitsii nähdä vaivaa syvällisempiin pohdintoihin. Itselläni noista kouluajoista on huomattavasti pidempi aika, joten pysyn omalta kohdaltani edelleen kannassani, että koulussa ei saanut oppeja rahan käyttöön ja taloudenhoitoon ruohonjuuritasolla, prosenttilaskuja toki laskettiin tuolloinkin ;) . Mutta oli tosi hienoa kuulla, että sinun aikanasi koulussa on jo näitä asioita opeteltu. Olet myös eri aikakauden lapsi, jolloin varmasti tuo 90-luvun lama jo näkyi kaikessa.
PoistaSiitä olen kanssasi täysin samaa mieltä, että perhetausta, lapsuudesta asti kotoa saadut tai saamatta jääneet rahaopit varmasti vaikuttavat kaikkein eniten ihmisten rahakäyttäytymiseen aikuisena. Kukaan kun ei synny rahankäyttötaidot hanskassa vaan ne pitää opetella niin kuin pyörällä ajokin. Hyvää kevättä sinne!