Kaksinaamaista ja kaksinaismoraalista peliä

Tämän päivän epistolan aihe on kaksinaismoraalisuus. Synonyymejä tälle sivistyssanalle ovat mm. tekopyhyys, tyhjä puhe, tyhjät sanat, näytteleminen. Tässä jutussa kaksinaismoraalisuus koskee nimenomaisesti pankkeja ja perintätoimistoja. Kerron teille seuraavaksi kaksi opettavaista tarinaa kaksinaismoraalista, jotka perustuvat erittäin vahvasti tositapahtumiin. 

Toim.huom. Halusin kirjoittaa molemmista tapauksista ihan selkeästi kyseisen yrityksen nimellä, mutta en kuitenkaan sitä tehnyt syystä, että maksuohjelmaehdotukseni on vielä vahvistamatta, enkä halua lisää vastustusta sille tämän postauksen johdosta. Ja kyllä, olen kertonut avoimesti velkajärjestelyhakemuksessani, että kirjoitan tätä nimenomaista blogia vertaistueksi ja opiksi muille. Vaikka tässä ei nimiä mainita, uskon, että nämä asiat pätevät ihan jokaiseen Suomessa toimivaan pankkiin ja perintätoimistoon, jokainen voi valita sen, joka parhaiten tuntuu juttuun  itse kunkin kohdalla sopivan.  

Tapaus 1: perintätoimisto 

Perintätoimistot, varsinkin isommat sellaiset, kirjoittavat nykyisin omilla kotisivuillaan ja somessakin paljon sisältöä velkaantumisesta, ylivelkaantumisesta ja siitä, miten Suomessa ja suomalaisten tulisi toimia, jotta ylivelkaantuminen saadaan pysäytettyä. Yksi asia, mistä on paljon kirjoitettu, on positiivinen luottotietorekisteri (joka ei kaikille ihmisille ole niin positiivinen kuin nimi antaisi ymmärtää, mutta tästä enemmän joskus myöhemmin). 

Perintätoimistot kertovat, että ne ovat itse asiassa tänä päivänä palveluyrityksiä, joiden tehtävänä on auttaa ihmisiä ja yrityksiä luottojen hallinnassa. He korostavat tietävänsä ja tuntevansa ihmisten taloudelliset haasteet ja haluavat parantaa ihmisten taloudellista tilannetta. 

Mutta, kun kyseessä on velkajärjestelyhakemus tai sen maksuohjelmaehdotus, niin yllätys yllätys, kuka se onkaan siellä etunenässä vastustamassa hakemusta. Se perintäyhtiö tietenkin, joka toisaalla julkisesti kertoo ymmärtävänsä ylivelkaantunutta ja tahtovansa auttaa. Heillä on siellä palkattuna kokonainen osasto lakimiehiä ja muuta lainoppinutta porukkaa, joiden tehtävänä on vastustaa velkajärjestelyhakemuksia ja maksuohjelmaehdotuksia mahdollisimman tehokkaasti  (lue: velallisen vahingoksi).  

Lakiosasto on onnistunut (saa todennäköisesti ekstrabonuksia) kun a) velkajärjestelyä ei myönnetä, vaan ulosotto-perintätoimisto-ulosotto -ralli jatkuu ja kulut perintätoimiston kassaan saavat jatko-osan b) jos velkajärjestely jostain syystä päätetään myöntää, saa lakimies läpi esteen ja maksuaika pitenee kolmesta viiteen vuoteen tai odotan vielä tässä kauhulla toteutuuko c) maksuohjelmaa ei vahvisteta perintätoimiston vastustuksen takia ja velkajärjestely peruuntuu. Tämäkin lienee yksi mahdollinen skenaario. 

Ja taas sai perintätoimisto autettua yhden ylivelkaantuneen lopettamaan kärsimyksensä. Hyvin toimii, ylivelkaantuneet vähenee koko ajan!  (Toim.huom. Ehkä hieman liian sarkastinen lopetus, myönnän.)

Tapaus 2: pankki

Pankit mainostavat itseään vaikka millaisilla ylisanoilla: ymmärrämme ihmisiä, haluamme tarjota enemmän kuin odotit. Kaikille yhteistä on, että ne korostavat jokainen olevansa toinen toistaan vastuullisempia luotonantajia.  Vastuullisuus luotonantajana tarkoittaa kyllä omasta mielestäni paljon muutakin, kuin että tarkistetaan lainaa hakiessa luottotiedot Asiakastiedolta tai Dun&Bradstreetiltä sekä nyt uutena tänä vuonna Positiivisesta Luottotietorekisteristä. 

Minun mielestäni vastuullisuus sisältää myös aidon halun auttaa erilaisissa maksuvaikeuksissa, halua neuvotella luoton hoitamisessa esimerkiksi vapaakuukausista tai maksuerän alentamisesta. Tämä vaan ei ikävä kyllä läheskään aina toteudu. Pankki on kaverisi siihen saakka kun kaikki menee hyvin ja saat luottosi maksettua ajallaan. Mutta auta armias, jos joudut vaikeuksiin, joko omasta syystäsi tai ilman omaa syytäsi, siihen se kaveruus loppuu. Ei minkäänlaista neuvotteluhalukkuutta löydy, ei niin minkäänlaista. Laina irtisanotaan ja siirretään perintätoimistolle. Jos et perintätoimistonkaan kanssa pysty neuvottelemaan sopivista maksueristä, sitten vaan haasteelle ja ulosottoon. Siinä se vastuullisuus ja ihmisten auttaminen. 

Meillä kävi niin, että koska itse olen velkajärjestelyssä, eikä maksuohjelmaa ole vielä vahvistettu, olen maksukiellossa eli en saa maksaa velkoja tänä aikana. Kanssavelallinen (mieheni) taas ei ole pystynyt maksamaan yhteisiä lainojamme niin paljoa kuin olisi pitänyt, koska hänellä ei ole alkuvuonna ollut juurikaan tuloja, pienyrittäjä kun on, ei ole voinut nostaa palkkaa yrityksestä itselleen. Nyt sitten pankki irtisanoi lainan tai itse asiassa meillä on kaksi yhteistä velkaa niin molemmat on nyt irtisanottu. Minulle ei tullut edes tietoa eli irtisanomisilmoitusta asiasta. Ja velkajärjestelyn aikana ei saisi irtisanoa lainoja, koska maksukielto on päällä, niin en voi maksaa. 

Pankin vastaus asiaan oli, että kun velkajärjestely on osaltani alkanut, emme lain mukaan saa enää muistuttaa sinua lainasta ja sen vuoksi irtisanomisilmoitus on mennyt vain kanssavelalliselle. Haloo! Pankki ei myöskään saisi lain mukaan irtisanoa lainaa velkajärjestelyn alkamisen jälkeen. Mutta sehän ei taas heitä tunnu estävän eli tulkitaan lakia vain siltä osin kun se on heille edullista. 

Täytyy kyllä myöntää, että olen äärimmäisen pettynyt tähän kyseiseen pankkiin. Meni vähän niin kuin usko suomalaisiin pankkeihin tässä kertarysäyksellä. Olen jo aiemmin sanonut, että kun näistä veloista selviän, en ikinä, ikinä, ota enää yhtään mitään velkaa. Ja tämä episodi kyllä vain vahvistaa tätä tunnetta. Minulta eivät enää tämän jälkeen tule saamaan euron jeniä korkoina tai kuluina. Ja voitte pojat uskoa, että olen noita kaikenkirjavia rahoituslaitoksia rikastuttanut vuosien mittaan varsin avokätisesti. No more!

Tässä tulee tämän jutun pointti: velkajärjestely sucks, jos on kanssavelallinen tai takaaja. Neuvoni omiin kokemuksiini perustuen onkin, että jos mietit velkajärjestelyä ja sinulla on yhteistä velkaa toisen henkilön kanssa tai joku henkilö on takaajana veloissasi, ei kannata hakea velkajärjestelyä (jos ette molemmat hae velkajärjestelyä yhdessä). 

Tähän loppuun sopii hyvin talousguru Dave Ramsayn usein käyttämä raamatun sanonta:
"The rich rule over the poor, and the borrower is slave to the lender." Vapaasti suomennettuna "Rikkaat hallitsevat köyhiä ja lainanottaja on lainanantajan orja." 

Photo by Unsplash