Muutamia havaintoja ulosottovelallisen tilanteesta näin alkuvuodesta 2023.
Ulosoton viivästyskorko on nyt sitten 1.1.2023 noussut 9,5 %:iin oltuaan sitä ennen 6,5 vuoden ajan tasan 7 %.
Edellisen kerran näin korkea korko on ollut 1.1.-30.6.2009 eli yli kolmetoista vuotta sitten. Eli ei mikään ihme, että ihmiset ovat tottuneet mataliin ns. nollakorkoihin. Kahdenkymmenen vuoden tarkastelujakson aikana viivästyskorko on ollut korkeimmillaan vuosina 2007-2008.
Ensi viikolla saan kuukauden luvut ja teen yhteenvedon ulosoton korkojen tilanteesta, paljonko enemmän korkoa velka kasvoikaan kuukaudessa nyt korkeamman koron aikaan verrattuna vanhaan korkoon.
Tuli taas luettua aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, tällä kertaa Jenny Rostainin kirja Luottohäiriö viime vuodelta. Kirja oli hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen, sitä varten oli haastateltu varsin laajasti henkilöitä eri instansseista kuten Ulosottolaitoksesta, Oikeusministeriöstä, Suomen Pankista sekä Takuusäätiöstä. Myös velkojien edustajia oli kuultu sekä toisaalta velallisten puolustajia ja velallisten asiaa ajavia tahoja kuten Takuusäätiötä.
Kannattaa ehdottomasti lukea, jos aihe kiinnostaa laajemminkin.
Muutama asia jäi itselleni vahvimpana mieleen:
Takuusäätiön toimitusjohtaja Juha Panzar sanoo: "Minun on hyvin helppo nähdä, milloin asiakkaani ovat tehneet mielestäni huonoja ratkaisuja. Tästä huolimatta, olisin itse todennäköisesti tehnyt ihan samankaltaisia ratkaisuja vastaavissa tilanteissa, jos minulla olisi ollut käytettävissäni sanat arviointivälineet kuin heillä. Lopulta on tosi vähän ihmisiä, jotka haluavat tehdä itselleen haitallisia ratkaisuja; tietyt ratkaisut vain näyttävät heille niissä tilanteissa hyviltä ja oikeilta. Itse en usko, että jokainen meistä pärjäisi kaikissa tilanteissa ainoastaan hallitsemalla esimerkiksi koulusta saamansa tiedot. "
Tästä olen täsmälleen samaa mieltä. Kun itse olen aikoinani tehnyt niitä nyttemmin huonoiksi huomattuja ratkaisuja, ne vaikuttivat niitä tehdessä ihan hyviltä ja oikeilta. Sitten kun selvisi, että velkakierre olikin jo liian pitkällä, tuli tehtyä todella huonoja ratkaisuja eli otettua yhdistelylainoja, mutta tämäkin toimenpide tuntui silloin täysin oikealta ja ennen kaikkea parhaalta ratkaisulta tilanteessa. Kun sitten en selvinnyt yhdistelylainoistakaan, oikeasti tuli vasta se kuuluisa herääminen, että nyt on tullut tehtyä vääriä ratkaisuja.
Mietin myös, jälleen kerran, sainko koulussa millään opintoasteella opetusta perustalousasioiden hoitoon. Opettiko joku, että pitää ehdottomasti tehdä budjetti tuloista ja menoista kuukausittain ja PYSYÄ siinä? Kertoiko joku, että mitään kulutuslainaa ei kannata ottaa? Pikavippejä ei ollut minun kouluaikoina vielä varmaan edes olemassa. Kertoiko joku ilmiöstä nimeltä koronkorko? Kertoiko kukaan, että kaikista tuloista kannattaa laittaa jonkun verran säästöön? Kertoiko joku, että kannattaa pienetkin säästöt sijoittaa rahastoihin?
Vastaus on ei. Todellakin ei.
Tänä päivänä asia on luultavasti ja ainakin toivottavasti toisin. Ja kun on Internet ja some, niin sieltähän sitä tietoa löytyy . Ei ollut ennen. Eli maailma on muuttunut osaltaan myös parempaan suuntaan siinä, että tietoa on helpommin saatavissa (toki täytyy olla medialukutaitoa, ettei haksahda väärään tietoon).
Toinen seikka, mikä jäi mieleen oli se, että ylivelkaantuminen on koko kansakunnan ongelma, se vaikuttaa niin negatiivisesti yhteiskuntaan ja talouteen. Tästä syystä on tärkeää, että asiasta keskustellaan laajasti eri tahojen kesken ja pyritään löytämään uusia ratkaisuja.
Kolmas, mikä jäi erityisen vahvana mieleen oli kirjan alussa Mark Twainilta lainatut sanat:
" Worrying is like paying a debt you don´t owe."
Tästä syystä ulosottovelallisen ja ylivelkaantuneen ihmisen elämä on todella raskasta, maksat velkaa ja lisäksi vielä huolehdit raha-asioista koko ajan, joten maksat velkasi ikään kuin tuplana.
Yritetään selvitä ja olla huolehtimatta turhia.
 |
| Photo by Unsplash |
