Tässä voi ihan kohta sanoa heipat helmikuulle ja toivottaa maaliskuu tervetulleeksi. Ihana kevät, tule vaan nopeasti, sinua odotetaan jo!
Ulosottolaitoksen uudistus on ainakin allekirjoittaneen kohdalta sujunut ihan smoothisti, asianhoitaja siellä päässä muuttui kaksi kertaa ennen kuin nyt on nimetty vastaava ulosottomies, joka taas on muuten nainen, eli ulosottohenkilö. Nyt ei ole hetkeen tullut enää muutoksia eli näillä mennään.
Olin taas heti yhteydessä uuteen ulosottohenkilööni ja sieltä tuli oikein positiivinen vastaus että jatketaan vain samalla maksusuunnitelmalla, kuin tähänkin asti, koska toimii niin hyvin. Ja mikä ettei, olenhan maksanut joka ikinen kuukausi jo 22 kuukauden ajan oikean suuruisen maksun ulosottoon. Oikean suuruisen maksunhan saa helposti laskettua Ulosottolaitoksen sivuilla olevalla maksulaskurilla.
Odotan jo kovasti maaliskuun palkkaa, koska tiedän sen olevan suurempi johtuen suuren työmäärän tuomista provikoista. Toisekseen odotan, että pääsen vetämään taas yhteen alkuvuoden luvut tänne.
Lisäksi odotan ihan tosi paljon jo toukokuuta, koska huhtikuussa menee viimeiset taulukkomaksut maksusuunnitelmamaksuista. Sen jälkeen saadaan hieman lisää vauhtia ulosottovelan maksuun!
Toki siitä seuraa myös sellainen kurjuus, että saan jälleen uuden maksuhäiriömerkinnän, tällä kertaa pitkäkestoisesta ulosmittauksesta, kun yhtäjaksoista ulosmittausta on jatkunut yli kaksi vuotta. Mutta se ei siellä jonon jatkona tunnu tässä vaiheessa enää miltään. Sinne kyllä mahtuu.
Tämä toikin mieleeni taas hetkeksi ne hirvittävät kauhuntunteet, kun reilut kaksi ja puoli vuotta sitten heräsin karmeaan velkatilanteeseeni. Miten epätoivoinen tuolloin olinkaan. Ja myöhemmin, kun tuli ilmoitus ensimmäisestä maksuhäiriömerkinnästä, miten ylitsepääsemättömän kamala epäonnistumisen tunne minut valtasi.
Nyt voin viisaampana jo todeta, että niistäkin päästiin yli ja ympäri, vaikka tuolloin ei valoa tunnelin päässä näkynyt. Kaikkeen tottuu ja oppii etsimään asioista ne positiiviset puolet.
Ei muuta kuin kevättä kohti!