Velkajärjestelyhakemus lähti matkaan

Viime viikolla lähti vihdoin velkajärjestelyhakemus käräjäoikeuteen. Huh!
Nyt on huojentunut olo, että hakemus saatiin eteenpäin prosessiin.  Samalla olo on kuitenkin myös jännittynyt, että mitenköhän asia etenee ja voisinko todella päästä velkajärjestelyyn.

Kysyin velkaneuvojalta vastustavatko velkojat yleensä velkajärjestelyä, johon velkaneuvoja varoitteli, että kyllä vastustavat, yleensä varsin painokkaastikin. Että siihen kannattaa varautua. Mutta sitten me vastaamme heidän vastustukseensa. Ja sain jotenkin sellaisen luottavaisen tunteen, että kyllä se velkajärjestely minulle saadaan. Mutta katsotaan sitten, jossain vaiheessa ollaan jo viisaampia; onko se aika sitten viiden-kuuden kuukauden päästä tai myöhemmin. Alustavasti velkaneuvoja oli sitä mieltä, että syksyllä voisi päätös jo tulla.

Hakemus lähti sellaisena, että koti säilytetään, eikä sille pitäisi olla mitään estettä. Tämä on tosi hieno asia. 

Olen kyllä hyvin toiveikkaana tämän suhteen ja kyllähän se merkitsee minulle todella paljon, jos velkajärjestelyyn pääsen. Viiden vuoden maksuohjelman jälkeen olisin veloista vapaa. En oikein osaa edes kuvitella sellaista tunnetta. Mutta sen osaan jo kuvitella, miten hienoa olisi päästä maksamaan velkoja maksuohjelman mukaan kuukausittain kaikille velkojille ja kuinka velka siinä todellakin lyhenisi. 

Tänään nimittäin juuri kävin läpi tämän kuun tilanteen ulosoton osalta ja koko kuukausilyhennys ulosottoon meni korkoihin eikä edes riittänyt. Korkoa menee tällä hetkellä n. 845 euroa/kk, joten sen verran pitäisi joka kuukausi vähintään saada ulosottoon palkasta maksettua. Ja se riittää siis vasta siihen, että ulosottovelka ei kasva. Jos haluaisi velan vielä lyhenevän, pitäisi kuukausittaisen maksun olla vielä tätäkin suurempi. No, joinakin kuukausina se sitä onkin, mutta ei joka kuukausi. 

Velkajärjestelyssä on se ero, että velka ei enää kasva korkoa ja lisäksi velkasummasta, ainakin minun kohdallani, leikataan suurin osa. Maksuun tulisi kaikkiaan viiden vuoden ohjelman aikana minun maksuvarallani n. kolmannes kaikista veloista (lukuun ottamatta asuntolainaa, joka maksetaan loppuun sellaisena kuin se on). Noin kaksi kolmannesta veloista saisin maksuohjelman päätyttyä anteeksi.

Joten kyllä, kannustan kaikkia kaltaisiani ylivelkaantuneita menemään talous- ja velkaneuvojan pakeille ja selvittämään mahdollisuutensa velkajärjestelyyn. Luin juuri yhden oikeuden päätöksen velkajärjestelystä, jossa hakemus hylättiin. Perusteena hylkäyspäätöksessä oli yleinen este (Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä 10 §) ja se, että velkoja ei oltu vielä maksettu riittävän pitkää aikaa ulosoton kautta eli ei ollut näyttöä siitä, että velkoja on yritetty maksaa. Tästä syystä kannattaa ensin muutama vuosi maksaa velkoja ulosoton kautta (itselläni tuli juuri neljä vuotta täyteen, mutta ei varmaan niin pitkään tarvitse), jotta velkojen maksamisesta on riittävästi näyttöä ja se on velkajärjestelyä puoltava seikka. Eli mikäli velkajärjestelylle on jokin laissa mainittu este, oikeus tarkastelee puoltavia ja vastustavia seikkoja, kun se miettii, voiko järjestelyn myöntää esteestä huolimatta.  

"Velkajärjestely voidaan (Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä) 10 §:ssä säädetystä esteestä huolimatta myöntää, jos siihen on painavia syitä ottaen erityisesti huomioon velallisen toimet velkojen maksamiseksi, velkaantumisesta kulunut aika ja muut velallisen olosuhteet sekä velkajärjestelyn merkitys velallisen ja velkojien kannalta." Näin sanoo em. lain 10a §.

Nyt vaan odotellaan ja maksellaan velkoja sillä välin ;) Ulosottomieskin minua jo ystävällisesti muistutteli, kun häntä asiasta informoin, että ulosotto jatkuu maksuohjelman vahvistamiseen saakka kuten tähänkin asti. 

Pidän teidät ajan tasalla menettelystä sen edetessä. Mukavaa kevättä ja kesän odotusta kaikille!

Ajattelemisen aihetta

Kirjoitin vähän aikaa sitten postauksen Kakkosluokan kansalaiset, jossa pohdin maksuhäiriömerkinnän aiheuttamaa leimaa. Postaus sai alkunsa siitä, kun eräs maksuhäiriömerkinnän omaava henkilö ei saanut avattua maksutonta, vuokraan sisältyvää laajakaistayhteyttä palveluntarjoajalta maksuhäiriömerkinnän vuoksi. (Voit lukea tuosta aiemmasta postauksesta asiasta tarkemmin.) 

Nyt juttu jatkuu, sillä useiden yhteydenottojen jälkeen, palveluntarjoaja T... vihdoin suostui avaamaan nettiyhteyden. Hieno juttu.  

Mutta, pointti tulee tässä, vasta useiden yhteydenottojen jälkeen eli useampi asiakaspalvelija oli jo ilmoittanut, että maksutonta nettiä ei voi avata asiakkaan maksuhäiriöiden vuoksi. Eli kyykytetään köyhää kunnolla -mentaliteetti on voimissaan. Toivoisin niin kovasti, että yrityksissä osattaisiin AJATELLA. Ei liene kovin paljon pyydetty, mutta tällä hetkellä järjellä ajatteleminen tuntuu olevan katoavaa kansanperinnettä. "Ei me voida avata sinulle maksutonta nettiä, vaikka se sisältyykin vuokraasi ja vuokranmaksajataho maksaa sen meille, koska sinulla on MAKSUHÄIRIÖ!" Älyvapaata, sanon minä. Ja ihmisoikeuksien polkemista. 

Suomeen (ja koko maailmaan) tarvitaan paljon lisää ymmärrystä ja inhimillisyyttä, toisista ihmisistä välittämistä ja empatiakykyä. Tarvitaan yhteisöllisyyttä, suvaitsevaisuutta ja rakentavaa kanssakäymistä. Tarvitaan sitä paljon puhuttua maalaisjärkeä päätöksentekoon. Kuten edellä kerrotussa tapauksessa: Mikä oikeasti on kyseisen yrityksen riski maksuttoman netin tarjoajana, vaikka asiakkaalla onkin maksuhäiriö? Nolla - ei mitään riskiä. Tällöin ei tarvitsisi turhaan lyödä maksuhäiriöistä ihmistä maksuhäiriömerkinnällä maan rakoon. Inhimillisyyttä ja maalaisjärkeä, niitä peräänkuulutan.

No, tämä on nyt käsitelty ja mennään ihan toiseen aiheeseen seuraavaksi. Nimittäin ensi viikolla velkajärjestelyasiani etenee jälleen ja toivon, että hakemus saadaan lähetettyä eteenpäin asap. Sen jälkeen sitten täytyykin vaan odotella, saamieni kommenttien perustella saattaa kulua helposti puoli vuotta, että asiaan päätös saadaan, riippuen toki sen hetken käsittelytilanteesta alueella. 

Mutta odotteluaikanakaan ei pyöritellä peukaloita ja olla tekemättä mitään, vaan velkojen maksu jatkuu ihan samaan tapaan kuin nytkin. Itse asiassa hakemusluonnoksessa näkyi yksi tosi pieni velka, jonka perintäyhtiö oli ilmoittanut, hieman alle 20 euron perintäkulu jostain vanhasta perintäasiasta. Sen ajattelin maksaa nyt ihan ensin tilipäivänä pois, että on senkin osalta sitten toteen näyttöä, että on maksettu velkoja. 

Ongelmanahan tässä itsellä ei ole se, ettenkö haluaisi maksaa velkojani, päinvastoin, mutta rahasta on niin tiukkaa koko ajan, ettei vaan pysty maksamaan edes tuollaista yhtäkkiä eteen tulevaa tosi pientäkään laskua tuosta noin vaan pois, kun kaikki tulot on jo niin tarkasti budjetoitu lainojen ja muiden velkojen maksuun. Määräänsä enempää ei kukaan voi maksaa. Sen tähden vararahasto on todella tärkeässä asemassa ja minulle pieni vararahastoni on tarkoitettu kaikkiin muihin yllättäviin asioihin, ei velkojen maksuun. Esimerkiksi jos rahaa ei jossain vaiheessa kuukautta enää ole  ja pitää ostaa ruokaa itselle tai koirille. Tai tarvitaan lääkkeitä apteekista. Tai jotain muuta akuuttia. Maksan velkoja niin paljon joka kuukausi käytettävissä oleviin tuloihini nähden, etten todellakaan kajoa vaivalla säästettyyn pieneen vararahastoon velkojen maksun vuoksi. Vaikka ärsyttäähän tuollainen kahdenkympin velka... Odotan kuitenkin maltilla seuraavaa tiliä ja sitten lähtee! 

Seuraavaan kertaan, kevään tuloa odotellessa.

Photo by Unsplash