Säästämisestä ja sijoittamisesta

Tällä kertaa haluan kirjoittaa teille vähän säästämisestä ja sijoittamisesta. 

Ulosotossa ollessaan säästämistä ei oikein voi laillisesti tehdä, vaikka rahaa sivuun vähän onnistuisi saamaankin, siitä pitää ulosottolaitos huolen. Virallisesti rahaa voi olla säästössä enintään 1,5 kertaa velallisen suojaosuuden verran, tarkemmin kaikilla pankkitileillä ja sijoituksissa yhteensä. Tästä syystä oikeastaan ainoa neuvo säästämiseen ulosotossa on, säästä rahat käteisenä sukanvarteen. 

Siltikin suosittelen jokaista ulosoton asiakasta säästämään kaikki vähäisetkin roposet, mitkä kuukaudessa jää ja keräämään ne tosiaan käteisenä jemmaan. Varsinkin ulosotossa olevalla, kun ei saa olla sitä kuuluisaa taloudellista puskuria tilillä, on tärkeää olla edes vähän rahaa säästettynä odottamattomia menoja varten. Olkoon se meno sitten auton korjauskulu, koiran yllättävä eläinlääkärikulu, jääkaapin hajoaminen tai mikä hyvänsä. Enemmän olet liemessä, jos sinulta ei sitä pientäkään puskuria löydy. 

Itse säästin toiselle tilille 500 euron summan ja loput pidin sitten käteisenä, pyrin siihen, että käteisenä on aina vähintään toinen 500 euroa. Tuhannen euron puskuri on jo huomattavasti parempi kuin ei puskuria lainkaan. Sen sijaan sen suurempiin käteisjemmailuihin en ketään kehota johtuen lainsäädännöstämme, tarkoitus ei ole eikä pidäkään olla velkojen ja ulosoton pakoileminen eikä rahan pimittäminen ulosotolta. Kaikki ylimääräinen raha, mitä sinulle jää (tuon pienen puskurin jälkeen) on syytä laittaa ulosottoon ja lyhentää velkoja ihan oma-aloitteisesti. Pääsethän näin toimien nopeammin veloista eroon, jonka jälkeen voit alkaa säästää ja sijoittaa ihan kaikessa rauhassa. 

Nyt päästään sitten tämän jutun varsinaiseen pointtiin eli sijoittamiseen 

Tänä päivänä sijoittamisesta puhutaan ja kirjoitetaan paljon, todella paljon enemmän kuin aikaisemmin. Muistan aina, kun olin itse nuorena työelämää aloittelevana työntekijänä paikallisessa pankissa töissä, elettiin jotain 80-luvun loppua - 90-luvun alkua. Eipä tuolloin vielä sijoittamisesta juurikaan puhuttu, pankissakin oli tasan yksi henkilö sijoitusosastolla, joka palveli lähinnä varakkaita private banking-asiakkaita. Sijoittaminen oli tuolloin vain rikkaiden ihmisten puuhaa. 

Sieltä varmaan minulle on jäänytkin ajatusmalli, että sijoittaminen on mahdollista vain rikkaille. Tässä 2010–2020-lukujen aikana vasta oikeastaan on sijoittamisesta tullut laajemmin ns. tavallisen kansalaisen hommaa. Mutta ei vieläkään kaikkien, eikä ulosotossa oleva voi myöskään sijoittaa. Tai voi toki, mutta eiköhän sijoitetut roposet sitten ulosmitata jossain vaiheessa eli siitä ei ole sellaista hyötyä mitä sijoittamisella haetaan eli pitkäjänteistä tuottoa sijoitetuilla varoille. 

Kun mietitään säästämisen ja sijoittamisen eroa, miellän sen itse siten, että lyhytaikaista päivittäisen elämän varapuskuria kerään säästötilille, josta säästöt ovat helposti ja nopeasti nostettavissa, kun tarve vaatii. Sijoittamiseen laitan ne varat, mitä en välttämättä tarvitse, eikä niitä ole tarkoitus nostaa ainakaan lähimpään kahteenkymmeneen vuoteen (siksi itselläni tässä vaiheessa hyvin pieni summa kuukaudessa). Joku sanoi, että sijoittaa voi sen verran, mitä on vara menettää eli jokapäiväinen elämä jatkuu normaalisti sijoitusten menettämisen jälkeenkin.   

Alkutaipaleeni sijoittajana

Itse aloitin sijoittajanurani viime vuoden marraskuussa, yhä odotellessani velkajärjestelypäätöstä (hakemus oli tehty jo helmikuussa). Ajattelin, että nyt aloitan, vaikka ei velkajärjestelyä myönnettäisikään ja vaikka ulosotto veisi sitten nuo kaikki sijoittamani varat. Mietin, että siellähän ovat säästössä ja menevät sitten hyvään tarkoitukseen eli velkojen maksuun, joten minulla ei ole tässä mitään menetettävää. 

Avasin siis Nordnet:iin arvo-osuustilin ja tein kuukausisäästösopimuksen rahastoon. Pienin mahdollinen summa, jolla yhtä rahastoa voi ostaa, on 15 euroa. Joten 15 euroa menee automaattisesti joka kuukausi valitsemaani indeksirahastoon, joka muuten on Nordnet USA Indeksi. Tähän mennessä sinne on kertynyt 10 kk-erää eli 150 euroa. Jeeee! Ja vähän korkoja päälle.

Tosiaan, kuten tiedätte, pääsin vihdoin velkajärjestelyyn, joten ulosotto ei vienyt tätä (varsin merkittävää, hih) sijoituspottiani. Nyt tein sitten seuraavan liikkeen ja tuplasin kuukausisäästösumman syyskuusta alkaen 30 euroon ja otin mukaan toisen rahaston, Nordnet Suomi Indeksirahaston, johon menee sitten tuo toinen 15 euroa. Salkun hajautusta, nääs. 

Tuo 30 euroa/kk on minulle hyvinkin merkittävän kokoinen summa tällä hetkellä, kun velkajärjestely vie yli puolet kuukauden nettotuloistani, mutta aion pitää siitä kiinni. Kerään sitten vaikka pulloja tai keksin jotain muuta, että saan tuon ruokabudjetista puuttuvan 15 euroa kasaan. 

Lyhyesti vielä, millä kriteerillä valitsin juuri nuo kyseiset indeksirahastot. Ensinnäkin 

a) osakerahasto hajautuksen takia, 

b) indeksirahasto, koska niissä kulut ovat pienemmät (ja kulut voivat merkittävästi pienentää sijoituksesta saatavaa tuottoa) ja 

c) valitsin vielä pienimmästä päästä eli tuo Nordnet Suomi indeksirahasto on kuluton ja tuossa USA Indeksissäkin kulut ovat todella pienet. 

Huom! Tämä ei ole sijoitussuositus eikä kehotus, sijoittamiseen liittyy aina riskejä, sijoittamansa pääoman voi menettää jopa kokonaan. Kannattaakin perehtyä sijoittamiseen ja erilaisiin sijoitusinstrumentteihin tarkemmin ennen sijoittamisen aloittamista. 

Aika on ratkaiseva tekijä sijoittamisessa

Itse sijoitan tällä hetkellä kuin teini, mutta sille ei voi nyt mitään, olosuhteiden pakosta. Juuri oli jossain mediassa julkaistu laskelma, että kun alkaa säästämään 25-vuotiaana 27 euroa/kk joka ikinen kuukausi osakemarkkinoille 7 %:n tuotto-odotuksella, on 70-vuotiaana koossa 100.000 euroa. Tämä ei sinänsä kuulosta mitenkään erityisen ihmeelliseltä, mutta kun katsotaan, kuinka paljon rahaa joudut itse tuohon sataan tonniin säästämään, se on tasan 14.580 euroa. Korkoa kertyy siis 85.420 euroa! Aika kivasti, sanoisin. Tätä kannattaa jokaisen nuoren aikuisen miettiä, ei ole iso summa kuukaudessa, eikä varmasti monelle mahdoton. 

Ja mietipä jos saisitkin sijoitettua enemmän, esimerkiksi 150 euroa kuukaudessa noilla samoilla ehdoilla, niin sinulla olisi samassa ajassa kasassa jo reilut puoli miljoonaa euroa (81.000 euron säästöllä, korkoa kertyy huimat 452.650 euroa!  Nämä esimerkit vain avatakseni korkoa korolle-ilmiön ja ajan yhteisvaikutusta, joka on aivan huikea. 

Aikaahan ei voi kukaan saada takaisin, joten itselläni tuo juna on mennyt jo aikapäivää sitten, mutta vanhemmallakin iällä sijoittaminen voi olla kannattavaa. Jos haluaa päästä samoihin lukuihin lopputuloksena, vaatii se kuukausittain huomattavasti suuremman summan sijoittamista eli korkoa korolle ei ehdi kertyä lyhyemmässä ajassa noin merkittävästi. 

Tämänhetkisellä kuukausisäästölläni (30 euroa) kertyy 7 %:n vuosituotolla 7 vuoden aikana  3.232 euroa. Tästä säästöjen osuus on 2.520 euroa, joten korkotuoton osuus on 712 euroa. 

Yritän tässä vielä velkajärjestelyn aikanakin saada tuota kuukausittaista säästösummaa nostettua, katson tilannetta seuraavan kerran vuoden kuluttua uudelleen. Ja kun velkajärjestely on kuuden vuoden ja 8 kuukauden kuluttua loppuun maksettu, nostan sijoituksiin kuukausittain menevää summaa ihan törkeän paljon. Ja mikäpä on nostaessa, kun kaikki velat (lukuun ottamatta asuntolainan loppua) on tuolloin maksettu. Ja kun vielä asuntolainakin maksetaan loppuun parissa vuodessa, jää vielä reilummin rahaa sijoitettavaksi. Mitäpä sitä ihminen tuolla kaikella ylimääräisellä rahalla tekee, parempi laittaa säästöön vaan! 

Photo by Unsplash

Kuinka voin selviytyä veloistani?

Miten veloista voi selviytyä? Tämä on sellainen kysymys mikä tulee monesti vastaan. Moni ylivelkaantunut henkilö on kauhuissaan tilanteestaan, miten tähän on jouduttu ja miten veloista pääsee eroon? 

Olen kirjoittanut tästä jo aiemmin ja tein nyt päivitetyn postauksen aiheesta, kun se tuntuu olevan monelle niin ajankohtainen. Oma katsantokantani tähän on myös selkeytynyt tässä viiden vuoden ulosoton aikana ja nyt päästyäni viimein velkajärjestelyyn. 

Aloitetaan faktoista, veloista on mahdollista selviytyä useammalla eri tavalla:

1. Maksamalla ne velkojille täysimääräisinä korkoineen ja kuluineen.  

2. Ulosottoteitse joko palkan tai muun toistuvaistulon ulosmittauksella ja/tai omaisuuden ulosmittauksella. Tähän kohtaan lisään vielä: tekemällä maksusuunnitelman ulosoton kanssa, jossa velkoja maksetaan saman verran kuin olisi ulosmittauskin, erona vain se, että lasket ja maksat summan kuukausittain ulosottoon itse, niin työnantaja ei saa tietää ulosotostasi. Huom. Ulosoton ei ole pakko suostua maksusuunnitelmaan.  

3. Hakemalla järjestelylainan takaus Takuusäätiöltä ja järjestelylaina pankilta. Jos velkamääräsi on kohtuullinen (Takuusäätiön yläraja yhden henkilön osalta on 34.000 euroa, pariskunnalla määrä voi olla yhteensä enintään 45.000 euroa), tämä on erittäin hyvä vaihtoehto. 

4. Hakemalla yksityishenkilön velkajärjestelyä käräjäoikeudelta ja sen saaminen.

5. Maksamalla velkoja ulosoton kautta siihen asti, kun velat vanhenevat lopullisesti.  

Jollekin saattaa tulla mieleen vielä lisääkin vaihtoehtoja, asialliset sellaiset voi esittää kommenteissa. Asiattomat eli tyyliin kuolema kuittaa velat (ja univelat), voitte unohtaa. 

Mieleeni tulee vanhan laulun sanat: "Ainahan on maksettava eikös juu, mitä täällä maailmassa velkaantuu!" 

Näinhän se on. Jokainen vastaa itse omista veloistaan ja velvoitteistaan. Toisinaan vaan velan määrä korkoineen on kasvanut niin suureksi, ettei yksi ihmiselämä siihen riitä. Tällaisiin tilanteisiin tarvitaan sitten muita vaihtoehtoja. 

Ensinnäkin: laki määrää, että velat vanhentuvat aikanaan. Veloilla on erilaisia vanhentumisaikoja, mutta kaikki vanhentuvat jollain aikavälillä. Yleisin yksityisoikeudellisen velan (pikavipit, joustoluotot, kulutusluotot, luottokorttivelat) lopullinen vanhentumisaika on 15 vuotta. Ajanlasku alkaa ulosottoperusteen eli tuomion antamisesta. Tai 20 vuotta alkuperäisen velan erääntymisestä. Jos velkojana on yksityishenkilö, tuo lopullinen vanhentumisaika on 20 vuotta tuomion antamisesta. 

Esimerkiksi tilanteessa, jossa ei ole mitään ulosmitattavaa omaisuutta eikä palkkatuloja tai muita säännöllisiä tuloja, joista ulosmitata, vaihtoehtoja ei oikein ole, muuta kuin odottaa velkojen lopullista vanhenemista. Velkajärjestelyn saamiseksi pitää olla säännöllisiä tuloja ja jäädä riittävä maksuvara velkojen hoitamiseksi.

Toisekseen kannattaa pitää mielessä, että velat eivät periydy. Velkasi ei jää perillistesi hoidettavaksi, kunhan jälkeesi tehtävä perunkirjoitus on hoidettu asianmukaisesti ja annetussa ajassa. Tämä oli ainakin minulle lohduttava tieto. Ja olenkin tehnyt kirjalliset ohjeet talteen piirongin laatikkoon, miten puolison ja lasten tulee toimia perunkirjoituksen suhteen, mikäli kuolema kohtaa yllättäen (niin kuin se kuulemma yleensä tekee).

Oma tilanteeni on nyt se, että olen maksanut velkoja ulosottoon maksusuunnitelman kautta n. viisi vuotta ja elokuussa alkoi yksityishenkilön velkajärjestely, jonka kesto tavallisten velkojen osalta on 6 vuotta ja 9 kuukautta (asuntolaina maksetaan sen alkuperäisen maksuaikataulun mukaan loppuun). Tai no, näin syyskuussa ensimmäisen maksetun erän jälkeen enää vain 6 vuotta ja 8 kk ;)  

Joka tapauksessa velkojen kokonaismaksuaika yhteensä, siitä kun ne erääntyivät ja siirtyivät ulosottoon (toki olen niitä maksanut vuosia jo ennen kuin seinä tuli vastaan), tulee olemaan n. 11 vuotta ja 9 kuukautta. Jos olisin odottanut niiden lopullista vanhentumista, suurin osa veloista olisi vanhentunut vuoden 2034 aikana, kun nyt maksuohjelma päättyy vuonna 2031.  Tuohon vuoteen 2034 mennessä on koko asuntolainakin jo maksettu. 

Tässä voi joku miettiä, olisiko ollut järkevää jatkaa ulosotossa ja odottaa vain velan vanhenemista. Voi olla, mutta itselleni oman henkisen jaksamisen kannalta on erittäin tärkeää saada velat hoidettua niin mallikkaasti, kuin vain mahdollista. Toinen pointti on se, että olisimme joka tapauksessa tuossa tilanteessa menettäneet kotimme, koska ulosotto olisi tullut sen jossain vaiheessa ulosmittaamaan ja myymään. Velkojat olisivat tätä tulleet vaatimaan ennen velkojen lopullista vanhenemista. 

Jokaisen ylivelkaantuneen tilanne on erilainen, joten suosittelen varaamaan ajan talous- ja velkaneuvojalle ja keskustelemaan omasta tilanteesta ja eri vaihtoehtoisista tavoista veloista selviytymiseen. 

Photo by Unsplash