Suomi on rekisterien luvattu maa

Monia ihmetyttää ja sekoittaa ulosottoon ja luottotietoihin liittyvät erilaiset olemassa olevat rekisterit ja rekisterimerkinnät: on ulosottorekisteri, Asiakastiedon ja Dun&Bradstreetin ylläpitämät luottotietorekisterit  ja vielä uusimpana Verohallinnon ylläpitämä Positiivinen luottotietorekisteri. Ja mikäli hakeudut/ pääset yksityishenkilön velkajärjestelyyn, löytyy vielä velkajärjestelyrekisteri. Ja nämä siis ovat vain tähän "genreen" liittyviä rekistereitä, Suomi on todellakin oikea rekisterien ja rekisterinpitäjien luvattu maa, vai mitä sanoisitte esimerkiksi koirarekisteristä. 

Eri rekisterit ja niiden erilaiset merkinnät ja eripituiset merkintöjen säilytysajat aiheuttavat usein epätietoisuutta. Yritetäänpä seuraavaksi hahmottaa vähän millaisia käytäntöjä eri rekistereillä on. 

Lähdetään liikkeelle tilanteesta, jossa yksityisoikeudelliselle velalle (esimerkiksi kulutusluotto) on velkojan toimesta haettu yksipuolinen tuomio käräjäoikeudesta ja velka on tullut vireille ulosottoon. Kun tuomio on lainvoimainen, velalliselle merkitään maksuhäiriömerkintä (YVK) luottotietorekisteriin. Luottotietorekistereitä ylläpitävät Suomessa Suomen Asiakastieto Oy ja Dun&Bradstreet Oy (entinen Bisnode Oy). 

Jo tätä ennen on tuon saman velan osalta tehty merkintä maksuviiveestä positiiviseen luottotietorekisteriin siinä vaiheessa, kun maksuerän maksu on viivästynyt yli 60 päivää. Luotonantaja poistaa tiedon maksuviiveestä, kun viivästynyt maksuerä on kokonaan maksettu pois tai sen hoitamiseksi on sovittu uusi maksuohjelma.  

Kun velka sitten on ulosotossa, se näkyy velallisen ulosottorekisterissä. Ulosoton tiedot ovat julkisia, joten sieltä saa pyytämällä henkilön ulosottotiedot. Itse voi omat tiedot tarkistaa ulosoton sähköisestä asioinnista, josta saa ladattua velallisen ulosottoasiat-tulosteen. 

Ulosotossa merkinnät säilyvät neljä vuotta. Velallisen ulosottoasiat -tulosteelta näkyy aina neljän viimeisen vuoden merkinnät. Ne on merkitty joko vireillä oleviksi asioiksi tai päättyneiksi asioiksi. Kun tilanne on sellainen, että kaikki asiat ovat päättyneitä ja maksettuja tai vanhentuneita (jotta eivät palaa vireille myöhemmin), käytännössä neljä vuotta viimeisestä päättyneeksi merkitystä asiasta, niin tuo velallisen ulosottoasiat-tuloste on tyhjä. 

Selvennetään vielä sen verran, että osa asioista voi esimerkiksi varattomuusesteen vuoksi siirtyä passiivisiin asioihin ja palautua aktiiviseksi taas, kun velalliselta saadaan velkaa jälleen perittyä esimerkiksi veronpalautuksista tai toistuvaistulosta. Ja jos asia on vielä neljän vuoden päästä avoinna eli velkaa ei ole maksettu, toki merkintä näkyy vielä niin kauan kuin asia on maksettu tai vanhentunut ja päättynyt. 

Huomio vielä, vaikka ulosottorekisterissä olisi vielä merkintöjä näkyvissä, luottotiedot voivat silti olla jo palautuneet, kun velat on maksettu. Samoin positiivisessa luottotietorekisterissä voi olla merkintöjä maksuviiveistä tms. vaikka luottotiedot ovat vielä kunnossa. Sitten luottotietorekisterissä oleva maksuhäiriömerkintä on se, joka varsinaisesti ja varsin tehokkaasti estää luotonsaannin. Toki luotonantajat tutustuvat myös positiiviseen luottotietorekisteriin ja tekevät (ainakin pitäisi tehdä) aina kokonaisarvion luotonannosta. Tähän kokonaisarvioon liittyy vielä se, että vaikka luottotiedot ovat täysin puhtaat, se ei ole tae siitä, että luotonantaja myöntää luoton, vaan siihen vaikuttaa lisäksi henkilön tulot ja menot, työsuhteen laatu ja kesto yms. asiat.

Maksuhäiriömerkintöjen tallennusaika luottotietorekisterissä on kolme vuotta lukuun ottamatta kulutusluottohäiriömerkintöjä (OSP, osamaksusopimukseen liittyvä maksuhäiriö ja LKP, luottokorttiin liittyvä maksuhäiriö), joiden rekisteröintiaika on 2 vuotta. Maksuhäiriömerkinnät luottotietorekisterissä poistuvat viimeistään 30 pv kuluttua siitä hetkestä, kun rekisterinpitäjälle on tullut tieto velan maksusta (ns. ref-merkintä velalle). 

Itselläni on ulosoton saldo nyt pyöreä nolla, avoimia asioita ei ole, mutta merkinnät näkyvät vielä. Kaikissa velkajärjestelyyn siirtyneissä asioissa on merkintä vireilläolon päättyminen: Muu este, Vahvistettu velkajärjestely. Koska vireilläoloaika on päättynyt heinäkuun lopussa 2024, nämä merkinnät näkyvät tasan neljä vuotta siitä eteenpäin vielä ulosottorekisterissä. 

Velkajärjestely näkyy myös velkajärjestelyrekisterissä, jonne merkitään velkajärjestelyn hakeminen, maksuohjelman vahvistaminen, mahdolliset muutokset maksuohjelmaan sekä mahdollinen maksuohjelman raukeaminen. Merkinnät poistuvat, kun maksuohjelma päättyy.

Positiivisessa luottotietorekisterissä on tiedot kaikista henkilön avoimista lainoista, kuten asuntolaina, autolaina, kulutusluotot, luottokortit, opintolaina sekä osamaksurahoitukset.

Merkinnät säilyvät niin pitkään kuin luottoa on maksamatta. Rekisteriin ilmoitetaan myös maksetut lyhennykset sekä tieto luoton päättymisestä. Luottojen tiedot poistetaan rekisteristä kahden vuoden kuluttua luoton päättymisestä tai luoton mitätöimisestä.

Jäikö vielä jokin asia epäselväksi tai puuttumaan? 

Kommentoi kommenttikenttään. 

Photo by Pixabay

Ulosottoon tulee koko ajan lisää ylivelkaantuneita ihmisiä

Ulosottoon tulee koko ajan lisää ylivelkaantuneita ihmisiä. Tällaiseen aiheeseen liittyvää tajunnanvirtaa tällä kertaa luvassa.  

Pohjustetaanpa hieman ensin. Kun itse jouduin ulosoton asiakkaaksi keväällä 2019, ajattelin jotenkin, että olen viimeistä "sukupolvea", joka sinne tuollaisen huikean pikavippi/kulutusluottopotin kanssa joutuu. Perustelen tätä sillä, että sen jälkeen tulivat voimaan korkokatot kulutusluotoille (ensin vuonna 2013 51 % alle 2000 euron lainoille, tällä hetkellä 15 %+korkolain mukainen viitekorko, max.20 % kaikille kulutusluotoille), pikavippien markkinointikiellot ym. kaikki sellaiset olennaiset muutokset luotonantoon, joiden ainakin luulisi vähentävän ylivelkaantumista. Ja sellaiset hurjat korot ja kulut, mitä minullakin aikanaan luotoissa oli, jäivät historiaan. 

Samoin ajattelin, että kuluttajien taloustieto ja taloudenhallinta ovat nykyisin paremmissa kantimissa. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että en olisi tähän tilanteeseen ajautunut, jos olisin ollut paremmin perillä asioista ja minulla olisi ollut se kaikki tieto ja ymmärrys, mikä minulla tänä päivänä näistä asioista on. Siihen liittyen, tekisin kaiken henkilökohtaiseen taloudenpitoon liittyen alusta asti aivan toisin, jos pääsisin aikakoneella matkustamaan takaisin tuonne vuoteen 2009, josta oma velkaantumishistoriani lähti pikkuhiljaa liikkeelle. Mutta lehmätkään ei lennä. 

Tänä vuonna saatiin myös positiivinen luottotietorekisteri, jonka tehtävänä on suitsia ihmisten ylivelkaantumista ja olettaisin, että mikäli luotonantajat sitä oikein käyttävät, niin myöskin tapahtuu. Kun positiivinen luottotietorekisteri oli valmisteilla, kirjoitinkin täällä blogissani, että se todennäköisesti ensin huonontaa tilannetta, ennen kuin se alkaa vaikuttamaan halutulla tavalla eli vähentämään ylivelkaantumista. Tämä johtuu siitä, että ylivelkaantuneet eivät pysty enää saamaan uusia luottoja/ järjestelylainoja eivätkä enää selviä velkojen lyhennyksistä. Velkaantumiskierre siis loppuu pakolla, kuten ulosotossakin käy. Kun luottotiedot ovat menneet, et enää saa sitä uutta lainaa, jolla maksat vanhoja pois ja pääsisit vielä kuukauden pari eteenpäin... Tämä on sinällään erittäin positiivinen ja hyvä asia jokaiselle ylivelkaantuneelle, vaikkei se sillä hetkellä siltä tunnukaan. Päinvastoin, tuntuu kuin maailma romahtaisi. 

Positiivinen luottotietorekisteri siis katkaisee, toimiessaan odotetulla tavalla ja oikein, velkakierteen jo ennen kuin ihminen joutuu ulosottoon velkoineen. Ikävä kyllä rekisteri ei ole toiminut ihan niin kuin pitää ja muutoinkin ihmisten velkojen ja tulojen tiedot ovat olleet virheellisiä erittäin monessa tapauksessa. Moni on kärsinyt syyttä virheellisten merkintöjen vuoksi. 

Kävinpä sitten itsekin katsomassa omat tietoni tuolta rekisteristä ja havaitsin, että minullakin tiedot veloista ovat vähän miten sattuu. Tällä hetkellä, kun olen velkajärjestelyssä, jokaisen velan kohdalla pitäisi olla maininta velkajärjestelystä, eikä muissa kategorioissa (esim. eräännytetyt luotot) pitäisi olla enää velkoja. No, osassa velkoja on ilmoitettu tuo velkajärjestely, mutta ei kaikissa. En tiedä, pitäisikö tässä vaiheessa jo vaatia tietoja oikaistavaksi, vai sitten vasta, kun velkajärjestely on päättynyt, varmistaa, ettei mitään merkintöjä enää sinne avoimeksi jää. 

Tosiaan, mennäänpä tämän pohjustuksen ja sivuraiteen jälkeen takaisin asiaan eli olen  ihmisiltä saanut kuulla, että joka viikko on useampi henkilö joutunut luovuttamaan velkojensa kanssa, kun rahat eivät enää yksinkertaisesti ole riittäneet maksamaan kaikkien velkojen kuukausittaisia lyhennyksiä. Tarkkoja velkasummia en tiedä, mutta monessa tapauksessa puhutaan siellä luokkaa 50.000-100.000 euroa ja jopa yli 100.000 euroa. Todella moni on velkaantunut ensin useammalle eri taholle pienemmillä lainoilla ja osamaksuilla ja sitten yrittänyt paikata tilannetta ottamalla yleensä ulkomaisen pankin tarjoaman vakuudettoman "järjestelylainan", joka on usein annuiteettilaina, jossa ensin maksetaan pelkkiä korkoja ja kuluja alkuun lainasummasta riippuen jopa vuosia. Yleinen tilanne on, että laina ei ole vuoteen lyhentynyt lainkaan ja kun asiaa aletaan ihmetellä, selviää, että pienin mahdollinen kuukausierä sisältää vain korot ja kulut, eikä laina lyhene sillä summalla vielä ollenkaan. 

Tässä siis tehtävä teille kaikille, joilla on sellainen kulutusluotto pienimmillä mahdollisilla kuukausierillä: kannattaa tarkistaa, onko siinä kuukausierässä pääoman lyhennystä ollenkaan mukana (luultavasti ei ole). Ja jos ei ole, niin kannattaa maksaa joka ikinen kuukausi maksuerän yhteydessä vähän ekstraa (tai jos mahdollista muuttaa suoraan maksuerä isommaksi). Tällöin laina alkaa myös lyhenemään. Ja jos tosiaan on kovin tiukkaa taloudellisesti, eikä uskalla lainaerää lähteä suurentamaan, niin aina voi tuohon kuukausittaiseen erään lisätä sen verran kuin vain pystyy jostain rahaa raapimaan kasaan. Ei sen tarvitse olla joka kuukausi edes iso määrä, kymppi tai muutamia kymppejä. Kun säännöllisesti sitä tekee, niin kyllä se pääoma sieltä alkaa lyhenemään, hitaasti mutta varmasti. 

Mielenkiinnolla odotan, miltä näyttävät ulosoton tilastot tältä vuodelta, sitten kun ne joskus ensi vuoden keväällä saadaan. Vuonna 2023 oli perittävänä olleiden yksityisoikeudellisten velkojen kokonaismäärä vuoden lopussa ulosotossa yli kaksinkertaistunut verrattaessa vuoden 2017 lopun lukuihin eli kuudessa vuodessa 2,3 miljoonasta eurosta 5,3 miljoonaan euroon. Tämä korreloi suoraan siihen, että kulutusluottoja on mennyt entistä enemmän ulosottoon ja velkasummat ovat entistä suurempia. 

Toivottavasti tämä kehitys alkaa nyt toden teolla muuttua parempaan suuntaan. En välitä tilastojen kaunistumisesta tuon taivaallista, mutta ihan siellä lukujen takana olevien pienten ihmisten ahdingosta sitäkin enemmän. Toivon, että ihmiset tulisivat entistä paremmin tietoisiksi siitä, kuinka vaarallisia nuo vakuudettomat kulutusluotot ovat ja kuinka niiden kanssa voi joutua todellisiin vaikeuksiin.  

Photo by pixabay

Säästämisestä ja sijoittamisesta

Tällä kertaa haluan kirjoittaa teille vähän säästämisestä ja sijoittamisesta. 

Ulosotossa ollessaan säästämistä ei oikein voi laillisesti tehdä, vaikka rahaa sivuun vähän onnistuisi saamaankin, siitä pitää ulosottolaitos huolen. Virallisesti rahaa voi olla säästössä enintään 1,5 kertaa velallisen suojaosuuden verran, tarkemmin kaikilla pankkitileillä ja sijoituksissa yhteensä. Tästä syystä oikeastaan ainoa neuvo säästämiseen ulosotossa on, säästä rahat käteisenä sukanvarteen. 

Siltikin suosittelen jokaista ulosoton asiakasta säästämään kaikki vähäisetkin roposet, mitkä kuukaudessa jää ja keräämään ne tosiaan käteisenä jemmaan. Varsinkin ulosotossa olevalla, kun ei saa olla sitä kuuluisaa taloudellista puskuria tilillä, on tärkeää olla edes vähän rahaa säästettynä odottamattomia menoja varten. Olkoon se meno sitten auton korjauskulu, koiran yllättävä eläinlääkärikulu, jääkaapin hajoaminen tai mikä hyvänsä. Enemmän olet liemessä, jos sinulta ei sitä pientäkään puskuria löydy. 

Itse säästin toiselle tilille 500 euron summan ja loput pidin sitten käteisenä, pyrin siihen, että käteisenä on aina vähintään toinen 500 euroa. Tuhannen euron puskuri on jo huomattavasti parempi kuin ei puskuria lainkaan. Sen sijaan sen suurempiin käteisjemmailuihin en ketään kehota johtuen lainsäädännöstämme, tarkoitus ei ole eikä pidäkään olla velkojen ja ulosoton pakoileminen eikä rahan pimittäminen ulosotolta. Kaikki ylimääräinen raha, mitä sinulle jää (tuon pienen puskurin jälkeen) on syytä laittaa ulosottoon ja lyhentää velkoja ihan oma-aloitteisesti. Pääsethän näin toimien nopeammin veloista eroon, jonka jälkeen voit alkaa säästää ja sijoittaa ihan kaikessa rauhassa. 

Nyt päästään sitten tämän jutun varsinaiseen pointtiin eli sijoittamiseen 

Tänä päivänä sijoittamisesta puhutaan ja kirjoitetaan paljon, todella paljon enemmän kuin aikaisemmin. Muistan aina, kun olin itse nuorena työelämää aloittelevana työntekijänä paikallisessa pankissa töissä, elettiin jotain 80-luvun loppua - 90-luvun alkua. Eipä tuolloin vielä sijoittamisesta juurikaan puhuttu, pankissakin oli tasan yksi henkilö sijoitusosastolla, joka palveli lähinnä varakkaita private banking-asiakkaita. Sijoittaminen oli tuolloin vain rikkaiden ihmisten puuhaa. 

Sieltä varmaan minulle on jäänytkin ajatusmalli, että sijoittaminen on mahdollista vain rikkaille. Tässä 2010–2020-lukujen aikana vasta oikeastaan on sijoittamisesta tullut laajemmin ns. tavallisen kansalaisen hommaa. Mutta ei vieläkään kaikkien, eikä ulosotossa oleva voi myöskään sijoittaa. Tai voi toki, mutta eiköhän sijoitetut roposet sitten ulosmitata jossain vaiheessa eli siitä ei ole sellaista hyötyä mitä sijoittamisella haetaan eli pitkäjänteistä tuottoa sijoitetuilla varoille. 

Kun mietitään säästämisen ja sijoittamisen eroa, miellän sen itse siten, että lyhytaikaista päivittäisen elämän varapuskuria kerään säästötilille, josta säästöt ovat helposti ja nopeasti nostettavissa, kun tarve vaatii. Sijoittamiseen laitan ne varat, mitä en välttämättä tarvitse, eikä niitä ole tarkoitus nostaa ainakaan lähimpään kahteenkymmeneen vuoteen (siksi itselläni tässä vaiheessa hyvin pieni summa kuukaudessa). Joku sanoi, että sijoittaa voi sen verran, mitä on vara menettää eli jokapäiväinen elämä jatkuu normaalisti sijoitusten menettämisen jälkeenkin.   

Alkutaipaleeni sijoittajana

Itse aloitin sijoittajanurani viime vuoden marraskuussa, yhä odotellessani velkajärjestelypäätöstä (hakemus oli tehty jo helmikuussa). Ajattelin, että nyt aloitan, vaikka ei velkajärjestelyä myönnettäisikään ja vaikka ulosotto veisi sitten nuo kaikki sijoittamani varat. Mietin, että siellähän ovat säästössä ja menevät sitten hyvään tarkoitukseen eli velkojen maksuun, joten minulla ei ole tässä mitään menetettävää. 

Avasin siis Nordnet:iin arvo-osuustilin ja tein kuukausisäästösopimuksen rahastoon. Pienin mahdollinen summa, jolla yhtä rahastoa voi ostaa, on 15 euroa. Joten 15 euroa menee automaattisesti joka kuukausi valitsemaani indeksirahastoon, joka muuten on Nordnet USA Indeksi. Tähän mennessä sinne on kertynyt 10 kk-erää eli 150 euroa. Jeeee! Ja vähän korkoja päälle.

Tosiaan, kuten tiedätte, pääsin vihdoin velkajärjestelyyn, joten ulosotto ei vienyt tätä (varsin merkittävää, hih) sijoituspottiani. Nyt tein sitten seuraavan liikkeen ja tuplasin kuukausisäästösumman syyskuusta alkaen 30 euroon ja otin mukaan toisen rahaston, Nordnet Suomi Indeksirahaston, johon menee sitten tuo toinen 15 euroa. Salkun hajautusta, nääs. 

Tuo 30 euroa/kk on minulle hyvinkin merkittävän kokoinen summa tällä hetkellä, kun velkajärjestely vie yli puolet kuukauden nettotuloistani, mutta aion pitää siitä kiinni. Kerään sitten vaikka pulloja tai keksin jotain muuta, että saan tuon ruokabudjetista puuttuvan 15 euroa kasaan. 

Lyhyesti vielä, millä kriteerillä valitsin juuri nuo kyseiset indeksirahastot. Ensinnäkin 

a) osakerahasto hajautuksen takia, 

b) indeksirahasto, koska niissä kulut ovat pienemmät (ja kulut voivat merkittävästi pienentää sijoituksesta saatavaa tuottoa) ja 

c) valitsin vielä pienimmästä päästä eli tuo Nordnet Suomi indeksirahasto on kuluton ja tuossa USA Indeksissäkin kulut ovat todella pienet. 

Huom! Tämä ei ole sijoitussuositus eikä kehotus, sijoittamiseen liittyy aina riskejä, sijoittamansa pääoman voi menettää jopa kokonaan. Kannattaakin perehtyä sijoittamiseen ja erilaisiin sijoitusinstrumentteihin tarkemmin ennen sijoittamisen aloittamista. 

Aika on ratkaiseva tekijä sijoittamisessa

Itse sijoitan tällä hetkellä kuin teini, mutta sille ei voi nyt mitään, olosuhteiden pakosta. Juuri oli jossain mediassa julkaistu laskelma, että kun alkaa säästämään 25-vuotiaana 27 euroa/kk joka ikinen kuukausi osakemarkkinoille 7 %:n tuotto-odotuksella, on 70-vuotiaana koossa 100.000 euroa. Tämä ei sinänsä kuulosta mitenkään erityisen ihmeelliseltä, mutta kun katsotaan, kuinka paljon rahaa joudut itse tuohon sataan tonniin säästämään, se on tasan 14.580 euroa. Korkoa kertyy siis 85.420 euroa! Aika kivasti, sanoisin. Tätä kannattaa jokaisen nuoren aikuisen miettiä, ei ole iso summa kuukaudessa, eikä varmasti monelle mahdoton. 

Ja mietipä jos saisitkin sijoitettua enemmän, esimerkiksi 150 euroa kuukaudessa noilla samoilla ehdoilla, niin sinulla olisi samassa ajassa kasassa jo reilut puoli miljoonaa euroa (81.000 euron säästöllä, korkoa kertyy huimat 452.650 euroa!  Nämä esimerkit vain avatakseni korkoa korolle-ilmiön ja ajan yhteisvaikutusta, joka on aivan huikea. 

Aikaahan ei voi kukaan saada takaisin, joten itselläni tuo juna on mennyt jo aikapäivää sitten, mutta vanhemmallakin iällä sijoittaminen voi olla kannattavaa. Jos haluaa päästä samoihin lukuihin lopputuloksena, vaatii se kuukausittain huomattavasti suuremman summan sijoittamista eli korkoa korolle ei ehdi kertyä lyhyemmässä ajassa noin merkittävästi. 

Tämänhetkisellä kuukausisäästölläni (30 euroa) kertyy 7 %:n vuosituotolla 7 vuoden aikana  3.232 euroa. Tästä säästöjen osuus on 2.520 euroa, joten korkotuoton osuus on 712 euroa. 

Yritän tässä vielä velkajärjestelyn aikanakin saada tuota kuukausittaista säästösummaa nostettua, katson tilannetta seuraavan kerran vuoden kuluttua uudelleen. Ja kun velkajärjestely on kuuden vuoden ja 8 kuukauden kuluttua loppuun maksettu, nostan sijoituksiin kuukausittain menevää summaa ihan törkeän paljon. Ja mikäpä on nostaessa, kun kaikki velat (lukuun ottamatta asuntolainan loppua) on tuolloin maksettu. Ja kun vielä asuntolainakin maksetaan loppuun parissa vuodessa, jää vielä reilummin rahaa sijoitettavaksi. Mitäpä sitä ihminen tuolla kaikella ylimääräisellä rahalla tekee, parempi laittaa säästöön vaan! 

Photo by Unsplash

Kuinka voin selviytyä veloistani?

Miten veloista voi selviytyä? Tämä on sellainen kysymys mikä tulee monesti vastaan. Moni ylivelkaantunut henkilö on kauhuissaan tilanteestaan, miten tähän on jouduttu ja miten veloista pääsee eroon? 

Olen kirjoittanut tästä jo aiemmin ja tein nyt päivitetyn postauksen aiheesta, kun se tuntuu olevan monelle niin ajankohtainen. Oma katsantokantani tähän on myös selkeytynyt tässä viiden vuoden ulosoton aikana ja nyt päästyäni viimein velkajärjestelyyn. 

Aloitetaan faktoista, veloista on mahdollista selviytyä useammalla eri tavalla:

1. Maksamalla ne velkojille täysimääräisinä korkoineen ja kuluineen.  

2. Ulosottoteitse joko palkan tai muun toistuvaistulon ulosmittauksella ja/tai omaisuuden ulosmittauksella. Tähän kohtaan lisään vielä: tekemällä maksusuunnitelman ulosoton kanssa, jossa velkoja maksetaan saman verran kuin olisi ulosmittauskin, erona vain se, että lasket ja maksat summan kuukausittain ulosottoon itse, niin työnantaja ei saa tietää ulosotostasi. Huom. Ulosoton ei ole pakko suostua maksusuunnitelmaan.  

3. Hakemalla järjestelylainan takaus Takuusäätiöltä ja järjestelylaina pankilta. Jos velkamääräsi on kohtuullinen (Takuusäätiön yläraja yhden henkilön osalta on 34.000 euroa, pariskunnalla määrä voi olla yhteensä enintään 45.000 euroa), tämä on erittäin hyvä vaihtoehto. 

4. Hakemalla yksityishenkilön velkajärjestelyä käräjäoikeudelta ja sen saaminen.

5. Maksamalla velkoja ulosoton kautta siihen asti, kun velat vanhenevat lopullisesti.  

Jollekin saattaa tulla mieleen vielä lisääkin vaihtoehtoja, asialliset sellaiset voi esittää kommenteissa. Asiattomat eli tyyliin kuolema kuittaa velat (ja univelat), voitte unohtaa. 

Mieleeni tulee vanhan laulun sanat: "Ainahan on maksettava eikös juu, mitä täällä maailmassa velkaantuu!" 

Näinhän se on. Jokainen vastaa itse omista veloistaan ja velvoitteistaan. Toisinaan vaan velan määrä korkoineen on kasvanut niin suureksi, ettei yksi ihmiselämä siihen riitä. Tällaisiin tilanteisiin tarvitaan sitten muita vaihtoehtoja. 

Ensinnäkin: laki määrää, että velat vanhentuvat aikanaan. Veloilla on erilaisia vanhentumisaikoja, mutta kaikki vanhentuvat jollain aikavälillä. Yleisin yksityisoikeudellisen velan (pikavipit, joustoluotot, kulutusluotot, luottokorttivelat) lopullinen vanhentumisaika on 15 vuotta. Ajanlasku alkaa ulosottoperusteen eli tuomion antamisesta. Tai 20 vuotta alkuperäisen velan erääntymisestä. Jos velkojana on yksityishenkilö, tuo lopullinen vanhentumisaika on 20 vuotta tuomion antamisesta. 

Esimerkiksi tilanteessa, jossa ei ole mitään ulosmitattavaa omaisuutta eikä palkkatuloja tai muita säännöllisiä tuloja, joista ulosmitata, vaihtoehtoja ei oikein ole, muuta kuin odottaa velkojen lopullista vanhenemista. Velkajärjestelyn saamiseksi pitää olla säännöllisiä tuloja ja jäädä riittävä maksuvara velkojen hoitamiseksi.

Toisekseen kannattaa pitää mielessä, että velat eivät periydy. Velkasi ei jää perillistesi hoidettavaksi, kunhan jälkeesi tehtävä perunkirjoitus on hoidettu asianmukaisesti ja annetussa ajassa. Tämä oli ainakin minulle lohduttava tieto. Ja olenkin tehnyt kirjalliset ohjeet talteen piirongin laatikkoon, miten puolison ja lasten tulee toimia perunkirjoituksen suhteen, mikäli kuolema kohtaa yllättäen (niin kuin se kuulemma yleensä tekee).

Oma tilanteeni on nyt se, että olen maksanut velkoja ulosottoon maksusuunnitelman kautta n. viisi vuotta ja elokuussa alkoi yksityishenkilön velkajärjestely, jonka kesto tavallisten velkojen osalta on 6 vuotta ja 9 kuukautta (asuntolaina maksetaan sen alkuperäisen maksuaikataulun mukaan loppuun). Tai no, näin syyskuussa ensimmäisen maksetun erän jälkeen enää vain 6 vuotta ja 8 kk ;)  

Joka tapauksessa velkojen kokonaismaksuaika yhteensä, siitä kun ne erääntyivät ja siirtyivät ulosottoon (toki olen niitä maksanut vuosia jo ennen kuin seinä tuli vastaan), tulee olemaan n. 11 vuotta ja 9 kuukautta. Jos olisin odottanut niiden lopullista vanhentumista, suurin osa veloista olisi vanhentunut vuoden 2034 aikana, kun nyt maksuohjelma päättyy vuonna 2031.  Tuohon vuoteen 2034 mennessä on koko asuntolainakin jo maksettu. 

Tässä voi joku miettiä, olisiko ollut järkevää jatkaa ulosotossa ja odottaa vain velan vanhenemista. Voi olla, mutta itselleni oman henkisen jaksamisen kannalta on erittäin tärkeää saada velat hoidettua niin mallikkaasti, kuin vain mahdollista. Toinen pointti on se, että olisimme joka tapauksessa tuossa tilanteessa menettäneet kotimme, koska ulosotto olisi tullut sen jossain vaiheessa ulosmittaamaan ja myymään. Velkojat olisivat tätä tulleet vaatimaan ennen velkojen lopullista vanhenemista. 

Jokaisen ylivelkaantuneen tilanne on erilainen, joten suosittelen varaamaan ajan talous- ja velkaneuvojalle ja keskustelemaan omasta tilanteesta ja eri vaihtoehtoisista tavoista veloista selviytymiseen. 

Photo by Unsplash

Enää 80 maksuerää jäljellä

Ensimmäiset maksuohjelman mukaiset maksut on maksettu velkojille! Jippii! Enää 80 maksuerää jäljellä. 

En sitten malttanut odottaa kuun viimeiseen päivään, vaikka olin jo syöttänyt maksut valmiiksi pankkiin menemään automaattisesti 30.8. Oli pakko vaihtaa eräpäivät aikaisemmaksi ja maksaa ne pois jo eilen 28.päivä. Ihme mieli, kun ei voinut odottaa paria päivää. Ja kyllä tuntui niin hyvältä!

Näin ensimmäisenä kuukautena maksut tapahtuivat vasta loppukuusta, koska odotin vielä viimeisiä maksutietoja velkojilta, jotka saapuivat vasta viime viikon lopussa. Lähinnä siis viitenumerot puuttui vielä kahden velan osalta. Ensi kuussa ja siitä eteenpäin maksut menevät avaamaltani erilliseltä velkajärjestely-tililtä jo heti puolen kuun jälkeen, kun palkka tulee tilille puolessa välissä kuuta. Jos tuolle velkajärjestely-tilille, joka siis on aivan tavallinen käyttötili laskujen maksuun, maksettaisiin korkoa, voisin tuon kaksi viikkoa aina seisottaa rahoja siellä ennen maksua, mutta kun tilin korko on pyöreä nolla, niin antaa mennä vaan heti rahat maksuun. 

Pitkän ulosottotaipaleen aikana (toukokuusta 2019 helmikuuhun 2024) on tullut niin paljon epätoivon ja ennen kaikkea epävarmuuden hetkiä, että nyt velkajärjestelyn maksuohjelman konkreettisesti alettua on helpotus suuri. Ulosotossa aina pelkäsi, että koska se ulosottomies alkaa vaatia asunnon myyntiä ja lähtee koti alta tai koska siellä päätetään tehdä turvaava ulosmittaus talosta. Pelko ja epävarmuus söivät jaksamista ja aiheuttivat ihan hirveästi stressiä. Nyt tiedän, miten maksuohjelma etenee ja kuinka paljon kuukaudessa maksan kellekin velkojalle ja saan tehdä sen ihan itse. Ja ulosotossa ei ole enää yhtään velkaa, ei aktiivisia eikä passiivisia. Eikä myöskään perintätoimistoissa, koska ne on kaikki perattu läpi velkajärjestelyä varten. Aika hieno tunne. 

Ja vieläkin parempaa on tulossa, sitten 80 kuukausierän jälkeen, kun kaikki velat on viimein kuitattu. Ja kyllä, todella pitkä rupeamahan tässä edessä on, mutta otetaan steppi ja kuukausi kerrallaan. Sitten kun aikaa miettii taaksepäin, niin sehän on mennyt todella nopeasti. 

Suosittelen ihan jokaiselle ylivelkaantuneelle, ala selvittämään velkajärjestelyn mahdollisuutta yhdessä velkaneuvojan kanssa. Kaikki lähtee siis siitä, että otat yhteyttä velkaneuvontaan ja alat asiantuntijan kanssa käydä velkatilannettasi läpi. Koska jokainen tilanne on yksilöllinen, ei voi tietää etukäteen, mikä velkojen hoitotapa on kullekin paras eikä myöskään sitä, että kannattaako hakea velkajärjestelyä tässä vaiheessa vai kenties vasta myöhemmin. 

Itse olen tällä hetkellä valtavan onnellinen siitä, että uskalsin lähteä selvittämään velkajärjestelyn mahdollisuutta ja sitten hakemaan velkajärjestelyä velkaneuvojan avustuksella, vaikka se pelottikin. Enkä valehtele, pelottaa vieläkin, kuinka tästä savotasta tulen selviämään, mutta pyrin pysymään positiivisena tulevaisuuden suhteen ja tekemään  parhaani. 

Photo by Unsplash

 

Julkisyhteisöjen perimät maksut velkajärjestelyssä

Velkajärjestelyn maksuohjelman ensimmäiset maksut menevät maksuun ensi viikolla 30.8. Tarvittava summa on siirretty jo avaamalleni erilliselle velkajärjestely-tilille. Maksut on syötetty verkkopankkiin menemään automaattisesti velkajärjesteltytililtä tuona päivänä. Syötin maksut toistuvina maksuina eli ne toistuvat automaattisesti kuukausittain aina 30.pvä. 

Ainoa, mitä minun pitää tehdä, on seurata maksuohjelman mukaisia summia ja muokata niitä tarvittaessa, jos summat muuttuvat. Kuukausittaisia maksuja on yhteensä 11 kpl, joista kaksi on A-velkoihin (suurempi ja pienempi asuntolaina) liittyviä ja 9 on C-velkojen maksuja. 

Intrum on valvojana kahdessa kuukausittain maksettavassa velassa sekä lisäksi kahdeksassa pienemmässä velassa, jotka maksetaan useamman kuukauden välein. Nämä ovat pääasiassa lääkäri- ja hammashoitomaksuja. Intrum kuitenkin laittoi maksutiedot siten, että heille maksetaan kuukausittain yhtenä maksuna yhdellä viitteellä. Tämä helpottaa huomattavasti minun työtäni, kun on vain tuo yksi maksu, jonka summa tosin vaihtelee aina muutaman kuukauden välein.

Itse luulin, että minun tulee tehdä maksut maksuohjelman mukaan kullekin velkojalle erikseen eli kaikkiaan 20 kpl maksuja per kuukausi.  Tässä olisikin ollut enemmän säheltämistä, nyt pääsen helpommalla. Seuraan kuitenkin itse tarkasti omalla excel-taulukollani näitä, jotta olen kartalla, jos tulee jotain selvitettävää myöhemmin. 

Kannattaa siis a) avata oma erillinen tili velkajärjestelymaksuja varten, jonne tallettaa kuukausittain maksuvaran verran ja b) seurata itsekin maksuohjelman etenemistä. 

Kuvittelin, että velkajärjestelyssäkin olemassa olevat velkojen vanhenemiseen liittyvät säädökset pitävät paikkaansa. Näin ei kuitenkaan ole julkisyhteisöjen perimien maksujen osalta. Julkisyhteisöjen perimät maksut, jollaisia ovat esim. terveyshuollon maksut, sairaala- ja päivähoitomaksut, hammashoitomaksut ja pysäköintisakot, vanhenevat lopullisesti  viidessä vuodessa.  Vanhentumisen määräaika lasketaan sen vuoden päättymisestä, jolloin velka on määrätty tai pantu maksuun. Ensi vuoden alussa vanhenevat siis kaikki edellä mainitut vuonna 2019 maksuun pannut julkisyhteisöjen perimät maksut. Paitsi, että velkajärjestelyssä ne eivät vanhene maksuohjelman aikana. Mutta tuo siis tiedoksi kaikille teille, joilla on em. maksuja ulosotossa. 

Minulla kuuluu velkajärjestelyyn viisi tällaista terveydenhuollon maksua, joista yksi on vuodelta 2019 eli se olisi vanhentunut 1.1.2025, paitsi että nyt se ei vanhene. Maksuohjelmassa se on jaettu koko maksuohjelma-ajalle ja minun tulee se maksaa maksuohjelman mukaan.  Varmistin tämän asian sekä velkaneuvojalta että selvittäjältä. 

Joten, mitä tästä opimme. Olisin voinut taktikoida sen verran, että laittanut velkajärjestelyhakemusta vähän myöhemmin vireille, jolloin tuo 1.1.2025 olisi koittanut ensin ja tuo kyseinen iso sairaalamaksu olisi vanhentunut sieltä itsekseen pois (4 kk:sta jäi puuttumaan). Tällä olisin saanut 188,50 euroa pois maksuohjelmasta. No, minun tilanteessani tällä nyt ei ole kovin suurta merkitystä, 188,50 euroa vastaa n.0,0025 % kaikkien maksuohjelman aikana maksettavien maksujen määrästä. Eli kärpäsen kakka. Mutta tämä tiedoksi muille vastaavassa tilanteessa oleville, jos sillä on teille mitään suurempaa taloudellista merkitystä. 

Sen sijaan velkajärjestelyn aikana vanhenevat muut kuin julkisoikeudelliset velat huomioidaan maksuohjelmassa, jos sellaisia on, velkajärjestelylain 31 §:n mukaan. Velalle tuleva osuus maksuvarasta ja varoista on velan lopullista vanhentumista seuraavan kalenterikuukauden alusta lukien osoitettava muille velkojille. Tämä siis on jo selvitetty maksuohjelmassa, itse siitä ei tarvitse huolehtia. 

Photo by Unsplash

Miten ulosotossa kertyy korkoa?

Olen saanut taas paljon hyviä kommentteja ja hyviä kysymyksiä. Viimeksi kyseltiin paljon koron kertymisestä ulosottoveloille eli kertyykö korkoa vain pääomalle vai myös koroille ja kuluille? 

Velkapääomalle kertyy ulosotossa viivästyskorkoa, joka on EKP (Euroopan Keskuspankin perusrahoitusoperaatioiden voimassa oleva korko) +7 % eli virallinen viivästyskoron määrä. Näin saatu luku pyöristetään vielä tarvittaessa ylöspäin lähimpään puoleen prosenttiyksikköön.  Tällä hetkellä viivästyskorko on 11,5 %.  Suomessa ei ole lain mukaan sallittua periä korkoa korolle, joten näin ei tietenkään myöskään Suomen valtio Ulosottolaitoksen kautta peri.

Kun velka tulee ulosoton perittäväksi, velka yleensä sisältää erilaisia osasia, jotka ilmenevät tuomiosta tai ulosotosta saapuneesta vireilletuloilmoituksesta. Osa veloistahan on suoraan ulosottokelpoisia, eikä niille tarvitse hakea tuomiota. Tällaisia velkoja ovat mm. sakot, verot ja erilaiset julkiset maksut  kuten liikennevakuutus, ajoneuvovero, hyvinvointiyhtymien laskuttamat terveydenhuolto- ja hammashoitomaksut jne. 

Perehdytään nyt niihin velkoihin joille pitää ensin hakea tuomio. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset kulutusluotot. 

Alla on kuva yhdestä oikeasta tosielämän esimerkkivelasta. Tiedot on saatu velallisen ulosottoasiat-tulosteesta. Tämän tulosteen saa velallinen itse tulostettua ulosoton sähköisestä asiointiportaalista maksutta niin usein kuin vain haluaa. Itse otin tulosteen kerran kuukaudessa sen jälkeen kun olin maksanut kuukausittaisen maksusuunnitelman mukaisen suorituksen palkasta ja se oli ehditty ulosotossa käsitellä ja jakaa asioille (tähän meni yleensä muutama päivä). Tämän jälkeen syötin tiedot kaikkien velkojen osalta exceliin, josta seurasin tarkasti velkojen lyhenemistä. 

Kuvasta ilmenee, millaisia eriä tuomion saanut velka sisältää. Ensin on ylimpänä korkosaatava.

Tämä korkosaatava on siis maksamatonta velalle ennen tuomiota ja ulosottoon siirtymistä kertynyttä korkoa ja se määräytyy luoton korkoprosentin mukaan. Mitä pidempään luotto on maksamatta, sitä enemmän korkoa pääomalle ehtii kertyä. Jos luoton korko on korkea, on velallisen etu, että se siirtyy mahdollisimman nopeasti ulosottoon. 

Tässä kohtaa on velallisen suojana se, että velkoja voi periä vain 180 päivän ajan luoton irtisanomisesta tuota luoton alkuperäistä korkoa, jonka jälkeen voi periä vain virallisen viivästyskoron, joka siis tällä hetkellä on 11,5 %. Kun velalle on haettu tuomio, alkaa tuo lain mukainen viivästyskorko juosta heti tuomiosta lähtien vaikka ei tuo 180 päivää olisi vielä kulunutkaan umpeen. Selvyyden vuoksi: pääomalle ei enää tuomion jälkeen kerry sitä lainan korkoa, mikä lainasopimuksella on ollut, vaan ainoa korko, jota ulosotossa pääomalle kertyy on tuo viivästyskorko.

Usein velan tie on se, että kun lainanantaja sen irtisanoo, se siirtyy lähes poikkeuksetta perintätoimiston perittäväksi. Lainanantajan tai perintätoimiston ei ole mikään pakko hakea tuomiota velalle, vaan joskus velat voivat olla perintätoimiston perittävänä pitkään. Velallisella on oikeus pyytää siirtämään velka oikeudelliseen perintään. Tätä tosiaan kannattaa harkita, mikäli viivästyskorko on alempi kuin velan todellinen korko. Samoin perintätoimistossa kuluja kertyy koko perintäajalta, nämä kulut saa katkaistua kun velka siirtyy oikeudelliseen perintään. Pyynnöstä huolimatta lainanantajan tai asiaa hoitavan perintätoimiston ei ole pakko siirtää velkaa oikeudelliseen perintään, mutta kun velallinen on tehnyt pyynnön, ei sen jälkeen saa enää lain mukaan periä velasta perintäkuluja. Käytännössä usein pyyntöä noudatetaankin ja velalle haetaan tuomio, koska ilman lainvoimaista tuomiota ei velkaa voida periä ulosottoteitse. 

Jos saatavalle on tuomittu maksettavaksi korkoa, myös korkosaatava pannaan hakijan pyynnöstä ulosotossa täytäntöön ulosottoperusteen mukaisesti. Tälle korkosaatavalle voidaan hakea tuomiossa maksettavaksi viivästyskorko, osassa omiakin velkojani korkosaatavalle maksettiin myös viivästyskorkoa, mutta kaikissa ei. Ero viivästyskoron kertymisessä johtuu siis siitä, mitä velkoja haastehakemuksessaan vaatii. 

Kuluille (velkojan tai perintätoimiston perimiä perintä- ja huomautuskuluja) sekä oikeudenkäyntikuluille kertyy myös samoin viivästyskorkoa . Kaikille kuluille ei kerry, riippuen juurikin velkojan tekemän haastehakemuksen sisällöstä. Nämä kulut korkoineen maksetaan ulosotossa viimeisenä. 

Ulosoton maksujen kohdistamisjärjestys on: 

1. korkosaatavan korolle
2. korkosaatavalle
3. pääoman korolle
4. pääomalle
5. kulujen koroille
6. kuluille

Velallisen ulosottoasiat-tuloste sisältää luettelon velallisen ulosottoasioista, maksuista ja velalliseen kohdistuneista toimenpiteistä neljän vuoden ajanjaksolta eli neljä vuotta taaksepäin tulosteen ottohetkestä lukien. Tulosteelta näkyy myös paljon muuta tietoa, kuten esimerkiksi milloin tuomio asiasta on annettu ja milloin kyseinen saatava lopullisesti vanhenee. 

Kertyneen viivästyskoron määrä selviää myös tuosta yhteensä ja maksettavaa korkoineen  summien erotuksesta.  Erotus kertoo sen, paljonko viivästyskorkoa on kertynyt kyseiseen päivään (tulosteen tulostuspäivään) mennessä. Eli yhteensä -määrä ei suurene vaan ainoastaan pienenee sitä mukaa, kun suorituksia asialle tulee. Sen sijaan maksettavaa korkoineen -summa kasvaa kertyneen viivästyskoron määrällä ja toki myös vastaavasti laskee tehtyjen suoritusten määrällä. 

Edellä esitetystä esimerkistä selviää myös hyvin, kuinka paljon pikavippi on kasvanut korkoa ulosotossa. Kyseinen velka on siirtynyt ulosottoon 6.9.2019 eli vajaat viisi vuotta sitten, eikä ulosotto ole kohdistanut sille koko aikana suorituksia. Kuten huomaatte, alkuperäinen velkapääoma on lähes kaksinkertaistunut tuona aikana. Tämän kyseisen velan osalta velkoja on nyt varmasti tyytyväinen, kun velkajärjestely alkaa tässä kuussa ja hekin saavat vihdoin suorituksia. Velkajärjestelyssä heille tulee maksettavaksi yli 60 % kokonaisvelkasummasta.