Piinaviikkoa

Ulosottolaitos julkaisi taas viime vuoden tilastoja ulosotosta. Ulosottovelallisia oli vuoden 2024 lopussa noin 264.000, joista luonnollisia henkilöitä 248.808. Yhteensä avoimia asioita oli vuoden lopussa n. 6,4 miljardin euron edestä, josta n.5 miljardia koskee yksityisoikeudellisia saatavia. Nämä ovat siis käräjäoikeuden tuomion kautta perittäväksi tulleita asioita. Niihin ei lukeudu verot, sakot ym. julkisoikeudelliset eli ilman tuomiota perintäkelpoiset asiat eivätkä elatusapumaksut. Tähän sisältyy sen sijaan kaikki eräännytetyt ja tuomion saaneet kulutus- ja muut luotot, pikavipit, osamaksut, vuokrarästit yms. yms. 

Koko vuoden aikana ulosotossa oli kaikkiaan 531.509 henkilöä, joista 282.701 henkilön osalta ulosotto on päättynyt vuoden 2024 aikana. 

Se, että ulosotto on päättynyt, ei välttämättä tarkoita, että ulosottovelka on maksettu pois vaan ulosottoasia on poistunut aktiivisista perittävistä. Toki iso osa on pieniä esim. pysäköintisakkoja, veroja tai terveyskeskusmaksuja, jotka maksetaan kerralla pois. 

Varsin tavallista on, että velallinen todetaan ulosottoselvityksessä varattomaksi eli ulosotolle muodostuu varattomuuseste. Tällöin velka siirtyy passiivisiin asioihin, josta se nousee uudelleen aktiiviseksi, mikäli velalliselle syntyy tuloja, mistä voi ulosmitata (esim. palkkatuloa). Jos kyseessä on normaali ulosmittaus eikä suppea, niin asia aktivoituu myös mikäli velallinen saa varallisuutta (esim. perintö). Suppeassa ulosotossa voidaan ulosmitata vain toistuvaistuloa, ei muuta varallisuutta. Asia voi päättyä myös velkojan peruutukseen.

Velallisia, joiden ulosottovelka on korkeintaan 1.000 euroa, on 37 % kaikista  ulosottovelallisista. Nämä pienet alle tonnin velat usein pystytäänkin maksamaan pois nopeasti. 

Sen sijaan kun tarkastellaan perittävänä olevaa ulosottovelkaa, joka on keskimäärin 29.000 euroa velallista kohti, se selvästi viittaa pitkäkestoisempaan ulosottoon. Harvalla on varaa maksaa 29.000 euron edestä ulosottovelkaa vuodessa. 

Maksamalla ulosotosta pois selvinneiden uusien vuonna 2024 tulleiden asioiden osalta oli 51,9 % ja varattomaksi todettiin 10,7 %. Näin ollen ulosoton asiakkaaksi jäi vielä ainakin seuraavalle vuodelle 62,6 % uusista velallisista. Luvut koskevat vain luonnollisia henkilöitä. 

Sitten kun tarkastellaan vanhoja velallisia viime vuodelta eli sellaisia henkilöitä, joilla on ollut ulosottovelkaa jo ennen vuotta 2024, niin heistä maksamalla selvinneitä velallisia oli 30,8 % ja varattomia/ tuntemattomia oli 32,6 %. 

Tästä voimme päätellä, että loput 36,6 % vanhoista velallisista eivät selvinneet veloistaan maksamalla, vaan kuuluvat pitkäkestoisemman ulosoton piiriin. Tämä tarkoittaa 194.447 henkilöä. Lisäksi toki noista vuoden 2024 aikana tulleista uusista velallisista osa tulee jäämään pidemmäksi aikaa ulosoton piiriin, joten luku on todellisuudessa suurempi. Vireillä olevia ulosottovelallisia oli vuonna 2024 keskimäärin 257.676 henkilöä. 13,6 %:lla tästä määrästä velkamäärä oli yli 50.000 euroa. Tämä tarkoittaa yli 35.000 henkilöä. 

Mieti, maassamme on yli 35.000 henkilöä, joilla on ulosottovelkaa yli 50.000 euroa. Lisäksi meillä on yli 56.400 henkilöä, joiden ulosottovelka sijoittuu välille 10.000 - 49.999 euroa. Näin ollen yli 10.000 euroa pitkäkestoista ulosottovelkaa on yli 91.400 henkilöllä. Se on aika paljon se. Tuohon lukuun sisältyy niin monta henkilökohtaista tragediaa, niin paljon epätoivoa, epäonnistumisen tunnetta ja vähävaraisuutta. 

Jos joku vielä tulee päin naamaa sanomaan, että ylivelkaantuminen on vain pieni marginaalinen ilmiö, niin lupaan, että hermostun - voin vaikka motata. 

Piinasta huolimatta hyvää pääsiäisen aikaa teille kaikille lukijoilleni!

Photo by Erika Varga Pixabay

Velallisen oikeuksista perinnässä

Tällä kertaa muutama sananen laskujen ja velkojen perinnästä, perintätoimistojen toiminnasta sekä velallisen oikeuksista. Kuulit oikein, velallisen oikeuksista. Velallisellakin on oikeuksia, vaikka näistä ei paljoa julkisuudessa huudella. 

Perintätoimistoja velvoittaa Suomessa perintälaki, tarkemmin Laki saatavien perinnästä (513/1999). Kuten lain järjestysnumerosta käy ilmi, se on annettu alun perin vuonna 1999.  Suomessa toimivien perintätoimistojen olettaisi noudattavan lakia, noin niin kuin lähtökohtaisesti, sekä hyvää perintätapaa. Kerron teille: eivät noudata, läheskään aina. Tässä muutamia esimerkkejä, joihin olen itse törmännyt ja joiden toiminnasta kuluttaja-asiamies on antanut ratkaisun. 

Case 1: Ropo Suomi Oy

Saatavien perintää hoitava Ropo Suomi Oy lähetti kuluttaja-asiakkaille maksumuistutuksia, jotka oli päivätty samalle päivälle kuin alkuperäisen laskun eräpäivä oli. Tästä Kuluttaja-asiamies antoi yhtiölle huomautuksen. Huomautettavaa oli Ropon toiminnassa koskien erityisesti perintäkirjeiden lähettämistä. Lisäksi kuluttaja-asiamies katsoi, että perintäkirjeissä kuluttajille varattu aika maksaa, tehdä selvityksiä ja esittää huomautuksia oli liian lyhyt. Voit lukea asiasta tarkemmin KKV:n sivuilta tästä linkistä.  

Perintälaissa todetaan, että maksumuistutuksen voi lähettää aikaisintaan, kun 14 päivää on kulunut alkuperäisen laskun eräpäivästä. Eli suomennettuna aikaisintaan eräpäivää seuraavana päivänä. Tämä koskee sellaisia maksumuistutuksia, joissa peritään velalliselta perintään liittyviä kuluja. Maksuttomia maksumuistutuksia tämä laki ei koske, niitä lienee mahdollista lähettää ihan niin usein ja paljon kuin haluaa. 

Seuraavasta maksumuistutuksesta tai maksuvaatimuksesta voi periä kuluja vain, jos edellisen maksumuistutuksen lähettämisestä on kulunut 14 päivää.

Perintälain esitöiden mukaan "perintälaissa säädetyillä vähimmäisaikarajoilla on täsmennetty hyvään perintätapaan kuuluvaa vaatimusta, jonka mukaan perinnässä ei saa aiheuttaa velalliselle tarpeettomia kuluja esimerkiksi lähettämällä jatkuvasti, lyhyin väliajoin maksumuistutuksia tai maksuvaatimuksia, jos niiden kulut on tarkoitus periä velalliselta". (HE 21/2004 vp, s. 9)

Case 2: Lowell Suomi Oy

Perintätoimisto Lowell Suomi Oy jatkoi saatavien oikeudellisessa perinnässä syntyneiden oikeudenkäyntikulujen perintää vielä senkin jälkeen, kun päävelka oli lopullisesti vanhentunut. Velat vanhenevat lopullisesti pääsääntöisesti 15 vuotta tuomiosta tai 20 vuotta alkuperäisestä eräpäivästä (tai 20/ 25 vuotta tietyissä tapauksissa). 

Lowell toimi siten, että sellaisten velkojen osalta, joista se ei ollut aiemmin hakenut ulosottokelpoista tuomiota, tuomio haettiin vasta juuri ennen kuin varsinainen velka oli vanhenemassa, jotta se pystyi jatkamaan oikeudenkäyntikulujen ym. perintäkulujen ja viivästyskorkojen perintää vielä päävelan vanhentumisen jälkeen. 

Kuluttaja-asiamies katsoi, että oikeudenkäyntikulut ovat vanhentumislain 12 §:n mukaisia päävelan liitännäiskustannuksia, jotka vanhentuvat päävelan vanhentuessa. Koska oikeudenkäyntikulut ovat liitännäiskustannuksia ja vanhentuvat päävelan mukana, ei niiden perintää voi jatkaa sen jälkeen, kun päävelka on lopullisesti vanhentunut vanhentumislain 13 a §:n perusteella.

Kuluttaja-asiamies antoi päätöksen, että Lowellin menettelyä, jossa se jatkaa pääsaatavan oikeudellisessa perinnässä syntyneiden oikeudenkäyntikulujen vapaaehtoista perintää pääsaatavan lopullisen vanhentumisen jälkeen, on pidettävä perinnästä annetun lain 4 §:n 3 momentin ja täten hyvän perintätavan vastaisena. 

Lähde: KKV.fi/paatokset

Näistä ja monista muista päätöksistä voi lukea lisää Kilpailu- ja kuluttajaviraston sivuilta www.kkv.fi. 

Näiden kahden esimerkkitapauksen tiimoilta muistutan, että kannattaa olla tarkkana velkojien ja perintätoimistojen kanssa. Jos kohtaat jonkin velkojan tai perintätoimiston taholta epäasiallista tai lainvastaista toimintaa, voit ja kannattaa ottaa yhteyttä kuluttaja-asiamieheen. Näin saadaan pidettyä velallisen oikeuksista kiinni. 

Hyvää kevättä kaikille lukijoille!

Photo by Kerstin Riemer Pixabay