Velkajärjestelyhakemusten määrä huippulukemissa

Kauhean paljoa ei ole tässä heinäkuun aikana ehtinyt lehtiä lukea tai ajankohtaisia asioita seurata, mutta heinäkuun alkupuolella STT uutisoi velkajärjestelyhakemusten määrän kasvusta. Velkajärjestelyhakemusten määrä on tämän vuoden alkupuoliskolla (tammi-kesäkuussa 2026) ollut suurimmillaan sitten vuoden 1996. 

Yksityishenkilöiden velkajärjestelyhakemuksia on jätetty yhteensä 3 218 kappaletta, selviää Tilastokeskuksen velkajärjestelyt-tilastosta. Vertailuna: vuonna 1996 hakemuksia jätettiin lähes 7 000 kappaletta.

Hakemusmäärä kasvoi 18 % edellisvuoden vastaavasta ajasta. Velkajärjestelyhakemusten määrä on kasvanut viimeisen viidentoista vuoden ajan, ainoastaan vuonna 2019 määrä laski tilapäisesti johtuen velkaneuvonnan siirtymisestä kunnilta valtiolle.  

Toisaalta tämä on huolestuttava uutinen, toisaalta hyvä. Huolestuttavaa on se, mitä hakemusten taustalta löytyy, eli ihmiset ovat yhä enemmän sellaisessa tilanteessa, ettei velkataakasta enää selvitä. Hyvää taas on se, että ihmiset ovat tietoisia velkajärjestelymahdollisuudesta ja käyttävät mahdollisuuden hyväkseen tavoitellessaan veloista irti pääsyä. 

Mielenkiintoista taas on seurata, kuinka moni hakemus hyväksytään ja millä aikataululla kasvanut hakemusmäärä pystytään jo ennestään pahasti ruuhkautuneissa käräjäoikeuksissa käsittelemään. Todennäköistä on, että käsittelyajat ovat pitkiä, varsinkin vähänkään hankalammissa tapauksissa eli sellaisissa missä on paljon selviteltäviä velkoja eri velkojille.

Toivotan onnea ja kärsivällisyyttä kaikille velkajärjestelyhakemuksen jättäneille! Te olette kuitenkin ottaneet sen ensimmäisen rohkean askeleen velkojen hoitamiseksi ja taloutenne tasapainoon saamiseksi. 

Velkajärjestely on pitkä ja kivinen tie. Joku voi päästä nollaohjelmalla kolmessa vuodessa veloista eroon, mutta aika monelle kohtalaisesti tienaavalle työssäkäyvälle tie voi olla sen viisi vuotta ja melko korkeillakin kuukausimaksuilla. Silti useimmille se on pelastus - viiden vuoden kuluttua velat ovat historiaa ja voi aloittaa puhtaalta pöydältä. 

Huomenna ollaan jo elokuussa  ja jouluun on enää 146 yötä - mukavaa elonkorjuun aikaa!  

Photo by Anne Nygård on Unsplash

Takaisinsaanti - mikä se on ja mitä sinun tulee tietää siitä

Takaisinsaanti on ollut aktiivisena puheenaiheena viime vuosina ja nousee uutisoinnissa ylös aina säännöllisin väliajoin. Mikä on tämä takaisinsaanti ja mitä kaikkea sinun tulee tietää siitä? Näihin kysymyksiin saat seuraavaksi vastaukset.

Lähdetään liikkeelle siitä, mikä ylipäänsä on takaisinsaanti. Takaisinsaanti on velallisen oikeuksien turvaamiseksi luotu menettely, jolla velallinen voi saada yksipuolisena annetun tuomion uudelleen käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Samalla se on ainoa menettely, jolla yksipuolisena annetun tuomion voi saada uudelleen käsiteltäväksi. Miksi sitten tuomio pitäisi saada uudelleen käsiteltäväksi? Velassa, jota tuomio koskee, voi esimerkiksi olla jotain epäselvyyksiä tai jopa laittomuuksia. 

Seuraavaksi herääkin kysymys, miten voi tuomio sisältää laittomuuksia? Tähän lyhyt selitys on, että suurin osa perintätoimiston perittäväksi joutuneista, irtisanotuista vakuudettomista kulutusluotoista ja pikavipeistä on perintätoimiston toimesta viety haasteella käräjäoikeuden käsiteltäväksi, eivätkä velalliset ole haasteeseen reagoineet, jonka jälkeen käräjäoikeus antaa tuomion velkojan vaatimusten perusteella. Piste. Käräjäoikeus ei tutki ovatko velkojan vaatimukset laillisia, se vain antaa tuomionsa haastehakemuksen perusteella, jos velallinen ei haasteeseen vastaa ja sitä kokonaan tai joiltain osin kiistä tai riitauta. 

Takaisinsaantia koskee yksi erittäin oleellinen määräaika, nimittäin 30 päivän määräaika alkaa juosta siitä päivästä, kun velallinen on saanut yksipuolisen tuomion todisteellisesti tiedoksi. Mikä sitten katsotaan todisteellisesti tiedoksi annetuksi? 

- kirjallisesti saantitodistuskirjeellä lähetetty, jonka vastaanottaja on kuitannut saaduksi
- haastemiehen toimittamana asianomaiselle henkilölle 
- sähköiseen asiointipalveluun toimitettuna, jos vastaanottaja on antanut siihen suostumuksensa 

Mikäli tuomiota ei ole koskaan toimitettu todisteellisesti tiedoksi velalliselle, 30 päivän määräaika ei ole myöskään alkanut ja velallinen voi hakea takaisinsaantia koska tahansa. Ja juuri tästä syystä perintätoimistot ovat sittemmin heränneet ja toimittavat nyt haastemiehen välityksellä tuhansia vanhoja velkomustuomioita velallisille, jotta tuo 30 päivän takaisinsaantioikeus saadaan torpattua. Nimittäin kun tuo 30 päivän määräaika on kulunut umpeen, ei velallinen voi enää saada asiaa uudelleen oikeuden käsiteltäväksi, vaan tuomio on lopullinen. 

Mikäli nyt saat vaikkapa useita vuosia vanhan käräjäoikeuden yksipuolisen tuomion todisteellisesti tiedoksi, kannattaa tuomio käydä huolella läpi ja katsoa, onko siinä perittävällä velalla liian suuri eli laiton korko tai muut luottokustannukset. Tai onko luoton ehdoissa jotain epäselvyyksiä. Tämä onkin jo vähän vaikeampi asia maallikon tutkia, kun ei tiedä, mikä on laillinen ehto ja mikä ei. Tällöin voi myös halutessaan toimittaa tuomion lakimiehen tutkittavaksi. Jos luottoon liittyy jotain laitonta, on mahdollista, että saat kaikki maksamasi korot ja kulut takaisin. 

Monikaan hallitsemattomasti velkaantunut ihminen ei omaa riittävästi voimavaroja lähteä tutkimaan ja kyseenalaistamaan saamaansa yksipuolista tuomiota, varsinkaan jos niitä tulee useita. Tätä perintätoimistot käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen. 

Toki kannattaa vielä muistaa, että takaisinsaanti on maksullinen prosessi, jonka kulut (noin 600 euroa) joudut maksamaan, jos hakemuksesi ei menesty. 

Itselleni tuli muutama kuukausi sitten haastemieheltä puhelu ja hän kertoi, että siellä on yksipuolinen tuomio minulle toimitettavana. Sovimme, että hän lähettää sen sähköpostitse ja niin hän tekikin, muutoin hän olisi tullut sen henkilökohtaisesti tuomaan ja sitä en itse halunnut. Tuomio koski yhtä ulosotossa ollutta velkaani, nyttemmin velkajärjestelyn piiriin kuuluvaa, enkä lähtenyt takaisinsaantia tässä kohtaa miettimään. Korko oli silloisen korkokaton rajoissa, eikä luottokustannuksetkaan olleet mitenkään suuret. Ehkä olisi pitänyt lähteä selvittämään lainan ehtoja tarkemmin, mutta koska itsellä ei ollut niitä enää tallessa, päätin jättää asian sikseen.

Kerro, oletko sinä hakenut takaisinsaantia ja miten siinä on käynyt?   

Mukavaa kesän jatkoa lukijoilleni! 

Nautitaan kaikista ihanista asioista, mitä Suomen kesä meille tarjoaa.

Valoa ja iloa elämääsi!

Photo by Pixabay

Ps. Jos jostain oleellista asiaan liittyen jäi puuttumaan, ole hyvä ja ljätä kommenttisi. 

Mitä kannattaa tehdä/ huomioida ensin, mikäli aikoo päästää velat ulosottoon

Tällainen blogin aihe tuli mieleeni, kun luin Ylen tekemää juttua puhelinoperaattorien kilpailutuksesta ja kuinka kilpailuttamalla voi säästää suuriakin summia rahaa. Kilpailuttaminen on tänä päivänä varsin tavallista ja varmasti sillä saa säästöjä aikaan, mutta harmittavaa tässä on ulosottovelallisen kannalta se, ettei operaattorin vaihto oikein onnistu, mikäli on luottotiedot menneet.  

Vähävaraiset ulosottovelalliset, ne, jotka eniten hyötyisivät pienemmistä kuukausittaisista kustannuksista, eivät tätä voi hyödyntää. Ennen vanhaan oli tapana, että pitkäaikaisia asiakkaita ja tilaajia palkittiin edullisilla kestotilauksilla ja hinnoilla. En tiedä missä vaiheessa ja minkä takia tämä on muuttunut siihen, että aina pitäisi olla vaihtamassa, että saa parhaat tarjoukset. Pitkäaikaisia, uskollisia asiakkaita rangaistaan alati nousevilla hinnoilla. Näin on matkapuhelin- ja nettioperaattorien lisäksi myös ainakin vakuutusten ja lehtitilausten kohdalla. 

Mitä sitten kannattaa huomioida ennen kuin päästää velat ulosottoon ja saa maksuhäiriömerkinnän? 

Mikäli on tarvetta, kannattaa kilpailuttaa sekä vakuutukset että puhelin- ja nettiliittymät ennen luottotietojen menettämistä varsinkin, jos edellisestä kerrasta on jo kulunut pidemmän aikaa. Tällöin saa todennäköisesti mahdollisimman edulliset liittymät ja vakuutusmaksut. Niiden kanssa pitääkin sitten pärjätä kenties jopa varsin pitkäkin aika, koska luottotiedot menettäneenä moni tällainen tavalliselta kuulostava asia ei enää onnistu. 

Huom. uuden liittymän saanti voi olla mahdollista myös luottotiedottomana, mutta se ei yleensä ole sieltä edullisimmasta päästä tai ainakin joutuu maksamaan takuumaksun tai vuoden maksut kerralla etukäteen. Esimerkiksi liikennevakuutus on lain mukaan pakko myöntää myös luottotiedottomalle autonomistajalle, mutta maksun voi periä kerralla yhdessä erässä vakuutuksen alkaessa. Ja kaskovakuutuksen (vapaaehtoinen autovakuutus) saaminen voi olla hankalaa ja kallista, jopa mahdotonta. 

Tosielämän kokemus

Tähän loppuun kerron vielä tositarinan: minulle soitti jokin aika sitten nykyisen puhelinoperaattorin myyjä ja kertoi, että puhelinliittymäni määräaikainen tarjoushinta on päättymässä ja tarjosi uutta tarjouskautta, jossa hinta hieman nousi, mutta ei niin paljon, kuin olisi muutoin määräaikaisen tarjousajan päättyessä noussut. No, asia ok, näin sovittiin tehtäväksi. Lisäksi hän samalla halusi tarkistaa muut palvelut, mm. tv-palvelut, ja ehdottikin viihdeboksin vaihtamista uudempaan malliin. Siitä maksut olisivat jakautuneet kuukausittain puhelinlaskulle, joten arvelinkin jo, ettei tule onnistumaan. Kaveri soitti sitten uudelleen myöhemmin ja kertoi, ettei voi tosiaan tätä uutta laitetta minulle lähettää, koska luottotiedoissa on häiriöitä. Arvasin sen jo silloin kun hän tätä asiaa toimitti, mutta en jaksanut silloin asiaan puuttua. No, uuden puhelinliittymätarjousjakson sain, mutta boksi jäi saamatta. Luottotiedotonta henkilöä kohdeltiin taas kuin pa**kasakkia. Eli ei mitään uutta auringon alla. Vaikka asian jo tiesin etukäteen, enkä ollut mitenkään erityisen pettynyt lopputulemasta, niin kyllähän se tuntui kurjalta, taas kerran saada kuulla olevansa kakkosluokan kansalainen. Tästä tittelistä olisi kiva joskus vielä päästä eroon ja olla ihan vaan tavallinen kansalainen. 

Photo by Unsplash

Yli 100 miljoonaa euroa opintolainoja jäänyt maksamatta

Huh hellettä, sanoi jänis pakkasella. Ei nyt ihan tunnu helteeltä nämä viime viikkojen säät ja samaa rataa jatkuu. Myös Suomen taloudessa pakkanen jatkuu kireänä eikä valoa tunnelin päässä tunnu näkyvän - ellei se ole vastaantulevan junan valo. 

Joka ikinen päivä  saa lukea lehdistä, mitä kurjuutta taas on luvassa ja ollaan jo tultu siihen pisteeseen, että ei viitsi iltaisin edes kymppiuutisia katsoa, että saa yönsä nukuttua. Niin hurjaksi on meno maailmalla ja Suomessa yltynyt. 

Talouteen odotettaisiin jo kiivaasti käännettä parempaan, jokohan se tänä vuonna saapuisi. Tänä aamuna uutisoitiin Kelan maksettavaksi jääneistä opintolainoista - päälle 100 miljoonaa euroa oli viime vuodelta jäänyt opintolainoja maksamatta pankeille. Ei ole opiskelijoillakaan helpot oltavat täällä maailman onnellisimmassa maassa. Kenelläkään ei liene enää asiat hyvin paitsi hyvätuloisilla eläkeläisillä, joilta Orpon hallitus ei missään nimessä halua leikata. Leikataan sitten mieluummin vaan niiltä kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta, lapsilta, opiskelijoilta, toimeentulotuen varassa eläviltä ja vammaisilta ja kurjistetaan heidän elämää entisestään. 

No, mennäänpä taas takaisin asiaan eli opintolainojen maksamatta jättämiseen tai jäämiseen. Uskon, että suurin osa opiskelijoista haluaa opintolainansa maksaa työelämään päästyään, mutta tässä tulee sitten se jutun juuri: kaikki eivät - yllätys yllätys- työllistykään opiskelujen päätyttyä. Osalla voi kestää pitkäänkin (suom. vuosia) ennen kuin saa töitä. Toki opintolainasta voi pankin kanssa neuvotella ja kannattaakin, jotta voi maksaa vain korkoja siihen asti, kun saa palkkatuloja. Näin voi toimia varsin pitkään eli jopa vuosia opintojen päättymisen jälkeen, mikäli ei työhön pääse. Kelasta voi myös hakea puolivuosittain korkoavustusta, joka kattaa opintolainan korkojen määrän. Siksi vähän ihmettelinkin tuota maksamatta jääneiden opintolainojen hurjaa määrää. 

Pankin kanssa nimittäin pystyy sopimaan hyvinkin pienestä lyhennyserästä kuukausittain, joten miten ihmeessä nekin jäävät maksamatta? Ja todella monia vuosia (koko opiskeluajan ja vielä vuosia sen jälkeenkin tarpeen vaatiessa) pystyy maksamaan vain korkoja. Tiedän tuttavapiiristäni eräänkin nuoren, joka ei ole saanut vielä koskaan töitä opintojen päättymisen jälkeen, mutta hän on kuitenkin pystynyt lyhentämään opintolainaansa välillä sairaspäivärahasta, välillä työttömyyspäivärahasta ja välillä toimeentulotuesta, minimilyhennyksen 50 euroa + korot n. 25-30 euroa/kk eli n. 80 euroa kuukaudessa. Vaikka kyllä on välillä tiukkaa tehnyt. 

Tästä syystä mietinkin, että onko lainasummat niin paljon suurempia tai pankkien halukkuus sopia riittävän pienistä lyhennyseristä heikompaa kuin aiemmin. Olisi kiva päästä pureutumaan tämänkin yhteiskunnallisen ongelman juurisyihin. Yksi asia, mikä toki vaikuttaa, on koronnousu. Mutta siltikin tämä ihmetyttää. Onko Suomessa käymässä sama asia kuin Atlantin toisella puolella? Ihmiset eivät maksa opintolainojaan vaan odottavat, että valtio tulee apuun ja maksaa ne heidän puolestaan? Onko meilläkin tässä kyse vain maksumoraalin löyhenemisestä? Vai eikö vain aikuisten oikeasti ole varaa ja mahdollisuutta maksaa opintolainojaan? Jos asia koskee sinua, laita kommenttiin oma arviosi aiheesta.

Toivon todella, ettei kyse ole tuosta maksukäyttäytymisen muutoksesta ja siitä, ettei haluta maksaa lainoja takaisin. Koska itse ja todella monet ylivelkaantuneet, keitä tunnen, haluamme sydämemme pohjasta maksaa kaikki ottamamme lainat takaisin. Se, että pystymmekö me siihen, se onkin sitten toinen juttu, mutta halukkuutta kyllä löytyy.  

Hyvää helmikuuta sinulle!

Photo by fíntuq Pixabay

Yhteenveto vuodesta 2025

Vuoden viimeistä päivää viedään. Nyt on hyvä tehdä yhteenveto kuluneesta vuodesta. Koska aiemmin laskeskelin, paljonko ulosottoon oli maksettu ja paljonko oli mennyt korkoihin ja itse velkapääoman lyhenemiseen, tehdään tältä vuodelta vertailulaskelma.

Kuinka paljon enemmän maksoin velkoja velkajärjestelyn kautta ja miten paljon velka olisi lyhentynyt, jos olisin vielä ollut ulosotossa. 

Velkajärjestelymaksuja maksoin vuoden 2025 aikana 8.613 euroa ja yhteensä 17 kk:n aikana (velkajärjestelyn kesto tähän asti) niitä on maksettu 13.017 euroa. Ja kaikki siis velkojen lyhennystä, ei korkoja lainkaan. 

Jos olisin ollut edelleen ulosotossa ja ulosottoon olisi maksettu sama summa eli 8.613 euroa vuodessa, se ei olisi riittänyt edes korkoihin, koska ulosotossa olleen velan (n. 109.000 €) korko olisi ollut jo n. 10.380 euroa vuodessa. Toisin sanoen, velkapääoma ei olisi lyhentynyt ollenkaan. 

Okei, tämä ei ole ihan tarkka laskelma, koska velkajärjestelyssä ovat mukana myös muut ulosoton ulkopuoliset velat sekä tietysti asuntolaina, jota ei ole noissa luvuissa kuitenkaan huomioitu. Eli ulosoton lisäksi olisin maksanut muiden lainojen lyhennyksiä eli kokonaissumma olisi toki ollut suurempi. 

Mutta siinä mielessä ihan mielenkiintoinen laskelma ottaen huomioon että maksan enemmän kuukausittain velkajärjestelymaksuja kuin joutuisin maksamaan ulosottoon. Toki sitten kaikki nuo muut velanlyhennykset päälle, niin tiukemmilla olisin ollut kokonaisuudessaan.

Tähän kun vielä lisätään se seikka, että velkajärjestelyssä velkoja on leikattu eli velkamäärä on pienempi kuin mitä oli ulosotossa ja sen ulkopuolella velkoja alun perin, niin se jo puhuu  velkajärjestelyn puolesta. 

Pelkkää ruusuilla tanssimista ei velkajärjestelyssäkään oleminen ole ollut. Minulle ongelmia ja stressiä tuottaa kuukausittain reilustikin vaihtelevat tulot. Loppuvuoden aikana oli useampi kuukausi, että tuloni olivat paaaljon  pienemmät kuin laskennallinen maksuvara, eli olen ollut tosi tiukoilla maksujen kanssa ja joutunut eriä myös siirtämään järjestelyn loppuun. 

Jos saan toiveen tähdelle ensi vuodelle esittää, se on: toivon, että saan kasaan riittävän suuren palkan joka kuukaudelle, että selviän velkajärjestelymaksuista kunnialla. Ja mielellään vähän puskuria säästöönkin. 

Nyt haluan toivottaa teille kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja vielä parempaa uutta vuotta! Jatketaan aiheesta taas ensi vuonna!

Photo by Pixabay

Ulosoton suojaosuuteen pieni korotus vuodelle 2026

Ulosoton suojaosuutta nostetaan hieman indeksitarkistuksesta johtuen vuodelle 2026. Suojaosuus on ensi vuonna 33,03 euroa/päivä velallisen osalta ja 9,65 euroa/päivä velallisen elatuksen varassa olevan henkilön (esim. lapsen) osalta.

Tänä vuonnahan nuo kyseiset suojaosuudet ovat olleet 32,88 euroa/päivä ja 9,61 euroa/päivä, joten mitään järisyttävän suuria korotuksia ei tosiaan ole luvassa (+ 15 senttiä/pv). 

Myös velkajärjestelyssä välttämättömien elinkustannusten määrä nousee hieman ollen yksin asuvan henkilön osalta 719 euroa/kk ensi vuoden alusta lähtien (on tänä vuonna 715 euroa/ kk). Selvyyden vuoksi kerrottakoon, että tällä ei ole mitään vaikutusta jo voimassa oleviin velkajärjestelyihin, mutta vaikuttaa niihin järjestelyihin, joiden maksuohjelma vahvistetaan ensi vuoden puolella.

Photo by Pixabay

  Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

Pidetään meidän kaikkien velallisten lippu korkealla ja jatketaan taistelua velallisten oikeuksien puolesta.

Motivaatiopäivä

Tällä viikolla vietettiin taas kansallista veropäivää, kun viime vuoden verotiedot julkistettiin. Olen kuullut monen puhuvan myös kateuspäivästä, kun ihmiset kadehtivat multimiljonäärien huikeita tuloja. Itse kutsuisin tätä päivää ennemminkin unelmapäiväksi, koska silloin voi itsekin unelmoida, että hei, tämä on minullekin ihan mahdollista. Tai sinulle. Tai kelle vaan meistä. 

Suurin osa paljon ansainneista ovat yrittäjiä ja myyneet sitten yrityksensä kovaan hintaan. Eli mitä tästä opimme: kannattaa lähteä yrittäjäksi. Toki täytyy muistaa, että kaikki yrittäjät eivät tule koskaan pääsemään tuonne listan kärkeen, mutta silloin sinulla on mahdollisuus onnistua. Ja itse ainakin olisin enemmän kuin tyytyväinen, jos pääsisin listan häntäpäähän - 120.000 euron vuosituloilla. Jotka vielä mieluusti olisivat ennemminkin pääomatuloja kuin ansiotuloja. 

Toinen millä asioihin voi itse vaikuttaa, on alkaa sijoittamaan. Tuolloin on edes mahdollista saada joskus pääomatuloja. Ja edelleen, jos ei listalle asti pääse, niin saa kuitenkin mukavaa lisätuloa ilman, että jokaisen euron eteen täytyy tehdä ansiotyötä. 

Itseäni todella paljon ilostuttaa, kun luen tuolta listalta maksettujen verojen määristä. Eniten ansaitsevat maksavat myös eniten veroja, joilla sitten kustannetaan kaikki hyvinvointivaltiomme palvelut meille kaikille. Jess! Tienatkaa lisää vaan!

Kerro, miten itse suhtaudut veropäivään. 

Mukavaa viikonloppua just sulle! 

Photo by Pixabay