torstai 22. lokakuuta 2020

Jossittelua

Viime postauksessa kerroin, miltä tilanne nyt näyttää 18 kuukauden ulosoton jälkeen - jatketaan siitä vielä vähän syvemmälle. 

Eteenpäin on menty monella tapaa, vaikka asiat ovat vielä monella mittapuulla huonosti tai hyvin huonosti. 

Palataan vielä hetkeksi vuoden 2018 loppupuolelle, jolloin tilanne oli aivan pahimmillaan ja näytti täysin toivottomalta. Muistan, kuinka soitin ensimmäisen avunpyyntöpuheluni talous- ja velkaneuvontaan marraskuun tienoilla (en muista enää ihan tarkkaa aikaa). Tuolloin ymmärsin, oikeastaan ensimmäistä kertaa, etten tule mitenkään selviytymään veloistani. 

Siihen asti olin sinnitellyt velkojen maksun kanssa ja käyttänyt kaikki mahdolliset käytettävissä olevat keinot (omasta mielestäni ainakin) ja tuossa tilanteessa kaikki lyhennysvapaat kuukaudet oli käytetty ja ehdotukseni velkojille maksuohjelmien muutoksista oli hylätty. Enkä ihmettele, koska en pystynyt antamaan realistista maksusuunnitelmaa millekään yksittäiselle velalle, koska tilanne oli päässyt jo niin pahaksi. 

Jälkikäteen ajateltuna olisin voinut, jos olisin siinä mielentilassa mitenkään pystynyt, tehdä kirjallisen budjetin ja sen perusteella tarkat laskelmat veloista ja niiden lyhennyksistä, jonka mukaisia maksuohjelmia olisin ehdottanut velkojille. Vaikka rahat eivät riittäneet minimikuukausimaksuihin, olisin voinut tehdä laskelmien pohjalta perustellun esityksen ja sen pohjalta saanut mahdollisesti kaikilta velkojilta suostumuksen maksusuunnitelman muutokseen. Näin velat eivät kenties ehkä mahdollisesti olisi päätyneet ulosottoon. 

Jossittelu on turhaa, enkä sitä sen enempää enää harrasta, koska siitä ei ole mitään apua.  Mutta on hyvä erottaa mitä jos-ajattelusta oppimismahdollisuus. Mikäli minulla olisi ollut tuolloin esittää kirjallinen realistinen budjetti ja sen pohjalta maksusuunnitelmat velkojille, voisi lopputulema olla toisennäköinen. Kuka tietää?

Mikäli sinulla on ongelmia velkojen maksun kanssa, tee sinä se, mitä minun olisi tuossa tilanteessa pitänyt tehdä. Siten ei tarvitse jossitella myöhemmin, teitkö varmasti ihan kaikkesi. Tee kirjallinen budjetti. Budjetin laatimisesta löydät ohjeet esimerkiksi aikaisemmasta postauksestani BudjetointiaTee budjetin pohjalta oma esitys velkojillesi, miten pystyt pääsemään vaikeasta tilanteesta eteenpäin suunnitellusti - osoita heille, että pystyt siihen. 

Jos asiat ovat todella huonosti, eikä velkojen maksuun jää rahaa, silloin ainoa vaihtoehto on päästää ne ulosottoon. Usein näin käy, jos velkoja on määrällisesti paljon eli kaikkiin velkoihin ei kerta kaikkiaan riitä tarpeeksi suuria suorituksia kuukausittain, jotka olisivat velkojien hyväksyttävissä. Mutta tämä asia kannattaa joka tapauksessa selvittää. 

Ota yhteyttä esimerkiksi talous- ja velkaneuvontaan, Takuu-säätiöön tai johonkin muuhun yksityiseen tahoon, joka voi auttaa sinua laatimaan budjetin ja esityksen velkojille, mikäli et itse siihen pysty. 

Itselläni budjetin laatiminen oli silmiä avaava kokemus: kun olin kirjannut kaikki tulot ja menot (oikeasti ihan kaikki) paperille, huomasin, etten millään ilveellä olisi voinut enää selvitä kaikkien velkojen maksusta - se ei kerta kaikkiaan ollut mitenkään mahdollista. Tässä vaiheessa taas yksi jos olisi paikallaan: Entä jos olisin laatinut budjetin jo paljon aiemmin ja huomannut tilanteen vakavuuden? Olisin pystynyt tekemään korjaavia toimenpiteitä ja asiat voisivat nyt olla toisin. 

Tällä hetkellä asiat ovat paljon paremmin pitkälti sen vuoksi, että kaikki on järjestyksessä: budjetin ansiosta tiedän tasan tarkkaan paljonko rahaa tulee ja mihin se raha menee. Pystyn säästämään vararahastoon ja maksamaan velkoja pois nopeutetusti velkalumipallon avulla. Tällä hetkellä lumipallo on vielä hyvin pieni, mutta se kasvaa koko ajan suuremmaksi. Enää ei piirongin laatikossa ole valtavaa kasaa laskuja ja maksumuistutuksia (joista osa avaamattomia), vaan sen sijaan pieni siisti nippu kuluvan ja seuraavan kuukauden laskuja. Eikä yksikään lasku ole enää yllätys vaan kaikille löytyy oma paikkansa budjetissa. 

Yksi parhaista asioista, mitä minulla tällä hetkellä on, on mielenrauha. Asiat hoituvat omalla painollaan, eikä minulla ole koko ajan päällä kauhea stressi siitä, mitä laskuja maksetaan ja mitä jätetään maksamatta. Kaikki laskut hoituvat nyt ajallaan, kun rästilaskuista on selvitty ja kuukausierät ovat ajan tasalla. Ulosotto toimii kuin junan vessa kuukausittain, lasken vain laskurilla paljonko minäkin kuukautena maksan sinne ja toimitan palkkalaskelman. 

Tottakai jossain takaraivossa tämä asia on koko ajan olemassa, en lakaise sitä mitenkään maton alle ja unohda, mutta ei tarvitse olla kireänä kuin viulunkieli koko ajan. On jopa hetkiä, etten ajattele asiaa ollenkaan. 

Hyvä neuvo kaikille: tee budjetti ja selvitä mihin rahasi oikeasti menevät. Muista, että budjetti toimii vain, kun se on kirjallisena. Se pitää olla konkreettinen ja näkyvä, jotta sitä voi seurata ja sen pohjalta voi tehdä suunnitelmia ja tarvittaessa korjausliikkeitä. 

Tähän yhteyteen pieni mainos: yhteistyökumppanini budgetapun verkkokaupasta www.budgetapu.fi löydät hyvät ja toimivat budjetointipohjat eri tilanteisiin, kannattaa hyödyntää. 


www.budgetapu.fi








torstai 8. lokakuuta 2020

18 kuukautta ulosottoa takana

Lokakuussa tulee täyteen 1,5 vuotta ulosoton alkamisesta. Tässä välissä voisi olla hyvä käydä läpi, mitä on tuon kuluneen 18 kuukauden aikana tapahtunut.  

Kerroin jo aiemmassa postauksessani  Uusi vuosi, uudet haasteet, että vuosi 2019 oli elämäni ylivoimaisesti pahin vuosi. Vuosi 2020 on monella tapaa huono vuosi (koronapandemian johdosta monilla todella huono vuosi), mutta itselläni tämä vuosi on itse asiassa ainakin tähän asti ollut paljon parempi kuin tuo synkistä synkin 2019. 

Mistä tämä sitten johtuu? Moni varmaan ihmettelee, että muikkelilla on yli satatuhatta ulosottovelkaa, miten ihmeessä tämä voi olla parempi vuosi? No minäpä kerron. 

Ensinnäkin ulosottovelka on lyhentynyt alun 122.594 eurosta  tämän hetkiseen 115.604 euroon  eli 6.990 euroa. Tässä ei ole vielä mukana lokakuun lyhennystä ulosottoon, koska se tapahtuu vasta viikon päästä. 

Tuohan on mahdottoman pieni summa 1,5 vuodessa, kun otetaan huomioon, että kyseisenä aikana olen maksanut ulosottoon 18.896 euroa. Tämä tarkoittaa, että 11.900 euroa on mennyt pelkkiin korkoihin ja taulukkomaksuihin. Aika masentavaa, eikö totta. 

Mutta huomioikaa, positiivista on, että ulosottovelka on joka tapauksessa pienentynyt, mikä on tietysti tavoitteena. Asiat voisivat olla huonomminkin, olisin voinut olla työtön, enkä olisi pystynyt maksamaan mitään ulosottoon, jolloin velka olisi kasvanut saman verran. Itse asiassa velka olisi kasvanut vielä enemmän korkovaikutuksen johdosta. Eli oikeaan suuntaan ollaan menossa - hitaasti, mutta varmasti. 

Toiseksi, olen työstänyt ajatuksiani kuluttamisesta ja rahasta, taloudesta ja velasta tämän matkan aikana. Olen etsinyt tietoa asioista ja kirjoittanut tänne blogiin kaiken keräämäni tiedon. Olen saanut nivottua keräämäni tiedon yhteen helppolukuiseen oppaaseen Apua, rahat loppu! Opas ylivelkaantuneelle. Olen saanut aivan mielettömän ihania yhteistyökumppaneita ja tahoja, jotka uskovat minuun ja asiaani ja ovat edesauttaneet siinä, että olen saanut oppaan julkaistua ja pystyn jakamaan sitä maksutta kaikille tarvitseville. 

Kolmanneksi, olen tällä hetkellä kaikesta huolimatta ja ehkä juuri siitä syystä melko onnellinen. Olen saanut kerättyä vähän ihmisarvoani takaisin, koska olen huomannut, että pystyn hoitamaan velkojani ja pystyn samalla auttamaan niin blogini tarjoaman vertaisavun kuin oppaankin avulla muita samassa tilanteessa olevia lähimmäisiä. Ja mikä tärkeintä, kenties auttamaan ehkäisemään talousvaikeuksia herättämällä ihmiset miettimään ja halauamaan muutosta velkojensa hoidossa. 

Elämä jatkuu. 





Yhdeksän maanantaita jouluun

Enää yhdeksän maanantaita jouluun, nyt täytyy kirjoittaa jo tämän vuoden ensimmäinen jouluaiheinen postaus. Joulu on tällaiselle jouluihmise...