Ystävälle voi kertoa kaikesta

Näin ystävänpäivän kunniaksi ajattelin muistuttaa erittäin tärkeästä asiasta, nimittäin ystävistä. 

Jokainen tarvitsee ystävän ja vain yksi ystävä riittää. Jos ystäviä on useampia tai jopa runsaammin, se ei haittaa ollenkaan, sillä ystävyys kertaantuu ja ystävyydestä riittää kyllä kaikille. Korostan kuitenkin sitä, että yksi ystävä riittää. Tiedän, että maassamme on paljon yksinäisiä ihmisiä ja joillain ei ole edes tätä yhtä tärkeää ystävää. 

Ystävän kanssa on ihana jakaa onnen ja ilon hetkiä, mutta ystävän merkitys korostuu, kun jaossa onkin niitä surun ja epätoivon hetkiä. On hetkiä, jolloin ihminen tarvitsee toisen ihmisen tukea enemmän kuin koskaan. Ulosottoon joutuminen ja velkataakan kanssa eläminen on suuri inhimillinen tragedia ja siitä johtuva musertava epäonnistumisen ja epätoivon tunne on valtava taakka yksin kannettavaksi. Jos asiasta pystyy keskustelemaan ystävän kanssa, se helpottaa oloa aivan valtavasti. Yksin ei tarvitse kantaa kaikkea. 

Tiedän, että häpeän tunne, mikä raha-asioissa epäonnistumiseen liittyy, on aivan valtava, eikä asioista ole siksi helppoa puhua kenellekään, ei edes parhaimmille ystäville. Tai ehkäpä vaikeinta onkin puhua juuri heille. 

Jos ystävää, kenelle asioista puhuisi, ei kerta kaikkiaan ole, tai ei koe pystyvänsä avautumaan hänelle, kannattaa hakeutua jonkun ammattiauttajan puheille, koska jos näitä asioita vatvoo vain yksin omassa päässä, se ei tee hyvää mielenterveydelle. Suosittelen lämpimästi jakamaan taakkaa jonkun kanssa, eikä patoamaan kaikkea sisälle. 

On tosi kurjaa, jos joku päätyy epätoivoiseen ratkaisuun vain raha-asioiden solmuun menemisen vuoksi. Elämä on liian arvokas asia pois heitettäväksi pelkän rahan aiheuttamien harmien vuoksi. Raha ei ole niin ihmeellinen asia. Rahalla ei esimerkiksi saa ostettua ystäviä. Jos sinulla on yksikin hyvä ystävä, olet rikas. 

Jaksamista kaikille ja hyvää ystävänpäivää! 

Photo by Pixabay

Maksuhäiriö ja häpeä

Me Naiset teki syksyllä 2021 lukijoilleen kyselyn, miten luottotietojen menettäminen on vaikuttanut elämään. Kyselyyn vastasi vuorokaudessa 250 henkilöä. 

Suurin esiin nouseva asia oli häpeän tunne. Ihmiset tunsivat suurta häpeää siitä, että olivat sillä tavoin onnistuneet sotkemaan talousasiansa.  Voimakas häpeän tunne toistui kyselyyn vastanneiden vastauksissa. 

Tämä häpeän tunne on itse asiassa myös asia, mikä edesauttaa ylivelkaantumista. Kun ei haluta, että kukaan saa tietää omista rahavaikeuksista, vältellään luottotietojen menettämistä kuin ruttoa ja se taas ajaa velkaantumaan lisää. Otetaan yhä suurempia luottoja, joilla maksetaan vanhojen lyhennykset, jotta luottotiedot eivät mene jne jne. Loputon kierre. 

Tai itse asiassa ei loputon, koska tiedossa on, että jossain kohtaa tulee se stoppi, kun uutta luottoa ei enää saa. Silloin kierre katkeaa ja se katkeaa juurikin maksuhäiriöön eli luottotietojen menettämiseen. Jos häpeä ei olisi tuossa matkan varrella niin vahvana tunteena mielessä, voisi olla tilaa uusille ajatuksille: "Nyt en pysty enää näitä lainoja hoitamaan, on pakko antaa niiden mennä perintään ja ulosottoon ja siitä seuraa luottotietojen menetys."

Voi vain miettiä, kuinka paljon pienempiä perintään ja ulosottoon päätyvät luottosummat olisivatkaan, jos maksuhäiriömerkintää ei olisi kartettu kuin kissa kuumaa puuroa. 

Ehkä tätä häpeän tunnetta pystytään osittain vähentämään tai edes heikentämään hallituksen esittämällä uudistuksella maksuhäiriömerkintöjen säilytysaikojen lyhentämisestä. Tällöin luottotietojen menettäminen ei ehkä enää tuntuisi maailmanlopulta, koska sitähän se ei ole. 

Omalta kohdaltani voin sanoa, että luottotietojen menettäminen on pienin murheistani, eikä se oikeasti elämässä vaikuta niin moniin asioihin kuin kuvittelin. Totta kai on asioita, mitkä eivät onnistu kun on maksuhäiriöitä, kuten puhelin- tai nettiliittymän kilpailutus, asioiden ostaminen laskulla, uuden vapaaehtoisen vakuutuksen ottaminen jne. Mutta ei näitä asioita tarvitsekaan tehdä kovin usein, ja jos sinulla on jo nuo asiat kunnossa, ei ollenkaan. 

Vuokra-asunnon tai työpaikan saanti voi vaikeutua maksuhäiriöiden vuoksi ja se on todella sääli. Varsinkin jos oikeasti olet kunnon ihminen ja maksat velkojasi omien mahdollisuuksiesi mukaan. Tästä syystä on oikein tervetullut asia, että maksuhäiriömerkintöjen kesto lyhenisi ja kun velka on maksettu, sen saisi heti pois rekisteristä. 

Itse kullakin voi talousasiat mennä syystä, toisesta tai kolmannesta solmuun ja voi ajautua velkaloukkuun, mutta sieltä on vain taisteltava sisulla pois. Tässä tärkeänä on häpeän tunteen käsitteleminen. Et ole huono ihminen vain sen vuoksi, ettet ole osannut hoitaa raha-asioitasi "kuten pitää". Maksuhäiriömerkintä ei tee sinusta yhtään huonompaa ihmistä, vaikka yhteiskunta sellaisen viestin antaakin. 

Pointti on siinä, että otat opiksesi tekemistäsi vääristä valinnoista ja virheistä, etkä toista niitä uudelleen. Kasvat ihmisenä, eikä sinulla ole mitään syytä tuntea häpeää, päinvastoin, voit olla ylpeä itsestäsi, että selvisit vaikeuksista. Olet vahvempi kuin koskaan ennen - SINÄ SELVIÄT. 

Älä jää yksin

Ylivelkaantuminen ja maksuhäiriömerkintä ovat sellaisia stigmoja, että niitä hävetään, eikä uskalleta puhua asioista kenellekään - ei läheisille eikä muillekaan. Kuitenkin varmaan pahinta mitä voi tehdä, on jäädä asian kanssa aivan yksin. 

En itsekään ole kertonut asiasta monelle ihmiselle, mutta koen, että on tärkeää, että voi kertoa edes yhdelle. Tämän blogin kautta toki kerron koko kansalle ja jopa koko maailmalle, kuka vaan osaa suomea lukea. Mutta se ei ole ihan sama asia kuin kertoa kasvotusten toiselle ihmiselle. Tämän blogin kirjoittaminen on minulle kuitenkin lähes puhumista vastaava asia ja saan tästä suunnattomasti voimaa ja energiaa jatkaa taisteluani tuulimyllyjä vastaan. 

Toivon kuitenkin, että te, rakkaat lukijani, pystytte puhumaan vaikeuksistanne edes yhdelle ihmiselle oli se sitten kuka tahansa. Itse olen täysin vapaasti pystynyt tilanteestani puhumaan ainoastaan velkaneuvojan kanssa, joka on aivan ihana ja ymmärtäväinen ihminen ja joka ikäväkseni ei enää toimi velkaneuvojana. Toinen kenen kanssa olen asioista puhunut on ulosottomies (nainen), mutta hänen kanssaan ei tietenkään tullut keskusteltua niin syvällisesti kuin velkaneuvojan.

Kannustankin teitä ottamaan yhteyttä kuntanne velkaneuvontaan ja etsimään apua sieltä. Velkaneuvojat ovat tottuneet kohtaamaan vaikeitakin ihmiskohtaloita ja he osaavat olla myötätuntoisia, mutta toisaalta ovat myös jämäköitä, että asiat saadaan menemään eteenpäin. Omalle velkaneuvojalle voitte kertoa rehellisesti aivan kaikesta, he ovat salassapitovelvollisia. Yksi varteenotettava taho on myös psykologit, kenelle voi puhua asioista pelkäämättä, että ne leviävät muille.

Joka tapauksessa jo se, että saa asian sanottua ääneen jollekin toiselle, tekee olon helpommaksi. Älä patoa tunteita sisällesi äläkä mieti niitä liikaa yksin. Se saattaa aiheuttaa pahaa ahdistusta ja oloa, ettei millään ole enää väliä. Kun todellisuudessa kuitenkin on. Nämä ovat kuitenkin VAIN raha-asioita. Kukaan ei ole kuollut eikä kuole sen vuoksi, että minulla on maksuhäiriö tai ulosottovelkaa. Paljon tärkeämpiä asioitakin on olemassa. Kuten perhe ja läheiset, rakkaat lemmikit, ihanat ystävät - ihan vain muutamia luetellakseni.