Laaditko sinä kuukausibudjetin?

Tuore kysely kertoi meille, että yli puolet suomalaisista ei laadi minkäänlaista kuukausibudjettia tai suunnittele rahankäyttöään ennakkoon. Taloustutkimus teki kattavan kyselytutkimuksen OP-Ryhmälle maaliskuussa. 

Kyselytutkimuksen tulos on toisaalta todella vaikea ymmärtää ja toisaalta taas ei. Avataanpa seuraavaksi hieman näitä molempia ääripäitä. 

Itse olen jo vuodesta 2019 laatinut kuukausittain budjetin ja olen varsin hanakasti siihen myös täällä blogissa vuosien varrella kehottanut. Nykyisin, kun olen huomannut kuinka tuiki tärkeä asia se on, en voisi enää kuvitellakaan sellaista kuukautta, etten tekisi budjettia ja seuraisi sen toteutumista. Siksi onkin niin vaikea ymmärtää henkilöitä, jotka eivät budjetoi lainkaan. Ja varsinkin miksi eivät, kiinnostaa minua suuresti. 

Heitän tähän kaksi teoriaa, jotka minulla on tästä budjetoimattomuudesta. Eli alle puolet suomalaisista (46 %) budjetoi säännöllisesti, joten 54 % ei budjetoi lainkaan tai budjetoi epäsäännöllisesti. Miksi yli puolet suomalaisista ei budjetoi? 

Väitän, että osa tästä on niin varakasta väkeä, ettei heidän tarvitse budjetoida. Heillä on riittävä säännöllinen tulotaso ja kuten varakkailla ihmisillä yleensäkin, todella pienet kiinteät kulut (ei autolainaa, ei opintolainaa, ei asuntolainaa jne.), joten heillä talous pysyy hyppysissä ilman budjettiakin. Heillä menee automaattisesti sijoituksiin ja säästöön tietty summa kuukaudessa ja loppu jää kulutukseen, joka sekin on varsin maltillista.

Sitten on toinen porukka, sieltä täysin jonon toisesta päästä, joilla ei tule rahaa läheskään niin paljon kuin menoihin kuluisi eli silloin taas budjetointi on siinä mielessä "ihan turhaa", että rahaa kerta kaikkiaan tulee niin vähän, ettei se voi parhaallakaan budjetointitaidolla riittää edes pakollisiin kiinteisiin kuluihin. Kun ei ole mitä budjetoida, miksi budjetoida. 

Väliin mahtuu monta erilaista ihmisryhmää, jotka syystä tai toisesta eivät budjetoi - vielä. Ehkä se tuntuu niin tylsältä hommalta, ettei jaksa aloittaa. Kehotan kuitenkin aloittamaan, koska aika monella tähän ryhmään kuuluvalla pienikin suunnitelmallisuus rahankäytön suhteen saisi aikaan säästöjä, jotka voisi ohjata esimerkiksi säästöön pahan päivän varalle tai sijoituksiin. Todella moni miettii, että hän kyllä sijoittaisi ja säästäisi, mutta rahaa ei jää säästöön, kaikki menee joka kuukausi. Eletään kädestä suuhun. Tosiasiassa pienellä suunnitelmallisuudella voisi rahaa saada jäämään säästöön ja vararahaston kartuttua jopa säännölliseen sijoittamiseen saakka.  Kaikki ei menisikään aina suoraan kulutukseen vaan laitettaisiin suunnitelmallisesti edes jotain kuukausittaisista tuloista säästöön. Eli tässä ihmisryhmässä budjetointi olisi ihan avainasemassa ja huipputärkeää. 

Lisäksi se, että laatii budjetin ei vielä riitä, vaan budjettia pitäisi myös seurata, jotta tietää, pysyikö ylipäänsä budjetissa vai tuliko jotain kenties yllättävää eteen, johon budjetoidut rahat eivät riittäneetkään. 18 % budjetin laatineista ei tutkimuksen mukaan seuraa budjetin toteutumista lainkaan. Tässä mielestäni menee ihan hukkaan koko budjetointi - miksi sitten edes budjetoi, jos sitä ei seuraa?

Positiivista tutkimuksessa oli se, että nuoret ovat aktiivisia budjetoinnissa: 18-25-vuotiaat ovat aktiivisimpia ja 26-34-vuotiaat seuraavaksi aktiivisimpia budjetoijia. 26-34 vuotiaat myös aktiivisimmin seuraavat tekemäänsä budjettia, nuorempi ikäryhmä unohtaa useammin seurannan. 

Oman talouden budjetointikin on tällä hetkellä hieman haasteellista johtuen kuukausittain muuttuvasta palkan määrästä sekä puolison epäsäännöllisistä tuloista (tai tulojen puutteesta), mutta silti pyrin ennakoimaan niin pitkälle kuin mahdollista aina tulevan kuukauden tulot ja menot sekä seuraamaan budjetin toteutumista. Välillä se onnistuu paremmin ja välillä tuntuu ettei jonain kuukautena ollenkaan. Mutta jatkan silti valitsemallani budjetointipolulla. 

Ja saan joka kuukausi jotain jäämään pienistäkin tuloista säästöön hyvällä suunnitelmallisuudella. 

Photo by Pixabay

Säästämisestä ja sijoittamisesta

Tällä kertaa haluan kirjoittaa teille vähän säästämisestä ja sijoittamisesta. 

Ulosotossa ollessaan säästämistä ei oikein voi laillisesti tehdä, vaikka rahaa sivuun vähän onnistuisi saamaankin, siitä pitää ulosottolaitos huolen. Virallisesti rahaa voi olla säästössä enintään 1,5 kertaa velallisen suojaosuuden verran, tarkemmin kaikilla pankkitileillä ja sijoituksissa yhteensä. Tästä syystä oikeastaan ainoa neuvo säästämiseen ulosotossa on, säästä rahat käteisenä sukanvarteen. 

Siltikin suosittelen jokaista ulosoton asiakasta säästämään kaikki vähäisetkin roposet, mitkä kuukaudessa jää ja keräämään ne tosiaan käteisenä jemmaan. Varsinkin ulosotossa olevalla, kun ei saa olla sitä kuuluisaa taloudellista puskuria tilillä, on tärkeää olla edes vähän rahaa säästettynä odottamattomia menoja varten. Olkoon se meno sitten auton korjauskulu, koiran yllättävä eläinlääkärikulu, jääkaapin hajoaminen tai mikä hyvänsä. Enemmän olet liemessä, jos sinulta ei sitä pientäkään puskuria löydy. 

Itse säästin toiselle tilille 500 euron summan ja loput pidin sitten käteisenä, pyrin siihen, että käteisenä on aina vähintään toinen 500 euroa. Tuhannen euron puskuri on jo huomattavasti parempi kuin ei puskuria lainkaan. Sen sijaan sen suurempiin käteisjemmailuihin en ketään kehota johtuen lainsäädännöstämme, tarkoitus ei ole eikä pidäkään olla velkojen ja ulosoton pakoileminen eikä rahan pimittäminen ulosotolta. Kaikki ylimääräinen raha, mitä sinulle jää (tuon pienen puskurin jälkeen) on syytä laittaa ulosottoon ja lyhentää velkoja ihan oma-aloitteisesti. Pääsethän näin toimien nopeammin veloista eroon, jonka jälkeen voit alkaa säästää ja sijoittaa ihan kaikessa rauhassa. 

Nyt päästään sitten tämän jutun varsinaiseen pointtiin eli sijoittamiseen 

Tänä päivänä sijoittamisesta puhutaan ja kirjoitetaan paljon, todella paljon enemmän kuin aikaisemmin. Muistan aina, kun olin itse nuorena työelämää aloittelevana työntekijänä paikallisessa pankissa töissä, elettiin jotain 80-luvun loppua - 90-luvun alkua. Eipä tuolloin vielä sijoittamisesta juurikaan puhuttu, pankissakin oli tasan yksi henkilö sijoitusosastolla, joka palveli lähinnä varakkaita private banking-asiakkaita. Sijoittaminen oli tuolloin vain rikkaiden ihmisten puuhaa. 

Sieltä varmaan minulle on jäänytkin ajatusmalli, että sijoittaminen on mahdollista vain rikkaille. Tässä 2010–2020-lukujen aikana vasta oikeastaan on sijoittamisesta tullut laajemmin ns. tavallisen kansalaisen hommaa. Mutta ei vieläkään kaikkien, eikä ulosotossa oleva voi myöskään sijoittaa. Tai voi toki, mutta eiköhän sijoitetut roposet sitten ulosmitata jossain vaiheessa eli siitä ei ole sellaista hyötyä mitä sijoittamisella haetaan eli pitkäjänteistä tuottoa sijoitetuilla varoille. 

Kun mietitään säästämisen ja sijoittamisen eroa, miellän sen itse siten, että lyhytaikaista päivittäisen elämän varapuskuria kerään säästötilille, josta säästöt ovat helposti ja nopeasti nostettavissa, kun tarve vaatii. Sijoittamiseen laitan ne varat, mitä en välttämättä tarvitse, eikä niitä ole tarkoitus nostaa ainakaan lähimpään kahteenkymmeneen vuoteen (siksi itselläni tässä vaiheessa hyvin pieni summa kuukaudessa). Joku sanoi, että sijoittaa voi sen verran, mitä on vara menettää eli jokapäiväinen elämä jatkuu normaalisti sijoitusten menettämisen jälkeenkin.   

Alkutaipaleeni sijoittajana

Itse aloitin sijoittajanurani viime vuoden marraskuussa, yhä odotellessani velkajärjestelypäätöstä (hakemus oli tehty jo helmikuussa). Ajattelin, että nyt aloitan, vaikka ei velkajärjestelyä myönnettäisikään ja vaikka ulosotto veisi sitten nuo kaikki sijoittamani varat. Mietin, että siellähän ovat säästössä ja menevät sitten hyvään tarkoitukseen eli velkojen maksuun, joten minulla ei ole tässä mitään menetettävää. 

Avasin siis Nordnet:iin arvo-osuustilin ja tein kuukausisäästösopimuksen rahastoon. Pienin mahdollinen summa, jolla yhtä rahastoa voi ostaa, on 15 euroa. Joten 15 euroa menee automaattisesti joka kuukausi valitsemaani indeksirahastoon, joka muuten on Nordnet USA Indeksi. Tähän mennessä sinne on kertynyt 10 kk-erää eli 150 euroa. Jeeee! Ja vähän korkoja päälle.

Tosiaan, kuten tiedätte, pääsin vihdoin velkajärjestelyyn, joten ulosotto ei vienyt tätä (varsin merkittävää, hih) sijoituspottiani. Nyt tein sitten seuraavan liikkeen ja tuplasin kuukausisäästösumman syyskuusta alkaen 30 euroon ja otin mukaan toisen rahaston, Nordnet Suomi Indeksirahaston, johon menee sitten tuo toinen 15 euroa. Salkun hajautusta, nääs. 

Tuo 30 euroa/kk on minulle hyvinkin merkittävän kokoinen summa tällä hetkellä, kun velkajärjestely vie yli puolet kuukauden nettotuloistani, mutta aion pitää siitä kiinni. Kerään sitten vaikka pulloja tai keksin jotain muuta, että saan tuon ruokabudjetista puuttuvan 15 euroa kasaan. 

Lyhyesti vielä, millä kriteerillä valitsin juuri nuo kyseiset indeksirahastot. Ensinnäkin 

a) osakerahasto hajautuksen takia, 

b) indeksirahasto, koska niissä kulut ovat pienemmät (ja kulut voivat merkittävästi pienentää sijoituksesta saatavaa tuottoa) ja 

c) valitsin vielä pienimmästä päästä eli tuo Nordnet Suomi indeksirahasto on kuluton ja tuossa USA Indeksissäkin kulut ovat todella pienet. 

Huom! Tämä ei ole sijoitussuositus eikä kehotus, sijoittamiseen liittyy aina riskejä, sijoittamansa pääoman voi menettää jopa kokonaan. Kannattaakin perehtyä sijoittamiseen ja erilaisiin sijoitusinstrumentteihin tarkemmin ennen sijoittamisen aloittamista. 

Aika on ratkaiseva tekijä sijoittamisessa

Itse sijoitan tällä hetkellä kuin teini, mutta sille ei voi nyt mitään, olosuhteiden pakosta. Juuri oli jossain mediassa julkaistu laskelma, että kun alkaa säästämään 25-vuotiaana 27 euroa/kk joka ikinen kuukausi osakemarkkinoille 7 %:n tuotto-odotuksella, on 70-vuotiaana koossa 100.000 euroa. Tämä ei sinänsä kuulosta mitenkään erityisen ihmeelliseltä, mutta kun katsotaan, kuinka paljon rahaa joudut itse tuohon sataan tonniin säästämään, se on tasan 14.580 euroa. Korkoa kertyy siis 85.420 euroa! Aika kivasti, sanoisin. Tätä kannattaa jokaisen nuoren aikuisen miettiä, ei ole iso summa kuukaudessa, eikä varmasti monelle mahdoton. 

Ja mietipä jos saisitkin sijoitettua enemmän, esimerkiksi 150 euroa kuukaudessa noilla samoilla ehdoilla, niin sinulla olisi samassa ajassa kasassa jo reilut puoli miljoonaa euroa (81.000 euron säästöllä, korkoa kertyy huimat 452.650 euroa!  Nämä esimerkit vain avatakseni korkoa korolle-ilmiön ja ajan yhteisvaikutusta, joka on aivan huikea. 

Aikaahan ei voi kukaan saada takaisin, joten itselläni tuo juna on mennyt jo aikapäivää sitten, mutta vanhemmallakin iällä sijoittaminen voi olla kannattavaa. Jos haluaa päästä samoihin lukuihin lopputuloksena, vaatii se kuukausittain huomattavasti suuremman summan sijoittamista eli korkoa korolle ei ehdi kertyä lyhyemmässä ajassa noin merkittävästi. 

Tämänhetkisellä kuukausisäästölläni (30 euroa) kertyy 7 %:n vuosituotolla 7 vuoden aikana  3.232 euroa. Tästä säästöjen osuus on 2.520 euroa, joten korkotuoton osuus on 712 euroa. 

Yritän tässä vielä velkajärjestelyn aikanakin saada tuota kuukausittaista säästösummaa nostettua, katson tilannetta seuraavan kerran vuoden kuluttua uudelleen. Ja kun velkajärjestely on kuuden vuoden ja 8 kuukauden kuluttua loppuun maksettu, nostan sijoituksiin kuukausittain menevää summaa ihan törkeän paljon. Ja mikäpä on nostaessa, kun kaikki velat (lukuun ottamatta asuntolainan loppua) on tuolloin maksettu. Ja kun vielä asuntolainakin maksetaan loppuun parissa vuodessa, jää vielä reilummin rahaa sijoitettavaksi. Mitäpä sitä ihminen tuolla kaikella ylimääräisellä rahalla tekee, parempi laittaa säästöön vaan! 

Photo by Unsplash

Velkajärjestelyn hyviä puolia ulosottoon verrattuna

Juhannusviikkoa eletään ja juhannusaatto koittaa huomenna.  Selvittäjältä tuli viestiä, että toinen maksuohjelmaehdotus on velkojien puolelta hyväksytty ja maksuohjelmaehdotus on lähtenyt käräjäoikeuteen vahvistettavaksi. En tiedä, kauanko tuo vahvistaminen kestää, mutta eiköhän se sieltä heinäkuun aikana tule, koska 1.8 alkaa jo maksuohjelma. 

Alun perin olin toivonut, että maksuohjelma alkaisi jo heinäkuussa, koska lomapalkka tulee silloin, eikä olisi tarvinnut ulosottoon enää suoritusta laskea ja tilittää. Tokihan ne rahat sieltä sitten palautuvat minulle, kun maksuohjelma on vahvistettu, selvittäjän palkkiolla vähennettynä tietenkin. 

No, kohta on hieman yli viiden vuoden ulosotto viimein ohi, sitä sietää jo vähän vaikka juhannuksena juhlistaa :)  Tiedän, että helppoa ei tule olemaan velkajärjestelyssäkään (itse asiassa maksan kuukausittain enemmän velkoja vj:ssä kuin ulosottoon), mutta siinä on kuitenkin monia hyviä puolia, mitä ulosotossa ei ole. 

Yhtenä hyvänä puolena on se, että voi myös säästää. Ulosotossa ollessahan ei säästämään juuri pysty, paitsi käteisenä patjan alle jemmaan, mutta tätä et sitten kuullut minulta, sillä virallisesti rahaa ei saa kätkeä ulosottoviranomaiselta. Silti, pieni vararahasto on ihan pakko olla, muutenhan se kostautuu myös ulosoton suuntaan, jos pieniäkään ylimääräisiä menoja ei pysty hoitamaan, vaan kaikki valuu ulosottoon. 

Hirveän paljonhan ei säästöön velkajärjestelyssäkään jää, mutta se mitä jää, säästetään ja ihan säästötilille. Eikä kukaan voi tulla ottamaan sitä pois. Jee!

Toinen todella tärkeä asia on, että itse hoidetaan maksut maksuohjelman mukaan velkojille. Se antaa myös itselle itsemääräämisoikeuden omiin tuloihin nähden. Se on aikamoinen parannus verrattuna siihen, että ulosotto ottaa kaiken ylimääräisen ja maksaa mihin velkoihin haluaa.  Itse ei pysty vaikuttamaan velkojen maksujärjestykseen, vaan joku muu päättää sinun puolestasi mihin maksut menevät. Toki velkajärjestelyssäkin joku muu on päättänyt puolestasi (eli käräjäoikeus), mutta se on silti tavallaan erilaista, kun kuitenkin itse maksat maksut suoraan kullekin velkojalle. Plus että jokainen velkoja saa tasapuolisesti oman osuutensa verran, myös pienet, jotka ulosotossa usein jäävät ilman. 

Ja jos tulee todella vaikea kuukausi tai ylimääräisiä menoja, voit itse päättää koska pidät "vapaakuukauden" eli voit lykätä maksuja maksuohjelman loppuun kaikkiaan kolmen tai viiden kuukauden ajalta (riippuu vj:n kestosta) järjestelyn aikana. Lykkäyksestä on ilmoitettava niille velkojille, kenen maksuja lykkäät, mutta velkojille ei tarvitse ilmoittaa syytä. Tämä antaa vähän liikkumavaraa talouteen. Eikä tarvitse hakea ulosottomieheltä vapaakuukautta eikä olla sen varassa, että saako sitä. 

Kolmas ja tärkein pointti on se, että tiedät jo velkajärjestelyn maksuohjelman alkaessa, milloin on se viimeinen maksupäivä, tiedät milloin velkakurimus on vihdoin ohi. Ja siitä 30 päivän päästä luottotiedot ovat vihdoin puhtaat, vuosia kestäneen velkahelvetin jälkeen. Sitä päivää kelpaa odotella!

Nyt toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää juhannusta! 

Pysykäähän pinnalla!

Muutoksia velkalumipalloon

Nyt tuon velkajärjestelymahdollisuuden selvittelyn myötä olen tehnyt joitakin muutoksia velkojen maksujärjestykseen. 

Eli tällä hetkellä asiani on selvityksessä velkaneuvojalla, joka kerää velkojen saldotiedot velkojilta ja laskee minun maksuvarani mahdollisessa velkajärjestelyssä sekä selvittää, onko velkajärjestelylle tällä hetkellä esteitä. Kesäkuussa pitäisi olla valmista siltä osin ja käymme sitten yhdessä asiat läpi. Tässä vaiheessa ei vielä siis ole ollenkaan varmaa haenko velkajärjestelyä ja keskustelujemme pohjalta sanoisin, että hakemuksen aika on vasta muutaman vuoden päästä. Käydään tätä asiaa vähän tarkemmin läpi seuraavaksi. 

Kuten olen kertonut, maksan velkalumipallomenetelmän avulla ulosoton ulkopuolelle jääneitä velkojani nopeutetussa tahdissa pois. Tämä ei koske asuntolainaa, joka lyhenee lyhennysohjelman mukaan. Asuntolaina on tarkoitus jättää velkajärjestelyn ulkopuolelle. Velkajärjestelyn hakemisen suurimpana esteenä pidän sitä seikkaa, että mieheni luottotietojen tulee säilyä, vaikka minä hakisin velkajärjestelyä omiin henkilökohtaisiin velkoihini. Tämä vaarantuu olennaisesti, mikäli meillä on vielä maksamattomia yhteisiä velkoja, koska velkajärjestelytilanteessa minun osuuttani veloista leikattaisiin ja tällöin leikattu osa perittäisiin häneltä hänen oman osuutensa lisäksi. Tästä voisi aiheutua maksuvaikeuksia hänelle ja sitä kautta maksuhäiriömerkintä (tai kaksi). 

Koska haluan välttää tämän skenaarion toteutumisen, olen nyt muuttanut velkalumipallon lainojen maksujärjestystä velkajärjestelyn näkökulmasta katsoen. Haluan vielä tähän korostaa, että olen täysin samaa mieltä Dave Ramseyn (Mr. Debt Snowball) kanssa siitä, että velkalumipallo toimii parhaiten, kun velat listataan pienimmästä suurimpaan ja maksetaan aina pienintä velkaa enemmän niin kauan kunnes se on maksettu pois, jonka jälkeen siirrytään seuraavaksi pienimmän velan kimppuun.  

Nyt kuitenkin however, mikäli velkajärjestely voisi tulla jossain vaiheessa kyseeseen, se vaatisi sen, että kaksi yhteistä velkaamme olisi maksettu pois tai ainakin huomattavasti pienemmiksi, jotta mieheni voisi niistä yksin selviytyä. Tästä johtuen olen muuttanut velkalumipallon järjestystä siten, että nuo kaksi yhteistä (yhteisvastuullista) velkaamme ovat nyt velkalumipallon sijoilla numero 1 ja 2. Vaikka eivät ole pienimpiä velkasaldoiltaan. Niiden osalta ratkaisin keskinäisen järjestyksen vielä siten, että koroltaan ja velkasaldoltaan suurempi on sijalla 1 eli maksetaan ensin pois. Miksi näin? 

Kahdesta eri syystä: ensinnäkin, kun korkojen nousu on näköpiirissä, eikä vielä osata ennustaa, kuinka paljon korot tulevat nousemaan, valitsin tuon korkeampikorkoisen ja sekä kuukausierältään että velkasaldoltaan suuremman lainan maksettavaksi ensin. 

Toinen syy on se, mistä kirjoitin jo edellisessä postauksessani eli tuon toisen lainan lainaehdot eivät salli ylimääräisiä lyhennyksiä. Olen yrittänyt maksaa isompia summia, mutta ne palautetaan aina maksajalle. Eli sen lainan suhteen tulisi muuttaa maksuohjelmaa. Tästä syystä päädyin tuohon ratkaisuun, että lyhennän ensin tuon isomman lainan pois ja sitten, mikäli tätä on vielä sen jälkeen jäljellä (eikä ainakaan paljoa pitäisi laskelmieni mukaan olla), mietin sitten muutanko maksuohjelmaa vai säästänkö ylimääräiset lyhennykset ja rötkäytän kerralla maksaen koko sen loppusaldon. 

Ja vielä kolmaskin syy: tähän asti maksoin luottokorttiani nopeammin pois, koska se oli umpeutumassa. Nyt kävi kuitenkin niin, kuten aiemmassa postauksessa kerroin, että luottokorttini uusittiin kuin uusittiinkin ja se on nyt tällä hetkellä vielä lähes kolme vuotta voimassa. Eli ehdin nykyisen suuruisin minimilyhennyksin maksamaan luoton pois tuossa ajassa ilman lisälyhennyksiä. Toki, kun luotto pienenee, pienenee automaattisesti myös kuukausittainen lyhennyserä, mutta aion maksaa sen verran ylimääräistä, että pidän kuukausilyhennyksen nykyisen suuruisena. Ja olen varmasti jo kertonut teille, että korttiahan ei siis tietenkään käytetä enää lainkaan, missään tilanteessa. Voisin jopa leikata kortin puoliksi, mutta en ole sitä tarvinnut tehdä, kun itsekuri sen osalta toimii oikein hyvin ;)

No, mitä tällainen muutos sitten vaikuttaa velkalumipalloon kokonaisuutena? Tietysti, kun maksetaan suurinta lainaa ensimmäisenä, aikaa kuluu sen maksuun enemmän, hieman vajaa kolme vuotta. Mutta toisaalta, kun nuo muut lainat lyhenevät koko sen ajan minimilyhennyksillä, niin kaikki lainat loppuvat aika lailla samaan aikaan. Motivoivampaa olisi toki tehdä juuri niin kuin velkalumipallossa kuuluisi, jolloin saisi nopeita tuloksia aikaan, kun pienin laina olisi maksettu jo alle kahdessa vuodessa ja sitten loput lainat lyhenisivät sen jälkeen tosi nopeassa tahdissa. Mutta lopputuloksen kannalta ei isoa eroa näillä ole, reilussa kolmessa vuodessa on kaikki lumipallossa mukana olevat ulosoton ulkopuoliset velat taputeltu. Laskelmieni mukaan noin 1-2 kuukautta tulee olemaan tällä tahdilla tuo ero eli kun isointa velkaa maksaa ensin, niin tuon verran kauemmin arviolta menee. 

Kerron teille sitten, kun homma on taputeltu, miten kauan siinä lopulta meni. Ja paljonko säästin maksamalla velat nopeammin pois. 

Velkojen lyhentäminen on säästämistä

Tällä hetkellä isona puheenaiheena talousasioissa on inflaatio ja hintojen nousu. Monia hintojen nousu huolestuttaa ja ihan syystäkin. Oletko sinä varautunut hintojen nousuun? Entäpä korkojen nousuun? 

Tällä hetkellä eniten ovat kallistuneet energia ja polttoaineet sekä osa ruoka-aineista, esimerkkinä vaikkapa kahvi, jonka hinta on suunnilleen kaksinkertaistunut aikaisemmasta. Nykyisessä tilanteessa osalla suomalaisista tuo hintojen nousu näkyy ja tuntuu hyvinkin selvästi, kun taas toisilla ei kovinkaan paljoa johtuen tietysti eri lämmitystavoista ja -kustannuksista sekä siitä omistaako autoa vai ei. Esimerkiksi meillä bensiinin hinnan nousu tuntuu perheen budjetissa jonkin verran, mutta koska käytän itse julkisia kulkuneuvoja, ei se ainakaan vielä ole vaikuttanut tuetun matkakortin hintaan. Joka joutuu paljon käyttämään omaa autoa liikkumiseen huomaa hinnannousun varmasti. Samoin edullinen sähkösopimus on tullut tehtyä määräaikaisena juuri oikeaan aikaan ja on vielä vuoden voimassa, joten sähkön hinnannousu tuntuu sitten vasta vuoden päästä ja on toivottavasti siihen mennessä jo hieman tasaantunut. 

No tähän hintojen nousuun liittyen kirjoitan tänään sellaisesta aiheesta, mitä moni ei välttämättä tule ajatelleeksi. Nyt hintojen noustessa ja kuluttajien ostovoiman alentuessa, moni kannustaa säästämään ja erilaisia säästövinkkejä löytyy sosiaalisesta mediasta todella paljon. Ja tämä on tosi hyvä juttu. Jokaisen tulisi säästää puskuri pahojen päivien varalle ja säästäminen on muutenkin pitkällä tähtäimellä todella hyvä ja tärkeä asia. 

Kaikki tosin eivät voi tai koe voivansa säästää. Ulosotossa oleminen vaikeuttaa perinteistä säästämistä huomattavasti, kun säästöjä ei saa olla vähäistä määrää enempää eli perinteinen rahasto-/tai osakesijoittaminen ei tule kysymykseen eikä myöskään erilliselle säästötilille säästäminen. Sukanvarteen voi silti hieman säästää ja vähän saa olla tililläkin säästössä tulevia maksuja varten. 

Mutta oletko tullut ajatelleeksi, että velkojen lyhentäminen on myös säästämistä?

Minäkin pystyn säästämään ja säästänkin koko ajan velkoja lyhentämällä. Korot ovat olleet jo pitkään historiallisen matalalla, joten lainat ovat lyhentyneet hyvin, kun lyhennysosuus kuukausittaisesta maksuerästä on ollut isompi. Korkojen ollessa matalalla, laina lyhenee enemmän, joka on säästämistä koroissa ja kuukausittaisissa kuluissa. Mikäli vielä maksaa ylimääräisiä lyhennyksiä tai muuttaa lainan maksuohjelman lyhennyserät suuremmaksi, saavuttaa säästöjä nimenomaan korkojen ja kulujen osalta. Kun lyhennät lainan esimerkiksi kuusi kuukautta nopeammin, säästät kuukausittaiset kuluerät kuudelta kuukaudelta. Lisäksi säästät korkokuluissa. 

Mitä pidempi maksuaika lainalla on, sen enemmän säästät korkokuluissa maksamalla lainan nopeutetussa tahdissa pois. Alla esimerkki, joka avaa hyvin asiaa. 

Oletetaan, että sinulla on  10.000 euron laina 7 % korolla ja maksat sitä 120 €/kk. Laina-aika tällä maksuohjelmalla on 9 vuotta 7 kk. Maksat kokonaisuudessaan lainasta 13.735 €. 

Oletetaan, että maksatkin kuukaudessa 120 euroa enemmän eli 240 euroa. Laina-aika lyhenee alle puoleen eli on 4 vuotta  ja lainan kokonaiskustannus koko laina-ajalta on 11.490 €. 

Erotusta eli säästöä tulee 2.245 euroa. Ja jos lainassa on lisäksi eräkohtainen kuukausikulu, niin kuin usein vakuudettomissa kulutusluotoissa on, niin säästö on vielä suurempi. Esimerkiksi 5 €/kk kulujen määrä laskee 115 kk x 5 € = 575 eurosta 240 euroon (48 x 5 €). Kokonaissäästö on siten 2.580 euroa. 

Mietipä miten tämä vaikuttaa suuremmissa lainamäärissä tai suuremmilla koroilla. 

Ulosotossa korkoa kertyy myös korolle, joten kun maksat ulosottoa nopeammin pois, säästövaikutus on vielä edellä esitettyä esimerkkiä suurempi. Toim. huom. Tarkennus tähän: Ulosotossa viivästyskorkoa EKP+7 % kertyy pääomalle, mahdollisille maksamattomille koroille (jotka on eriteltynä ulosoton vireilletuloilmoituksessa), velkojan kuluille ja oikeudenkäyntikuluille. Eli kaikelle mikä on päätynyt ulosottoon kertyy tuo viivästyskorko. 

Itse maksan ulosoton ulkopuolisia velkoja nopeutetussa tahdissa velkalumipallon avulla  ja velkalumipalloa voin menetelmänä suositella ihan jokaiselle, joka haluaa maksaa velat nopeammin pois ja saavuttaa sitä kautta säästöjä. Voit lukea tästä lisää esimerkiksi aiemmasta postauksestani Velkalumipallon pyöritys on alkanut!

Vielä yksi asia minkä olen huomannut: kaikkiin lainoihin ei ole mahdollista maksaa kuukausittain isompia lyhennyksiä, vaan lainaehdot voivat olla sellaiset, että ylimääräisiä lyhennyksiä ei ole mahdollista tehdä. Tällöin voi toki muuttaa maksuohjelmaa. Tässä saattaa törmätä siihen, että maksuohjelman muutoksesta (vaikkakin suurempaan lyhennykseen) voi joutua maksamaan käsittelykuluja, mikä on mielestäni hölmöä. Mutta toisaalta, jos sillä saavuttaa laina-ajan lyhentymisen ja säästöä korkokuluissa, se lienee silti järkevää tehdä.  Silloin täytyy vain tarkasti laskea, minkä verran kuukaudessa pystyy varmasti maksamaan enemmän, koska summaa ei voi muutella kuukausittain. 

Ai niin! Säästän velkojen maksun lisäksi myös eläkevakuutuksen kautta. Maksan joka kuukausi pienen summan eläkevakuutusrahastoon. Tämä vakuutus on otettu jo vuonna 2009 ja siihen maksan edelleen suorituksia kuukausittain, koska sen ehdot ovat sellaiset, ettei siitä voi nostaa varoja vasta kun tietyssä eläkeiässä. Tämän vuoksi ulosotto ei siihen puutu, ainakaan niin kauan, kuin tuo ikä tulee täyteen. Ja näillä näkymin se tulee täyteen vasta kun olen tavalla tai toisella päässyt jo eroon ulosottoveloistani (joko maksamalla ne kokonaan tai pääsemällä aiemmin velkajärjestelyyn). Ja jatkan eläkesäästämistä silläkin uhalla, että ulosotto säästöt vakuutuksesta veisikin, lyheneehän sitten ulosottovelat silläkin summalla. 

Photo by Unsplash

Syysunelmaa

On ollut aivan ihanaa huomata viime aikoina, miten paljon sosiaaliseen mediaan on tullut erilaisia säästämistä, budjetointia ja velkojen maksua koskevia ryhmiä ja julkaisijoita. 

Syntymässä on ihan uusi sukupolvi, joka säästää, eikä ota velkaa lainkaan, tai jos ottaa, niin ainoastaan asuntolainaa ja sitäkin mahdollisimman vähän. Aivan mahtava juttu. Ihmiset, tai tarkemmin osa heistä, ovat kyllästyneet elämään kädestä suuhun ja kuluttamaan rahansa eilisen maksamiseen. Pikavippifirmat kuihtukoot pois! Enää ei tarvita uutta autoa - oikeasti, kuka idiootti enää nykyisin laittaa rahansa uuteen autoon, joka jo autoliikkeestä pois ajettaessa menettää 15-20 % arvostaan? No, jos olet miljonääri eli nettovarallisuutesi on yli miljoona, voit sen tehdäkin, mutta me muut, no way.

Autoilusta puheen ollen, ostin juuri perheellemme käytetyn, melkein 20 vuotta vanhan auton, joka on ikäänsä nähden erinomaisessa kunnossa ja palvelee meitä toivottavasti hyvinkin vuoden-kaksi. Ostin auton käteisellä. Kyllä, kuulit aivan oikein, riihikuivalla, säästetyllä käteisellä. Ei auton osamaksuja eikä pakollisia rahoituskaskoja - vain edullisin osakasko (palo, hirvi, varkaus ja ilkivalta) mitä löytyy sekä pakollinen liikennevakuutus.  Ehkä ei edes tuota osakaskoa tarvitsisi, mutta kun oli edullinen, niin what the heck. No ajoneuvovero tietysti aina lisäkuluna.  

Aikoinaan yksi syistä, jotka johtivat epäsuorasti tähän nykyiseen velkatilanteeseen, oli juurikin auton osamaksuerät. Siitä syystä päätinkin pyhästi, että meillä ei enää osamaksueriä maksella, eikä ole maksettu. Ostamme edullisen auton muutamaksi vuodeksi ja kun se menee rikki, ostetaan uusi tilalle. Kunhan pääsee paikasta A paikkaan B ja vielä takaisin. 

Haluaisin itsekin alkaa maksaa tulevaisuutta menneisyyden sijaan, mutta omassa tilanteessani se ei ole mahdollista. Tai tavallaan on, maksan koko ajan menneisyyttä pois, jotta voin sen jälkeen alkaa maksaa tulevaisuutta. Joka päivä, joka kuukausi tulevaisuus on aina vaan lähempänä. Mutta sillä välin, pyrin elämään niin hyvin tässä päivässä ja tätä päivää, kuin se vain on mahdollista. En surkuttele menneisyyttä, enkä odota tulevaisuutta, minä vain olen. Läsnä joka hetki. Velkojen maksun lisäksi. 

Ensi viikolla käydään vuoden kolmannen kvartaalin luvut läpi, joten ensi viikkoon!

Säästöhaaste

Otetaanpa vielä lisää haasteita tälle vuodelle! Eli 52 viikon säästöhaaste. Tavoitteena säästää iso summa "ylimääräistä" rahaa. 

Nämä säästöhaasteet on aika kivoja ja niitä löytyy erilaisia, mutta idea kaikissa on tarkkailla omaa kulutusta ja napata esimerkiksi joka viikko hieman rahaa pois rahapussista ja kulutuksesta ja laittaa se säästöön. Säästäminen tapahtuu ihan kuin huomaamatta ja vaivihkaa. Eihän pieni summa viikossa tunnu missään.

Tämä 52 viikon säästöhaaste toimii siten, että kullakin viikolla laitat säästöön kyseisen viikon numeron verran rahaa. Eli viikolla 1 yhden euron, viikolla 2 kaksi euroa, viikolla 3 kolme euroa jne. Tammikuun lopussa rahaa on säästössä 10 euroa. 

Kuulostaa tosi yksinkertaiselta ja helpolta. Ja niin se onkin, siinä sen juju. Ainoa mikä tekee siitä vaikean on, kun aletaan mennä loppuvuotta kohti: summat suurenevat. Joulukuussa on viisi viikkoa ja säästösumma 250 euroa. Koko vuonna kertyy tällä säästöhaasteella 1.378 €. Aika kiva summa! Ja hei, jos oikeasti tuo joulukuu on ihan mahdoton, niin käytä ne 250 euroa joululahjoihin - sinulla on silti säästössä 1.128 €! 

Säästöhaasteen voi tehdä myös toiseen suuntaan tai vaihdellen tai jakaen koko summan tasan 52 viikolle, jolloin viikoa kohden säästösumma olisi 26,50 €. Mutta se ei ole ihan yhtä hauskaa. 

Ja yksi tärkeä pointti on, että edeten pienistä summista suurempiin, opit säästämään ja nuo loppukuukausien isommat summat eivät ole enää niin vaikeita. On paljon helpompaa tammikuussa kun rahat ovat muutenkin joulun jälkeen vähissä alkaa säästää euro, toinen ja kolmas kuin esimerkiksi 26,50 €/viikko, joka tekee 106 euroa tammikuussa. 

Minä otin haasteen vastaan - ota sinäkin! 

Kerron teille täällä blogissa, miten haaste etenee ja pääsenkö maaliin asti. Kerrothan sinäkin omasta edistyksestäsi kommenteissa. 

Kuva IS.fi

Ennaltaehkäisy

On yksi asia, mikä on ihan hirmuisen tärkeä ja se on ennaltaehkäisy. Se on usein parasta ja kustannustehokkainta lähestulkoon kaikessa liittyipä asia terveydenhuoltoon, hyvinvointiin tai talousasioihin. Ennaltaehkäisy on erittäin tärkeää henkilökohtaisen talouden hoidossa ja se on takuuvarma keino välttyä liialliselta velkaantumiselta. 

No, mikä sitten on ennaltaehkäisevää toimintaa talousasioiden hoidossa? No tietysti talousbudjetin laatiminen ja siinä pysyminen. Itse en ymmärtänyt budjetin laatimisen tärkeyttä ennen kuin oli liian myöhäistä ja voit todellakin uskoa, että olisin ollut sille henkilölle koko sydamestäni kiitollinen, joka olisi minulle tämän asian tuolloin reilut kymmenen vuotta sitten opettanut. Tai vaikka jo paljon aiemmin, opiskeluaikana. 

En tiedä opetetaanko kouluissa nykyisin henkilökohtaista taloudenhoitoa ja velanoton peruslainalaisuuksia ja kuinka paljon, mutta sen tiedän, että olisi syytä opettaa. Toisen asteen oppilaitoksessa tai korkeakoulussa olisi varmasti tälle paras aika. Kurssin ei tarvitsisi edes olla kovin pitkä ja laaja, kunhan siinä opetettaisiin budjetointi helpolla ja ymmärrettävällä tavalla ja opastettaisiin jokaista opiskelijaa laatimaan oma talousbudjetti. Lisäksi neuvottaisiin olemaan varovainen kaiken velanoton suhteen ja kerrottaisiin, miten luottotiedot voi menettää ja mitä siitä seuraa. Pikavippien ja kulutusluottojen ottamisesta olisi syytä myös varoittaa. Tosin pikavipit saattavat nyt jäädä historiaan (peukut tälle!) näiden korkokattojen ym.rajoitusten vuoksi. Ja niitä ei todellakaan jää kukaan kaipaamaan!

Itse opettaisin myös, että velka on pahasta, ei mikään vivutusväline, vaikka sellaisia nuo taloustieteilijät ja sijoittajagurut kovasti neuvovatkin.  En suosittele ketään edes harkitsemaan muuta velkaa kuin opintolainaa, joka on tänä päivänä lähes pakollinen osa opiskelijan toimeentuoloa sekä myöhemmin elämässä mahdollisesti tarvittavaa asuntolainaa. Velkavivutus kuulostaa terminä tosi hienolta, mutta se sisältää aina todella suuren riskin. Riski on, että jotain yllättävää sattuu, etkä pystykään hoitamaan velkojasi - tällöin on vaarana, että menetät ihan kaiken. 

Milloinkaan ei ole liian myöhäistä kiinnostua omien raha-asioiden hoidosta ja opetella laatimaan henkilökohtainen budjetti.  Ei myöskään ole koskaan liian myöhäistä alkaa säästää rahaa pahan päivän varalle, koska se paha päivä tulee joka tapauksessa, ennemmin tai myöhemmin. 

Käykö sinulle niin, että tili on tyhjä ennen seuraavaa tilipäivää? Eli kuukautta on jäljellä vielä vaikka rahat on loppu? Mulle ei enää käy. Miksi? Koska budjetoin kuukauden rahat siten, että ne varmasti riittävät sinne seuraavaan tilipäivään. Ja jos oikeasti yllättäviä kulueriä tulee, niitä varten on vararahasto.  

Ja hei, muista, että budjetoinnin ei tarvitse olla vaikeaa. Saat helpot pohjat ja hyvät täyttö- ja käyttöohjeet esimerkiksi täältä.

Nautitaan lämpöisistä ja aurinkoisista syyspäivistä ennen sateiden tuloa!

 

Photo by Zhen Hu on Unsplash