Laaditko sinä kuukausibudjetin?

Tuore kysely kertoi meille, että yli puolet suomalaisista ei laadi minkäänlaista kuukausibudjettia tai suunnittele rahankäyttöään ennakkoon. Taloustutkimus teki kattavan kyselytutkimuksen OP-Ryhmälle maaliskuussa. 

Kyselytutkimuksen tulos on toisaalta todella vaikea ymmärtää ja toisaalta taas ei. Avataanpa seuraavaksi hieman näitä molempia ääripäitä. 

Itse olen jo vuodesta 2019 laatinut kuukausittain budjetin ja olen varsin hanakasti siihen myös täällä blogissa vuosien varrella kehottanut. Nykyisin, kun olen huomannut kuinka tuiki tärkeä asia se on, en voisi enää kuvitellakaan sellaista kuukautta, etten tekisi budjettia ja seuraisi sen toteutumista. Siksi onkin niin vaikea ymmärtää henkilöitä, jotka eivät budjetoi lainkaan. Ja varsinkin miksi eivät, kiinnostaa minua suuresti. 

Heitän tähän kaksi teoriaa, jotka minulla on tästä budjetoimattomuudesta. Eli alle puolet suomalaisista (46 %) budjetoi säännöllisesti, joten 54 % ei budjetoi lainkaan tai budjetoi epäsäännöllisesti. Miksi yli puolet suomalaisista ei budjetoi? 

Väitän, että osa tästä on niin varakasta väkeä, ettei heidän tarvitse budjetoida. Heillä on riittävä säännöllinen tulotaso ja kuten varakkailla ihmisillä yleensäkin, todella pienet kiinteät kulut (ei autolainaa, ei opintolainaa, ei asuntolainaa jne.), joten heillä talous pysyy hyppysissä ilman budjettiakin. Heillä menee automaattisesti sijoituksiin ja säästöön tietty summa kuukaudessa ja loppu jää kulutukseen, joka sekin on varsin maltillista.

Sitten on toinen porukka, sieltä täysin jonon toisesta päästä, joilla ei tule rahaa läheskään niin paljon kuin menoihin kuluisi eli silloin taas budjetointi on siinä mielessä "ihan turhaa", että rahaa kerta kaikkiaan tulee niin vähän, ettei se voi parhaallakaan budjetointitaidolla riittää edes pakollisiin kiinteisiin kuluihin. Kun ei ole mitä budjetoida, miksi budjetoida. 

Väliin mahtuu monta erilaista ihmisryhmää, jotka syystä tai toisesta eivät budjetoi - vielä. Ehkä se tuntuu niin tylsältä hommalta, ettei jaksa aloittaa. Kehotan kuitenkin aloittamaan, koska aika monella tähän ryhmään kuuluvalla pienikin suunnitelmallisuus rahankäytön suhteen saisi aikaan säästöjä, jotka voisi ohjata esimerkiksi säästöön pahan päivän varalle tai sijoituksiin. Todella moni miettii, että hän kyllä sijoittaisi ja säästäisi, mutta rahaa ei jää säästöön, kaikki menee joka kuukausi. Eletään kädestä suuhun. Tosiasiassa pienellä suunnitelmallisuudella voisi rahaa saada jäämään säästöön ja vararahaston kartuttua jopa säännölliseen sijoittamiseen saakka.  Kaikki ei menisikään aina suoraan kulutukseen vaan laitettaisiin suunnitelmallisesti edes jotain kuukausittaisista tuloista säästöön. Eli tässä ihmisryhmässä budjetointi olisi ihan avainasemassa ja huipputärkeää. 

Lisäksi se, että laatii budjetin ei vielä riitä, vaan budjettia pitäisi myös seurata, jotta tietää, pysyikö ylipäänsä budjetissa vai tuliko jotain kenties yllättävää eteen, johon budjetoidut rahat eivät riittäneetkään. 18 % budjetin laatineista ei tutkimuksen mukaan seuraa budjetin toteutumista lainkaan. Tässä mielestäni menee ihan hukkaan koko budjetointi - miksi sitten edes budjetoi, jos sitä ei seuraa?

Positiivista tutkimuksessa oli se, että nuoret ovat aktiivisia budjetoinnissa: 18-25-vuotiaat ovat aktiivisimpia ja 26-34-vuotiaat seuraavaksi aktiivisimpia budjetoijia. 26-34 vuotiaat myös aktiivisimmin seuraavat tekemäänsä budjettia, nuorempi ikäryhmä unohtaa useammin seurannan. 

Oman talouden budjetointikin on tällä hetkellä hieman haasteellista johtuen kuukausittain muuttuvasta palkan määrästä sekä puolison epäsäännöllisistä tuloista (tai tulojen puutteesta), mutta silti pyrin ennakoimaan niin pitkälle kuin mahdollista aina tulevan kuukauden tulot ja menot sekä seuraamaan budjetin toteutumista. Välillä se onnistuu paremmin ja välillä tuntuu ettei jonain kuukautena ollenkaan. Mutta jatkan silti valitsemallani budjetointipolulla. 

Ja saan joka kuukausi jotain jäämään pienistäkin tuloista säästöön hyvällä suunnitelmallisuudella. 

Photo by Pixabay

Säästämisestä ja sijoittamisesta

Tällä kertaa haluan kirjoittaa teille vähän säästämisestä ja sijoittamisesta. 

Ulosotossa ollessaan säästämistä ei oikein voi laillisesti tehdä, vaikka rahaa sivuun vähän onnistuisi saamaankin, siitä pitää ulosottolaitos huolen. Virallisesti rahaa voi olla säästössä enintään 1,5 kertaa velallisen suojaosuuden verran, tarkemmin kaikilla pankkitileillä ja sijoituksissa yhteensä. Tästä syystä oikeastaan ainoa neuvo säästämiseen ulosotossa on, säästä rahat käteisenä sukanvarteen. 

Siltikin suosittelen jokaista ulosoton asiakasta säästämään kaikki vähäisetkin roposet, mitkä kuukaudessa jää ja keräämään ne tosiaan käteisenä jemmaan. Varsinkin ulosotossa olevalla, kun ei saa olla sitä kuuluisaa taloudellista puskuria tilillä, on tärkeää olla edes vähän rahaa säästettynä odottamattomia menoja varten. Olkoon se meno sitten auton korjauskulu, koiran yllättävä eläinlääkärikulu, jääkaapin hajoaminen tai mikä hyvänsä. Enemmän olet liemessä, jos sinulta ei sitä pientäkään puskuria löydy. 

Itse säästin toiselle tilille 500 euron summan ja loput pidin sitten käteisenä, pyrin siihen, että käteisenä on aina vähintään toinen 500 euroa. Tuhannen euron puskuri on jo huomattavasti parempi kuin ei puskuria lainkaan. Sen sijaan sen suurempiin käteisjemmailuihin en ketään kehota johtuen lainsäädännöstämme, tarkoitus ei ole eikä pidäkään olla velkojen ja ulosoton pakoileminen eikä rahan pimittäminen ulosotolta. Kaikki ylimääräinen raha, mitä sinulle jää (tuon pienen puskurin jälkeen) on syytä laittaa ulosottoon ja lyhentää velkoja ihan oma-aloitteisesti. Pääsethän näin toimien nopeammin veloista eroon, jonka jälkeen voit alkaa säästää ja sijoittaa ihan kaikessa rauhassa. 

Nyt päästään sitten tämän jutun varsinaiseen pointtiin eli sijoittamiseen 

Tänä päivänä sijoittamisesta puhutaan ja kirjoitetaan paljon, todella paljon enemmän kuin aikaisemmin. Muistan aina, kun olin itse nuorena työelämää aloittelevana työntekijänä paikallisessa pankissa töissä, elettiin jotain 80-luvun loppua - 90-luvun alkua. Eipä tuolloin vielä sijoittamisesta juurikaan puhuttu, pankissakin oli tasan yksi henkilö sijoitusosastolla, joka palveli lähinnä varakkaita private banking-asiakkaita. Sijoittaminen oli tuolloin vain rikkaiden ihmisten puuhaa. 

Sieltä varmaan minulle on jäänytkin ajatusmalli, että sijoittaminen on mahdollista vain rikkaille. Tässä 2010–2020-lukujen aikana vasta oikeastaan on sijoittamisesta tullut laajemmin ns. tavallisen kansalaisen hommaa. Mutta ei vieläkään kaikkien, eikä ulosotossa oleva voi myöskään sijoittaa. Tai voi toki, mutta eiköhän sijoitetut roposet sitten ulosmitata jossain vaiheessa eli siitä ei ole sellaista hyötyä mitä sijoittamisella haetaan eli pitkäjänteistä tuottoa sijoitetuilla varoille. 

Kun mietitään säästämisen ja sijoittamisen eroa, miellän sen itse siten, että lyhytaikaista päivittäisen elämän varapuskuria kerään säästötilille, josta säästöt ovat helposti ja nopeasti nostettavissa, kun tarve vaatii. Sijoittamiseen laitan ne varat, mitä en välttämättä tarvitse, eikä niitä ole tarkoitus nostaa ainakaan lähimpään kahteenkymmeneen vuoteen (siksi itselläni tässä vaiheessa hyvin pieni summa kuukaudessa). Joku sanoi, että sijoittaa voi sen verran, mitä on vara menettää eli jokapäiväinen elämä jatkuu normaalisti sijoitusten menettämisen jälkeenkin.   

Alkutaipaleeni sijoittajana

Itse aloitin sijoittajanurani viime vuoden marraskuussa, yhä odotellessani velkajärjestelypäätöstä (hakemus oli tehty jo helmikuussa). Ajattelin, että nyt aloitan, vaikka ei velkajärjestelyä myönnettäisikään ja vaikka ulosotto veisi sitten nuo kaikki sijoittamani varat. Mietin, että siellähän ovat säästössä ja menevät sitten hyvään tarkoitukseen eli velkojen maksuun, joten minulla ei ole tässä mitään menetettävää. 

Avasin siis Nordnet:iin arvo-osuustilin ja tein kuukausisäästösopimuksen rahastoon. Pienin mahdollinen summa, jolla yhtä rahastoa voi ostaa, on 15 euroa. Joten 15 euroa menee automaattisesti joka kuukausi valitsemaani indeksirahastoon, joka muuten on Nordnet USA Indeksi. Tähän mennessä sinne on kertynyt 10 kk-erää eli 150 euroa. Jeeee! Ja vähän korkoja päälle.

Tosiaan, kuten tiedätte, pääsin vihdoin velkajärjestelyyn, joten ulosotto ei vienyt tätä (varsin merkittävää, hih) sijoituspottiani. Nyt tein sitten seuraavan liikkeen ja tuplasin kuukausisäästösumman syyskuusta alkaen 30 euroon ja otin mukaan toisen rahaston, Nordnet Suomi Indeksirahaston, johon menee sitten tuo toinen 15 euroa. Salkun hajautusta, nääs. 

Tuo 30 euroa/kk on minulle hyvinkin merkittävän kokoinen summa tällä hetkellä, kun velkajärjestely vie yli puolet kuukauden nettotuloistani, mutta aion pitää siitä kiinni. Kerään sitten vaikka pulloja tai keksin jotain muuta, että saan tuon ruokabudjetista puuttuvan 15 euroa kasaan. 

Lyhyesti vielä, millä kriteerillä valitsin juuri nuo kyseiset indeksirahastot. Ensinnäkin 

a) osakerahasto hajautuksen takia, 

b) indeksirahasto, koska niissä kulut ovat pienemmät (ja kulut voivat merkittävästi pienentää sijoituksesta saatavaa tuottoa) ja 

c) valitsin vielä pienimmästä päästä eli tuo Nordnet Suomi indeksirahasto on kuluton ja tuossa USA Indeksissäkin kulut ovat todella pienet. 

Huom! Tämä ei ole sijoitussuositus eikä kehotus, sijoittamiseen liittyy aina riskejä, sijoittamansa pääoman voi menettää jopa kokonaan. Kannattaakin perehtyä sijoittamiseen ja erilaisiin sijoitusinstrumentteihin tarkemmin ennen sijoittamisen aloittamista. 

Aika on ratkaiseva tekijä sijoittamisessa

Itse sijoitan tällä hetkellä kuin teini, mutta sille ei voi nyt mitään, olosuhteiden pakosta. Juuri oli jossain mediassa julkaistu laskelma, että kun alkaa säästämään 25-vuotiaana 27 euroa/kk joka ikinen kuukausi osakemarkkinoille 7 %:n tuotto-odotuksella, on 70-vuotiaana koossa 100.000 euroa. Tämä ei sinänsä kuulosta mitenkään erityisen ihmeelliseltä, mutta kun katsotaan, kuinka paljon rahaa joudut itse tuohon sataan tonniin säästämään, se on tasan 14.580 euroa. Korkoa kertyy siis 85.420 euroa! Aika kivasti, sanoisin. Tätä kannattaa jokaisen nuoren aikuisen miettiä, ei ole iso summa kuukaudessa, eikä varmasti monelle mahdoton. 

Ja mietipä jos saisitkin sijoitettua enemmän, esimerkiksi 150 euroa kuukaudessa noilla samoilla ehdoilla, niin sinulla olisi samassa ajassa kasassa jo reilut puoli miljoonaa euroa (81.000 euron säästöllä, korkoa kertyy huimat 452.650 euroa!  Nämä esimerkit vain avatakseni korkoa korolle-ilmiön ja ajan yhteisvaikutusta, joka on aivan huikea. 

Aikaahan ei voi kukaan saada takaisin, joten itselläni tuo juna on mennyt jo aikapäivää sitten, mutta vanhemmallakin iällä sijoittaminen voi olla kannattavaa. Jos haluaa päästä samoihin lukuihin lopputuloksena, vaatii se kuukausittain huomattavasti suuremman summan sijoittamista eli korkoa korolle ei ehdi kertyä lyhyemmässä ajassa noin merkittävästi. 

Tämänhetkisellä kuukausisäästölläni (30 euroa) kertyy 7 %:n vuosituotolla 7 vuoden aikana  3.232 euroa. Tästä säästöjen osuus on 2.520 euroa, joten korkotuoton osuus on 712 euroa. 

Yritän tässä vielä velkajärjestelyn aikanakin saada tuota kuukausittaista säästösummaa nostettua, katson tilannetta seuraavan kerran vuoden kuluttua uudelleen. Ja kun velkajärjestely on kuuden vuoden ja 8 kuukauden kuluttua loppuun maksettu, nostan sijoituksiin kuukausittain menevää summaa ihan törkeän paljon. Ja mikäpä on nostaessa, kun kaikki velat (lukuun ottamatta asuntolainan loppua) on tuolloin maksettu. Ja kun vielä asuntolainakin maksetaan loppuun parissa vuodessa, jää vielä reilummin rahaa sijoitettavaksi. Mitäpä sitä ihminen tuolla kaikella ylimääräisellä rahalla tekee, parempi laittaa säästöön vaan! 

Photo by Unsplash