Kirjoitin vähän aikaa sitten postauksen Kakkosluokan kansalaiset, jossa pohdin maksuhäiriömerkinnän aiheuttamaa leimaa. Postaus sai alkunsa siitä, kun eräs maksuhäiriömerkinnän omaava henkilö ei saanut avattua maksutonta, vuokraan sisältyvää laajakaistayhteyttä palveluntarjoajalta maksuhäiriömerkinnän vuoksi. (Voit lukea tuosta aiemmasta postauksesta asiasta tarkemmin.)
Nyt juttu jatkuu, sillä useiden yhteydenottojen jälkeen, palveluntarjoaja T... vihdoin suostui avaamaan nettiyhteyden. Hieno juttu.
Mutta, pointti tulee tässä, vasta useiden yhteydenottojen jälkeen eli useampi asiakaspalvelija oli jo ilmoittanut, että maksutonta nettiä ei voi avata asiakkaan maksuhäiriöiden vuoksi. Eli kyykytetään köyhää kunnolla -mentaliteetti on voimissaan. Toivoisin niin kovasti, että yrityksissä osattaisiin AJATELLA. Ei liene kovin paljon pyydetty, mutta tällä hetkellä järjellä ajatteleminen tuntuu olevan katoavaa kansanperinnettä. "Ei me voida avata sinulle maksutonta nettiä, vaikka se sisältyykin vuokraasi ja vuokranmaksajataho maksaa sen meille, koska sinulla on MAKSUHÄIRIÖ!" Älyvapaata, sanon minä. Ja ihmisoikeuksien polkemista.
Suomeen (ja koko maailmaan) tarvitaan paljon lisää ymmärrystä ja inhimillisyyttä, toisista ihmisistä välittämistä ja empatiakykyä. Tarvitaan yhteisöllisyyttä, suvaitsevaisuutta ja rakentavaa kanssakäymistä. Tarvitaan sitä paljon puhuttua maalaisjärkeä päätöksentekoon. Kuten edellä kerrotussa tapauksessa: Mikä oikeasti on kyseisen yrityksen riski maksuttoman netin tarjoajana, vaikka asiakkaalla onkin maksuhäiriö? Nolla - ei mitään riskiä. Tällöin ei tarvitsisi turhaan lyödä maksuhäiriöistä ihmistä maksuhäiriömerkinnällä maan rakoon. Inhimillisyyttä ja maalaisjärkeä, niitä peräänkuulutan.
No, tämä on nyt käsitelty ja mennään ihan toiseen aiheeseen seuraavaksi. Nimittäin ensi viikolla velkajärjestelyasiani etenee jälleen ja toivon, että hakemus saadaan lähetettyä eteenpäin asap. Sen jälkeen sitten täytyykin vaan odotella, saamieni kommenttien perustella saattaa kulua helposti puoli vuotta, että asiaan päätös saadaan, riippuen toki sen hetken käsittelytilanteesta alueella.
Mutta odotteluaikanakaan ei pyöritellä peukaloita ja olla tekemättä mitään, vaan velkojen maksu jatkuu ihan samaan tapaan kuin nytkin. Itse asiassa hakemusluonnoksessa näkyi yksi tosi pieni velka, jonka perintäyhtiö oli ilmoittanut, hieman alle 20 euron perintäkulu jostain vanhasta perintäasiasta. Sen ajattelin maksaa nyt ihan ensin tilipäivänä pois, että on senkin osalta sitten toteen näyttöä, että on maksettu velkoja.
Ongelmanahan tässä itsellä ei ole se, ettenkö haluaisi maksaa velkojani, päinvastoin, mutta rahasta on niin tiukkaa koko ajan, ettei vaan pysty maksamaan edes tuollaista yhtäkkiä eteen tulevaa tosi pientäkään laskua tuosta noin vaan pois, kun kaikki tulot on jo niin tarkasti budjetoitu lainojen ja muiden velkojen maksuun. Määräänsä enempää ei kukaan voi maksaa. Sen tähden vararahasto on todella tärkeässä asemassa ja minulle pieni vararahastoni on tarkoitettu kaikkiin muihin yllättäviin asioihin, ei velkojen maksuun. Esimerkiksi jos rahaa ei jossain vaiheessa kuukautta enää ole ja pitää ostaa ruokaa itselle tai koirille. Tai tarvitaan lääkkeitä apteekista. Tai jotain muuta akuuttia. Maksan velkoja niin paljon joka kuukausi käytettävissä oleviin tuloihini nähden, etten todellakaan kajoa vaivalla säästettyyn pieneen vararahastoon velkojen maksun vuoksi. Vaikka ärsyttäähän tuollainen kahdenkympin velka... Odotan kuitenkin maltilla seuraavaa tiliä ja sitten lähtee!
Seuraavaan kertaan, kevään tuloa odotellessa.
![]() |
| Photo by Unsplash |

