Pitkäkestoisessa ulosotossa on ennätysmäärä ihmisiä

Pitkäkestoisessa ulosotossa olevien henkilöiden määrä on jyrkässä kasvussa. Pitkäkestoiseksi ulosotoksi  katsotaan yli puolentoista vuoden (yli 18 kk) ajan ulosotossa olleet henkilöt. 

Kesäkuun 2026 lopussa heitä oli 20 600 henkilöä, kun vuotta aiemmin vastaava lukema oli 16 500 henkilöä. Tämä on erittäin huolestuttava kehitys. 

Erityisen huolestuttava tieto on, että nuoret ovat selvästi suurin ryhmä, joka saa uusia maksuhäiriöitä. Yli 60 prosenttia maksuhäiriöistä tulee tili- ja kertaluotoista sekä pikavipeistä. 

Maksaminen on hämärtynyt ja verkko-ostosten teko liiankin helppoa. Tili tuli - tili meni, aivan kuin huomaamatta. Jäljelle jää vain kysymys: mihin?

Itse kuulun vanhempaan sukupolveen, jolle ei koulussa (eikä kotona) opetettu budjetointia eikä rahankäyttöä. Olen jotenkin koko ajan kuvitellut, että tämän päivän nuorilla ja kaikilla minua nuoremmilla sukupolvilla on paljon paremmat valmiudet rahankäyttöön, budjetointiin, säästämiseen ja sijoittamiseen kuin itselläni. Sen takia tuo uutinen olikin järkyttävää luettavaa - vieläkö tänä päivänäkin joku tosissaan ottaa pikavippejä? 

Nyt kannattaisi lukea tätä blogia ja kertoa tästä varoittavana esimerkkinä kaikille tuntemilleen nuorille. Näin voi varsin helposti käydä, jos ei pidä varaansa raha-asioissa. 

Olin jotenkin kuvitellut sijoittamisen lyöneen niin läpi ja ihmisten olevan todella tietoisia ja tarkkoja kuluttamisen ja lainojen ottamisen suhteen. Ajattelin, että minä kuulun niihin viimeisiin luotottajien höynäyttämiin asiakkaisiin, jotka ovat ylivelkaantuneet luottokorttien, vakuudettomien kulutusluottojen ja pikavippien vuoksi. Mutta ehkä näin ei sitten olekaan. 

Sitä suuremmalla syyllä nyt pitää herätä ja alkaa toden teolla valistamaan nuoria raha-asioiden hoidossa ja kertomaan velkaantumisen vaaroista. Ettei menetetä taas yhtä sukupolvea velkasuohon. 

Olin jotenkin ajatellut/odottanut, että positiivinen luottotietorekisteri muuttaisi velkaantumistilannetta siten, ettei ylivelkaantuminen olisi enää kerta kaikkiaan mahdollista. Ehkä tämän vaikutukset tulevatkin sitten näkyviin vasta myöhemmin viiveellä. 

Kauniita loppukesän päiviä! 

photo by Pixabay

Suomi on rekisterien luvattu maa

Monia ihmetyttää ja sekoittaa ulosottoon ja luottotietoihin liittyvät erilaiset olemassa olevat rekisterit ja rekisterimerkinnät: on ulosottorekisteri, Asiakastiedon ja Dun&Bradstreetin ylläpitämät luottotietorekisterit  ja vielä uusimpana Verohallinnon ylläpitämä Positiivinen luottotietorekisteri. Ja mikäli hakeudut/ pääset yksityishenkilön velkajärjestelyyn, löytyy vielä velkajärjestelyrekisteri. Ja nämä siis ovat vain tähän "genreen" liittyviä rekistereitä, Suomi on todellakin oikea rekisterien ja rekisterinpitäjien luvattu maa, vai mitä sanoisitte esimerkiksi koirarekisteristä. 

Eri rekisterit ja niiden erilaiset merkinnät ja eripituiset merkintöjen säilytysajat aiheuttavat usein epätietoisuutta. Yritetäänpä seuraavaksi hahmottaa vähän millaisia käytäntöjä eri rekistereillä on. 

Lähdetään liikkeelle tilanteesta, jossa yksityisoikeudelliselle velalle (esimerkiksi kulutusluotto) on velkojan toimesta haettu yksipuolinen tuomio käräjäoikeudesta ja velka on tullut vireille ulosottoon. Kun tuomio on lainvoimainen, velalliselle merkitään maksuhäiriömerkintä (YVK) luottotietorekisteriin. Luottotietorekistereitä ylläpitävät Suomessa Suomen Asiakastieto Oy ja Dun&Bradstreet Oy (entinen Bisnode Oy). 

Jo tätä ennen on tuon saman velan osalta tehty merkintä maksuviiveestä positiiviseen luottotietorekisteriin siinä vaiheessa, kun maksuerän maksu on viivästynyt yli 60 päivää. Luotonantaja poistaa tiedon maksuviiveestä, kun viivästynyt maksuerä on kokonaan maksettu pois tai sen hoitamiseksi on sovittu uusi maksuohjelma.  

Kun velka sitten on ulosotossa, se näkyy velallisen ulosottorekisterissä. Ulosoton tiedot ovat julkisia, joten sieltä saa pyytämällä henkilön ulosottotiedot. Itse voi omat tiedot tarkistaa ulosoton sähköisestä asioinnista, josta saa ladattua velallisen ulosottoasiat-tulosteen. 

Ulosotossa merkinnät säilyvät neljä vuotta. Velallisen ulosottoasiat -tulosteelta näkyy aina neljän viimeisen vuoden merkinnät. Ne on merkitty joko vireillä oleviksi asioiksi tai päättyneiksi asioiksi. Kun tilanne on sellainen, että kaikki asiat ovat päättyneitä ja maksettuja tai vanhentuneita (jotta eivät palaa vireille myöhemmin), käytännössä neljä vuotta viimeisestä päättyneeksi merkitystä asiasta, niin tuo velallisen ulosottoasiat-tuloste on tyhjä. 

Selvennetään vielä sen verran, että osa asioista voi esimerkiksi varattomuusesteen vuoksi siirtyä passiivisiin asioihin ja palautua aktiiviseksi taas, kun velalliselta saadaan velkaa jälleen perittyä esimerkiksi veronpalautuksista tai toistuvaistulosta. Ja jos asia on vielä neljän vuoden päästä avoinna eli velkaa ei ole maksettu, toki merkintä näkyy vielä niin kauan kuin asia on maksettu tai vanhentunut ja päättynyt. 

Huomio vielä, vaikka ulosottorekisterissä olisi vielä merkintöjä näkyvissä, luottotiedot voivat silti olla jo palautuneet, kun velat on maksettu. Samoin positiivisessa luottotietorekisterissä voi olla merkintöjä maksuviiveistä tms. vaikka luottotiedot ovat vielä kunnossa. Sitten luottotietorekisterissä oleva maksuhäiriömerkintä on se, joka varsinaisesti ja varsin tehokkaasti estää luotonsaannin. Toki luotonantajat tutustuvat myös positiiviseen luottotietorekisteriin ja tekevät (ainakin pitäisi tehdä) aina kokonaisarvion luotonannosta. Tähän kokonaisarvioon liittyy vielä se, että vaikka luottotiedot ovat täysin puhtaat, se ei ole tae siitä, että luotonantaja myöntää luoton, vaan siihen vaikuttaa lisäksi henkilön tulot ja menot, työsuhteen laatu ja kesto yms. asiat.

Maksuhäiriömerkintöjen tallennusaika luottotietorekisterissä on kolme vuotta lukuun ottamatta kulutusluottohäiriömerkintöjä (OSP, osamaksusopimukseen liittyvä maksuhäiriö ja LKP, luottokorttiin liittyvä maksuhäiriö), joiden rekisteröintiaika on 2 vuotta. Maksuhäiriömerkinnät luottotietorekisterissä poistuvat viimeistään 30 pv kuluttua siitä hetkestä, kun rekisterinpitäjälle on tullut tieto velan maksusta (ns. ref-merkintä velalle). 

Itselläni on ulosoton saldo nyt pyöreä nolla, avoimia asioita ei ole, mutta merkinnät näkyvät vielä. Kaikissa velkajärjestelyyn siirtyneissä asioissa on merkintä vireilläolon päättyminen: Muu este, Vahvistettu velkajärjestely. Koska vireilläoloaika on päättynyt heinäkuun lopussa 2024, nämä merkinnät näkyvät tasan neljä vuotta siitä eteenpäin vielä ulosottorekisterissä. 

Velkajärjestely näkyy myös velkajärjestelyrekisterissä, jonne merkitään velkajärjestelyn hakeminen, maksuohjelman vahvistaminen, mahdolliset muutokset maksuohjelmaan sekä mahdollinen maksuohjelman raukeaminen. Merkinnät poistuvat, kun maksuohjelma päättyy.

Positiivisessa luottotietorekisterissä on tiedot kaikista henkilön avoimista lainoista, kuten asuntolaina, autolaina, kulutusluotot, luottokortit, opintolaina sekä osamaksurahoitukset.

Merkinnät säilyvät niin pitkään kuin luottoa on maksamatta. Rekisteriin ilmoitetaan myös maksetut lyhennykset sekä tieto luoton päättymisestä. Luottojen tiedot poistetaan rekisteristä kahden vuoden kuluttua luoton päättymisestä tai luoton mitätöimisestä.

Jäikö vielä jokin asia epäselväksi tai puuttumaan? 

Kommentoi kommenttikenttään. 

Photo by Pixabay

Ulosottoon tulee koko ajan lisää ylivelkaantuneita ihmisiä

Ulosottoon tulee koko ajan lisää ylivelkaantuneita ihmisiä. Tällaiseen aiheeseen liittyvää tajunnanvirtaa tällä kertaa luvassa.  

Pohjustetaanpa hieman ensin. Kun itse jouduin ulosoton asiakkaaksi keväällä 2019, ajattelin jotenkin, että olen viimeistä "sukupolvea", joka sinne tuollaisen huikean pikavippi/kulutusluottopotin kanssa joutuu. Perustelen tätä sillä, että sen jälkeen tulivat voimaan korkokatot kulutusluotoille (ensin vuonna 2013 51 % alle 2000 euron lainoille, tällä hetkellä 15 %+korkolain mukainen viitekorko, max.20 % kaikille kulutusluotoille), pikavippien markkinointikiellot ym. kaikki sellaiset olennaiset muutokset luotonantoon, joiden ainakin luulisi vähentävän ylivelkaantumista. Ja sellaiset hurjat korot ja kulut, mitä minullakin aikanaan luotoissa oli, jäivät historiaan. 

Samoin ajattelin, että kuluttajien taloustieto ja taloudenhallinta ovat nykyisin paremmissa kantimissa. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että en olisi tähän tilanteeseen ajautunut, jos olisin ollut paremmin perillä asioista ja minulla olisi ollut se kaikki tieto ja ymmärrys, mikä minulla tänä päivänä näistä asioista on. Siihen liittyen, tekisin kaiken henkilökohtaiseen taloudenpitoon liittyen alusta asti aivan toisin, jos pääsisin aikakoneella matkustamaan takaisin tuonne vuoteen 2009, josta oma velkaantumishistoriani lähti pikkuhiljaa liikkeelle. Mutta lehmätkään ei lennä. 

Tänä vuonna saatiin myös positiivinen luottotietorekisteri, jonka tehtävänä on suitsia ihmisten ylivelkaantumista ja olettaisin, että mikäli luotonantajat sitä oikein käyttävät, niin myöskin tapahtuu. Kun positiivinen luottotietorekisteri oli valmisteilla, kirjoitinkin täällä blogissani, että se todennäköisesti ensin huonontaa tilannetta, ennen kuin se alkaa vaikuttamaan halutulla tavalla eli vähentämään ylivelkaantumista. Tämä johtuu siitä, että ylivelkaantuneet eivät pysty enää saamaan uusia luottoja/ järjestelylainoja eivätkä enää selviä velkojen lyhennyksistä. Velkaantumiskierre siis loppuu pakolla, kuten ulosotossakin käy. Kun luottotiedot ovat menneet, et enää saa sitä uutta lainaa, jolla maksat vanhoja pois ja pääsisit vielä kuukauden pari eteenpäin... Tämä on sinällään erittäin positiivinen ja hyvä asia jokaiselle ylivelkaantuneelle, vaikkei se sillä hetkellä siltä tunnukaan. Päinvastoin, tuntuu kuin maailma romahtaisi. 

Positiivinen luottotietorekisteri siis katkaisee, toimiessaan odotetulla tavalla ja oikein, velkakierteen jo ennen kuin ihminen joutuu ulosottoon velkoineen. Ikävä kyllä rekisteri ei ole toiminut ihan niin kuin pitää ja muutoinkin ihmisten velkojen ja tulojen tiedot ovat olleet virheellisiä erittäin monessa tapauksessa. Moni on kärsinyt syyttä virheellisten merkintöjen vuoksi. 

Kävinpä sitten itsekin katsomassa omat tietoni tuolta rekisteristä ja havaitsin, että minullakin tiedot veloista ovat vähän miten sattuu. Tällä hetkellä, kun olen velkajärjestelyssä, jokaisen velan kohdalla pitäisi olla maininta velkajärjestelystä, eikä muissa kategorioissa (esim. eräännytetyt luotot) pitäisi olla enää velkoja. No, osassa velkoja on ilmoitettu tuo velkajärjestely, mutta ei kaikissa. En tiedä, pitäisikö tässä vaiheessa jo vaatia tietoja oikaistavaksi, vai sitten vasta, kun velkajärjestely on päättynyt, varmistaa, ettei mitään merkintöjä enää sinne avoimeksi jää. 

Tosiaan, mennäänpä tämän pohjustuksen ja sivuraiteen jälkeen takaisin asiaan eli olen  ihmisiltä saanut kuulla, että joka viikko on useampi henkilö joutunut luovuttamaan velkojensa kanssa, kun rahat eivät enää yksinkertaisesti ole riittäneet maksamaan kaikkien velkojen kuukausittaisia lyhennyksiä. Tarkkoja velkasummia en tiedä, mutta monessa tapauksessa puhutaan siellä luokkaa 50.000-100.000 euroa ja jopa yli 100.000 euroa. Todella moni on velkaantunut ensin useammalle eri taholle pienemmillä lainoilla ja osamaksuilla ja sitten yrittänyt paikata tilannetta ottamalla yleensä ulkomaisen pankin tarjoaman vakuudettoman "järjestelylainan", joka on usein annuiteettilaina, jossa ensin maksetaan pelkkiä korkoja ja kuluja alkuun lainasummasta riippuen jopa vuosia. Yleinen tilanne on, että laina ei ole vuoteen lyhentynyt lainkaan ja kun asiaa aletaan ihmetellä, selviää, että pienin mahdollinen kuukausierä sisältää vain korot ja kulut, eikä laina lyhene sillä summalla vielä ollenkaan. 

Tässä siis tehtävä teille kaikille, joilla on sellainen kulutusluotto pienimmillä mahdollisilla kuukausierillä: kannattaa tarkistaa, onko siinä kuukausierässä pääoman lyhennystä ollenkaan mukana (luultavasti ei ole). Ja jos ei ole, niin kannattaa maksaa joka ikinen kuukausi maksuerän yhteydessä vähän ekstraa (tai jos mahdollista muuttaa suoraan maksuerä isommaksi). Tällöin laina alkaa myös lyhenemään. Ja jos tosiaan on kovin tiukkaa taloudellisesti, eikä uskalla lainaerää lähteä suurentamaan, niin aina voi tuohon kuukausittaiseen erään lisätä sen verran kuin vain pystyy jostain rahaa raapimaan kasaan. Ei sen tarvitse olla joka kuukausi edes iso määrä, kymppi tai muutamia kymppejä. Kun säännöllisesti sitä tekee, niin kyllä se pääoma sieltä alkaa lyhenemään, hitaasti mutta varmasti. 

Mielenkiinnolla odotan, miltä näyttävät ulosoton tilastot tältä vuodelta, sitten kun ne joskus ensi vuoden keväällä saadaan. Vuonna 2023 oli perittävänä olleiden yksityisoikeudellisten velkojen kokonaismäärä vuoden lopussa ulosotossa yli kaksinkertaistunut verrattaessa vuoden 2017 lopun lukuihin eli kuudessa vuodessa 2,3 miljoonasta eurosta 5,3 miljoonaan euroon. Tämä korreloi suoraan siihen, että kulutusluottoja on mennyt entistä enemmän ulosottoon ja velkasummat ovat entistä suurempia. 

Toivottavasti tämä kehitys alkaa nyt toden teolla muuttua parempaan suuntaan. En välitä tilastojen kaunistumisesta tuon taivaallista, mutta ihan siellä lukujen takana olevien pienten ihmisten ahdingosta sitäkin enemmän. Toivon, että ihmiset tulisivat entistä paremmin tietoisiksi siitä, kuinka vaarallisia nuo vakuudettomat kulutusluotot ovat ja kuinka niiden kanssa voi joutua todellisiin vaikeuksiin.  

Photo by pixabay

Ylivelkaantuminen on yhteiskunnallinen ongelma

Olette, rakkaat lukijat, lähettäneet blogiin todella hyviä ja rakentavia kommentteja vuosien varrella. Kiitos niistä kaikista.  Yksi tuore kommentti aiheutti taas pienessä päässäni kovasti ajattelua ylivelkaantumisesta yhteiskunnallisesti, joten seuraavaksi ajatuksen virtaa aiheesta. 

"Minun on vaikea ymmärtää yli varojen elämistä, koska olen itse hirveän maltillinen ja säästäväinen, mutta vielä vaikeampi minun on hyväksyä, miten älyttömän korkeat kulut tuossa ulosotossa on. Ymmärrän, että velka kasvaa korkoa, mutta nuo korkomäärät ja kulut ovat todella kohtuuttomia. Se, että tuollaisten velkojen hankkiminen, joista laillisesti saa periä tuollaisia korkoja, se on rakenteellinen ongelma, joka pitäisi lakkauttaa poliittisella päätöksellä. Ei pitäisi olla mahdollista ottaa massiivisia pikavippejä, luottoja jne. Valtion pitäisi suojella kansalaisiaan näiltä verenimijöiltä."

Myös minun on vaikea ymmärtää yli varojen elämistä, vaikka todistetusti (!) olen siihen syyllistynyt. Olen monesti miettinyt, pääni puhki, miten minulle pääsi käymään niin kuin kävi, enkä todellakaan ole löytänyt aukotonta vastausta tähän kysymykseen vielä näiden kaikkien vuosien jälkeenkään. Mikä meni aivoissani niin pahasti väärään asentoon, että sorruin ottamaan korkeakorkoisia vippejä ja lainoja, joiden maksusta en sitten selvinnytkään. 

Jos tämä oli ainoastaan, vain ja yksinomaan minun oma syyni, niin kuinka helkkarissa meitä samalla tavoin velkakierteeseen joutuneita voi olla niin monia? Sen jälkeen kun aloin pitämään tätä blogia keväällä 2019, olen törmännyt useisiin samassa tilanteessa oleviin henkilöihin, mm.  Facebookin Velallisten tukiryhmässä. Eli huomasin, etten todellakaan ole ainoa. Tämä lienee riittävä todiste siitä, että ylivelkaantuminen ja velkakierteeseen joutuminen ei voi olla vain minusta johtuva asia. Minä en ole ottanut niiden muiden tuhansien ja kymmenien tuhansien henkilöiden vippejä, siitä olen ihan satavarma. 

Eli tästä päästään sitten sinne vippien tarjontaan ja tarjoajiin, siihen vippailu- ja lainauskulttuuriin, mikä tuossa varsinkin villillä 2010-luvulla aikaa ennen korkokattoja ja muita valtion väliintuloja oli vallalla. Siinä pikavippifirmojen markkinointikoneisto onnistui todella hyvin saamaan taloudellisissa vaikeuksissa olevia ihmisiä koukkuunsa ja normalisoitua vipin ja lainanoton tavanomaiseksi, kaikkien käyttämäksi rahankäyttötavaksi.  "Onko rahasi loppu ennen palkkapäivää? Ei hätää, ota tästä ja maksa takaisin palkkapäivänä. " 

Muistan joskus ennen vanhaan, kun työpaikoilla otettiin kottia (=förskotti, tulee ruotsinkielen sanasta förskott, joka tarkoittaa ennakkoa) ennen palkkapäivää, jos oli rahat loppu ja se sitten vähennettiin varsinaisesta palkasta palkanmaksun yhteydessä. En tiedä, vieläkö tämä tapa on käytössä. Ei varmaankaan kovin laajalti ainakaan, koska pikavipit pääsivät niin helposti vallalle. 

Joka tapauksessa, tuossahan se on jo velkakierteen alku, otat ennen palkkapäivää vipin ja kun maksat sen tähtitieteellisine korkoineen takaisin palkasta, niin sen verranhan sinulla on vähemmän rahaa käytössä taas seuraavaan palkkapäivään. Jos et ole jo tässä vaiheessa valistunut ja ymmärtänyt, että kulutusta tulee pienentää, jotta rahoilla kituutetaan siihen seuraavaan palkkapäivään, niin rahathan ovat taas loppu jo aikaisemmin ennen seuraavaa palkkapäivää, kuin viime kerralla. Joten, taas otat vipin, tällä kertaa vaan vähän isomman, että se riittää sinne palkkapäivään asti ja maksat sen taas palkkapäivänä vielä suuremman korkosumman kera pois . Ja sama jatkuu. Kunnes tapahtuu jokin taloudellinen katastrofi ja joudut pakosti ottamaan sen toisenkin vipin. Ja myöhemmin, kun et selviä kahden vipin loukusta, otat isomman järjestelylainan. Ja niin kauan oravanpyörä pyörii, kunnes tulee se lopullinen stoppi: maksuhäiriömerkintä. Kun luottotiedot ovat menneet, loppuu lainanotto siihen. Usein seuraavaksi kutsuu ulosotto. Tässä oli hyvin yksinkertaistettu kuvaus velkakierteestä. Aika moni siihen joutunut tunnistaa kyllä kaavan. 

Ne kommentoijan kaltaiset maltilliset ja säästäväiset ihmiset, jotka ovat pystyneet tulemaan omillaan toimeen, eivät tätä voikaan ymmärtää. Eivät millään, koska tätä ei oikein itse ylivelkaantunutkaan pysty täysin käsittämään. Uskoisin, että nuo pikavippien ja helppojen vakuudettomien lainojen tarjoajat eli verenimijät, kuten kommentoija asian osuvasti ilmaisi, kohdensivat tarkoituksellisesti kampanjansa heikommassa asemassa oleviin kansalaisiin, jotka eivät pärjää omillaan vaan joutuvat pakon edessä turvautumaan kiskurihintaisiin vippeihin. 

Tässä mielessä kyse ei enää olekaan pelkästään minun omasta syystäni vaan koko yhteiskuntaa koskevasta ilmiöstä, joka koskee kymmeniätuhansia ellei satojatuhansia muitakin ihmisiä. Meidät lienee jollain tavalla joukkohypnotisoitu tai aivopesty. 

Huomautus vielä lukijoille: vaikka pohdinkin asiaa tässä suuremman yleisön kannalta, ymmärrän, että itse olen oman sotkuni aiheuttanut, kukaan ei pitänyt asetta ohimollani vippiä ottaessani. Eli syytän kyllä  ihan itseäni, enemmän kuin tarpeeksi, eikä tarkoituskaan ole vierittää syytä muille. Mutta pistäähän se vähän miettimään, olenko täysin oikeassa syyttäessäni vain itseäni. 

Se mikä tässä on lopulta hyvää, on se, että valtio on todellakin tullut auttamaan esimerkiksi asettamalla korkokaton lainakoroille. Selvästi myös viime vuosina on herätty tähän ongelmaan ja useampia projekteja on meneillään, missä selvitetään, miten pystytään kansalaisten talousosaamista parantamaan. Apua on helpompi saada talousongelmiin jo varhaisessa vaiheessa, on perustettu mm. Talousneuvoloita, talous- ja velkaneuvonta auttaa, Takuusäätiön Velkalinjaan voi soittaa,  muutamia esimerkkejä mainitakseni. On helpompaa löytää tietoa ja apua ja kynnys avun hakemiseen on madaltunut. Myös Positiivinen luottotietorekisteri on ihan kohta valmiina. Sen tulisi toimiessaan ehkäistä ylivelkaantumista jatkossa tehokkaasti. 

Luulen, että nyt kun lähestytään 2020-luvun puoliväliä ylivelkaantuminen on alkanut ja alkaa edelleen ilmiönä vähenemään juurikin näiden edellä mainittujen toimien ansiosta. Tai ainakin toivon niin. 

Mikäli kiinnostaa, olen aiemmin kirjoittanut useamman postauksen pikavippiongelmasta. Voit lukea lisää esimerkiksi tästä postauksesta. 

Jos nyt olet tilanteessa, jossa mietit uuden vipin ottamista tai vanhojen järjestelemistä, ota ihan ensin yhteyttä vaikka tuonne Takuusäätiön velkalinjaan. Pyydä apua ja neuvoja ennen kuin maksat velkaa velalla. Katkaise velkaantuminen heti, ennen kuin olet liian syvällä. Kun velkasumma ei ole paisunut vielä ihan hurjaksi, voit hyvinkin selvitä vielä kuiville muutaman vuoden maksamisella.  

Photo by Unsplash