Asunnon säilyttäminen ulosotossa

Kiitos lukijoille hyvistä kommenteista ja kysymyksistä, joita on taas tullutkin varsin runsaasti. Sieltä löytyy usein hyviä aiheita uusiksi postauksiksi, tässä luvassa jälleen sellainen.

Lukija kyseli, kuinka olen saanut asunnon säilytettyä tässä tilanteessa? Suunnilleen samassa velkamäärässä olevalla kohtalontoverilla on asunto menossa myyntiin. 

Vastaus tähän on: en tiedä. Oikeasti, en tiedä. Tätä varmaan pitäisi kysyä vastaavalta ulosottomieheltä. 

Mutta luulisin, että asiaan vaikuttaa muutamakin seikka, jotka on lueteltu alla.

1) Talosta on vielä niin paljon asuntolainaa jäljellä, että myytäessä asuntolainan maksun ja myyntikulujen  jälkeen jää niin vähän myyntivoittoa, joka vielä jakautuu puoliksi omistajien kesken, että minun osuuteni siitä on liian pieni verrattuna ulosotossa olevien velkojen määrään, ettei se ole järkevää. 

2) Ulosottokaaren ulosmittausjärjestys on seuraava:

1. raha tai rahasaatava taikka palkka, eläke tai muu toistuvaistulo;
2. muu irtain omaisuus
3. kiinteä omaisuus;
4. omaisuus, jota velallinen tarvitsee vakituiseksi asunnokseen tai välttämätöntä toimeentuloaan varten, sekä velallisen liike- tai elinkeinotoiminnan jatkamiseksi välttämättömät tuotantovälineet.

3) Ulosottokaaressa on myös kohta turhan ulosmittauksen kielto, joka kuuluu näin: "Sellaista omaisuutta ei saa ulosmitata, josta hakijalle tai hakijoille kertyisi omaisuuden arvo ja muut olosuhteet huomioon ottaen vähäisenä pidettävä määrä sen jälkeen, kun täytäntöönpanokulut, ulosottomaksut sekä saatavat, joista omaisuus vastaa, on suoritettu."

Tuo kolmas kohta siis vastaa suunnilleen samaa kuin ykköskohta. Ja myös kakkoskohta liittyy tähän. Eli vastaus on, että asuntoa ei ole ulosmitattu/ laitettu myyntiin, koska se on vakituinen asuntomme ja siitä oletettavasti saatavat varat olisivat vähäiset. 

Tuota en osaa sanoa, mikä on tuo kolmannen kohdan vähäisenä pidettävä määrä, mutta olettaisin,  että se on aina tapauskohtainen verrattuna ulosottovelkojen määrään. 

Lisäksi luulen, että minun tapauksessani asiaan vaikuttaa myös asuinpaikkamme eli asunnot eivät alueella käy kaupaksi, ainakaan tällä hetkellä. Jos asuntomme sijaitsisi pääkaupunkiseudulla tai kasvukeskuksessa, olisi se jo varmaan myyty/ulosmitattu. Vähän laajemmassa kuvassa, tällä hetkellä Suomessa tilanne on se, että asuntojen hinnat ovat laskeneet hurjasti ja ovat laskussa edelleen. Asuntokauppoja tehdään ennätyksellisen vähän. 

Mistä pääsemme siihen, että kun aikaa kuluu ja asuntolaina lyhenee, voi asunnon myynti/ ulosmittaus tulla kyseeseen. Tämä on yksi syy siihen, että lähdin hakemaan velkajärjestelyä. 

Vinkiksi samassa tilanteessa oleville lukijoille: Mikäli ulosotto antaa ymmärtää, että asunto olisi menossa myyntiin/ulosmitataan, ota yhteyttä velkaneuvojaan velkajärjestelyn aloittamisesta  ja keskustele ulosoton kanssa, että odottaisivat asunnon myynnin kanssa niin kauan, että voit ensin selvittää mahdollisuutesi velkajärjestelyyn. 

Velkajärjestelykään ei takaa, että pystyy säilyttämään asunnon, koska joskus velkajärjestelypäätöksessä on määräys asunnon myynnistä, mutta mahdollisuus asunnon säästävään velkajärjestelyyn kannattaa mielestäni kuitenkin selvittää. Velkaneuvoja osaa tapauksen tutkittuaan kertoa mielipiteensä, miltä hänestä näyttää, kannattaako velkajärjestelyä lähteä hakemaan ja osoittavatko laskelmat, että asunnon pystyisi säilyttämään. Ja sitten ei muuta kuin hakemusta sisään! Kuten aiemmin todettua, ylivelkaantuneiden paikka ei ole ulosotossa vaan velkajärjestelyssä. 

Photo by Unsplash

Oma koti kullan kallis

Kiitos rakkaat lukijani, kun jaksatte lukea blogiani ja erityinen kiitos hyvistä kommenteistanne ja erittäin hyvistä kysymyksistä/ ehdotuksista uusien postausten aiheiksi. 

Jälleen sain erittäin hyvän kysymyksen lukijalta: "Mitä se omakotitalo sinulle ja puolisollesi merkitsee, kun pidätte siitä niin tiukasti kiinni? Miksi oma talo on niin tärkeä? "

Lyhyt vastaus: ei talo ole ollenkaan tärkeä, enkä haluaisi pitää siitä kiinni. Talomme on jo vanha (vanhempi kuin minä) eikä sen kuntokaan ole mikään erityinen (tyydyttävä) ja remonttejakin on tulevaisuudessa varauduttava tekemään. Helpommalla ja pienemmillä huolilla varmasti pääsisin tässä tilanteessa, kun antaisin mennä vaan vasaran alle. Kyseessä ei siis todellakaan ole mitenkään erityinen talo, ei minulle eikä puolisolleni. 

Mutta tässä ei ole koko juttu. Avaanpa hieman tarkemmin teille tätä oman kodin dilemmaa. 

Kun henkilö on ulosotossa, kuten minä olen ja luottotiedot ovat menneet (ylivelkaantuneella on kauhean pitkä lista maksuhäiriömerkintöjä), niin on äärimmäisen hankala saada mistään vuokra-asuntoa. Eli jos menettäisimme kotimme, mistä löytäisimme tilalle asunnon? 

Ja kyllä, tiedän, että luottotiedottomatkin asuvat Suomessa jossakin eli toki on mahdollista saada joku kaupungin kerrostalokaksio, mutta esimerkiksi yksityiset vuokranantajat kyllä tarkistavat luottotiedot (ja niin tarkistaa kaupungitkin, mutta heillä lienee joku velvollisuus? antaa asunto myös luottotiedottomalle, voin olla ihan väärässäkin...). 

Olemme joskus asuneet kerrostalossa ja se ei todellakaan ole meitä varten (se meteli!). Myös koiriemme (kaksi koiraa) kannalta on mukavampi että asunto olisi vähintäänkin rivitalossa, jotta koirat pääsevät totutusti omalle pihalle, eivätkä hauku kaikkea ja kaikkia rappukäytävässä.  

No, kuvitellaan, että mieheni nimissä (ei  maksuhäiriöitä) saisimmekin vuokrattua kivan, pienen rivitaloasunnon jostain. Mihin sitten saisimme kaikki omakotitaloon vuosien varrella kertyneen tavaran mahtumaan? Pitäisi toki luopua/myydä/antaa pois, mutta osa jäisi kuitenkin, eli pitäisi vuokrata jostain varasto tavaroille (lisäkulua). 

Vaikkakin ylivelkaantumiseni on aikanaan alkanut osittain juuri talon hankinnasta ja suurempien asumiskustannusten vuoksi, tällä hetkellä asuminen tässä on varsin edullista verrattuna vuokra-asumiseen, ainakin täällä meillä päin. 

Toinen erittäin tärkeä ja painava seikka on se, että olemme aikanaan maksaneet talosta paljon enemmän, kuin mitä siitä suurimmalla todennäköisyydellä saataisiin ulosottohuutokaupassa. Lisäksi meillä on vielä paljon asuntolainaa (reilusti yli puolet) maksamatta. Tämä taas johtuu siitä, että saimme aikanaan 100 % rahoituksen eli meillä ei ollut omia säästöjä lainkaan asuntolainaa hakiessamme (ja tämä mielestäni on yksi velkaantumisen kierteeseen vaikuttanut asia, vaikka en sitä tuolloin ymmärtänytkään). Todennäköinen ja pahin skenaario on, että vouti ulosmittaa talon, myy sen huutokaupassa ja meiltä lähtee koti sekä jää vielä jäljelle asuntolainaa maksettavaksi. 

Tässä tilanteessa pankki tietysti hakee omiansa aggressiivisesti pois, jolloin laina erääntyy heti maksettavaksi (kun lainan vakuutena ollut talokin on myyty). Koska emme pysty maksamaan, seuraa tästä myös miehelle maksuhäiriö ja velat ulosottoon, koska hän omistaa puolet talosta ja vastaa puolesta velasta. Mieheni on yrittäjä, joten yritystoiminta vähintäänkin kärsii merkittävästi tai hän joutuu lopettamaan kokonaan sen maksuhäiriön takia, koska ei saa enää toimittajilta tavaraa laskulle jne. Eli lopputuloksena menetämme kodin, mieheni on työtön, molemmilla on maksuhäiriö eli emme saa vuokra-asuntoa, joten olemme asunnottomia. Ja mainittakoon vielä, että kuutta kymppiä lähestyvä, kouluttamaton mies ei helposti työllisty, joten on varsin todennäköistä, että mies on pitkäaikaistyötön eläkeikään saakka. Ja näiden jälkeenhän meillä vasta huonosti olisikin asiat! Tähän verrattuna tällä hetkellä meillä menee kaikesta huolimatta varsin hyvin, kun on katto pään päällä. Ja tähän vielä lisättäköön, että emme ole velkaantuneet yhtään lisää koko tänä aikana, kun olen ollut ulosotossa (päinvastoin, velkoja on maksettu todella paljon) eli tilanne on nyt parempi. 

Summa summarum: Mikäli omakotitaloa ei ole mahdollista pitää, se tulisi voida myydä ns. vapailla markkinoilla, että olisi edes mahdollista saada siitä hyvä hinta. Toki olen seurannut talojen hintoja alueellamme ja ikäväkseni täytyy todeta, että ajat ovat lopullisesti muuttuneet, koskaan emme tule saamaan siitä sitä, mitä olemme itse maksaneet, se on fakta. Mutta mikäli myynti tapahtuu vasta, kun asuntolaina on enimmäkseen tai kokonaan maksettu, ei ainakaan jää enää velkaa. Ja tästä syystä, hyvät lukijani, yritän pitää omasta kodistani tällä hetkellä kiinni. Tällä hetkellä tarkoittaa suomennettuna siihen asti, kun asuntolainaa ei ole enää paljoa jäljellä ja myynnistä saatava kauppahinta oikeasti kattaisi loput asuntolainat ja muut vakuudelliset velat (luottokorttivelat). 

Kuvitellaanpa vielä sellainen oikein ihanan ihmeellinen skenaario, että  talo menisi niin hyvällä hinnalla kaupaksi, että se kattaisi koko asuntolainan ja luottokorttivelat, joihin talo on myös vakuutena. Tällöin menisi talo, mutta ei jäisi maksuja siitä, jolloin mieheni ei menettäisi luottotietojaan ja meillä voisi olla mahdollista löytää vuokra-asunto tilalle. But I don´t believe in fairy tales. 

Mitä mieltä olet ajatuksistani tämän oman kodin säilyttämisen suhteen? Oletko itse törmännyt vastaavanlaiseen tilanteeseen? Mitä itse tekisit?

HOME SWEET HOME

Photo by Unsplash

Jäännösveroista

Viimeksi manasin, että syksy saapuu, ja niinhän se teki. Ihanat, aurinkoiset, kesäiset hellepäivät ovat mennyttä tältä vuodelta ja ei kun joulua odottelemaan.

Postauksessani Syksy saapuu kerroin teille saamistani veromätkyistä. Tarina jatkuu. 

Laitoin ulosottohenkilölleni sähköpostia asiasta ja kysyin hänen mielipidettään, mitä minun kannattaisi jälkiveroille tehdä, kun maksaa en niitä pysty. Tiedustelin, olisiko vapaakuukautta mahdollista saada veromätkyjen maksuun. 

Hän oli sitä mieltä, ettei vapaakuukautta saa velkojen maksuun, koska vapaakuukauden saamisessa pitää aina olla joku hyväksyttävä syy, eikä velkojen maksu oikein ole sellainen.  Joka tapauksessa päädyimme siihen, että annetaan mennä ulosottoon muiden velkojen jatkoksi. Perusteluna oli, että velkamäärä on niin suuri ja verot sitten sieltä vanhenevat ajallaan pois. 

Ja näin kysymällä taas selvisi tämäkin asia. Mikäli velkamääräni olisi huomattavasti pienempi, siinä tapauksessa olisin todennäköisesti ne ulosoton kautta myöskin pystynyt maksamaan ennen niiden lopullista vanhenemista. Nyt on todennäköistä, ettei niille kerry juurikaan suorituksia seuraavien reilun viiden vuoden aikana. Anteeksi, Suomen valtio, teiltä jää nyt saamatta karvan alta tuhannen euron verran veroeuroja. Toisaalta, en kuitenkaan ole ihan hirveä pahoillani, koska maksan joka tapauksessa joka kuukausi ihan reilusti veroja palkastani ja tulen niitä vielä vähintään 17 vuoden ajan maksamaan. 

Sitä luulisi, että päätös oli helppoa tehdä, mutta ei ollut. Painin edelleen asian kanssa henkisesti, koska olin tehnyt jo kauan sitten päätöksen, että niiden yhdeksän ulosottoon joutuneen velan lisäksi velkamääräni ei kasva eli muita velkoja sinne ei enää lisää tule. Nyt nämä pahuksen jäännösverot sitten tulevat ja joudun pyörtämään päätökseni siltä osin. 

Kuitenkin, jos mietin asiaa tarkemmin, nämä kyseiset jäännösverot liittyvät tuohon ulosoton alkamiseen, omaisuuden ulosmittaukseen ja ulosmitatun omaisuuden myynnistä syntyneisiin myyntivoittoveroihin. Eli tavallaan tämä ei ole mikään uusi velka, ainakaan sellainen itseaiheutettu, mitä lupasin välttää. Eli täytyy vaan hyväksyä tämä asia ja moving on.   

Siinä onkin kaikille yksi hyvä elämänohje, jota noudattaen säästyt turhalta itsesi pieksennältä: Turha märehtiä sellaisia asioita, joille et voi mitään. 

Päätetään tämä postaus komiasti Kimmo Laihon alias Elastisen sanoin:

"Mul ei ollu mitää muut ku mahdollisuus
Ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa.
Koval duunilla asiat vaan onnistuu.
Kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan.
Hanskat ei tipahda, periks ei anneta.
Ne sanoo et pysty, et voi, ei kannata.
Mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt.
Ne saa luun kurkkuun ku tulosta taas teen.
Jatkan, jaksan vaikka väkisin.
Jos se ois helppoo, kaikki tekis nii.
Mus on voima, jota ei voi vaimentaa.
Pusken täysii aina vaa.
Mun ei täydy vaan mä saan.

Katse eteen ja suupielet ylöspäin!
Teen vastoinkäymisistä voimaa.
Katse eteen ja suupielet ylöspäin!
Antaa tulla! Kestän kyllä, periks en tuu antamaan.

Murehtiminen ei takas eilistä tuo.
Ja huominenki tulee vaan jos selvitään tänään.
Mun pahin vastukseni kattoo peilistä mua.
Se haastaa ja aina pyrkii mun pään kääntämään.
Hakenu näkemystä mun meininkiini taas
Monacon vipeistä slummeihin Keniaan.
Kaiken sen jälkeen oon vaan positiivisempi.
Asenne ratkasee, oon nähny omin silmin senki.
Aitoo iloo, vaikkei ympäril oo muut ku pahaa.
Ja toiset taas nii köyhii ettei niil oo muut ku rahaa.
Alotan ittestäni, korjaan mun mielen.
Nostan mun katseen ja suupielet.

Katse eteen ja suupielet ylöpäin!
Teen vastoinkäymisistä voimaa.
Katse eteen ja suupielet ylöspäin!
Antaa tulla! Kestän kyllä, periks en tuu antamaan."

Photo by Unsplash

Odottaako velan vanhenemista vai maksaako lisäsuorituksia ulosottoon?

Olin juuri miettimässä, mistäköhän aiheesta tämän viikon postaukseni kirjoittaisin ja sain todella hyvän kysymyksen ja kommentin eräältä lukijalta. Kiitos hyvästä aiheesta!

Itse asiassa olen tätä asiaa jo aiemmin hieman pohtinut postauksessa Miten veloista voi selviytyä?  Jatketaan siitä vähän syvemmälle. 

Kuten tuossa aiemmassa postauksessa kävin läpi, veloista pääsee eroon siis paitsi maksamalla, velkajärjestelyn kautta,  lyhentämällä niitä ulosotossa ja odottamalla niiden lopullista vanhenemista (15 vuotta). 

Kommentissaan lukija miettii, että kun kuitenkin lyhennän ulosoton kautta velkoja tuon 15 vuotta, kannattaako maksaa lisäksi ylimääräisiä lyhennyksiä, kuten olen aikonut tehdä, vai antaisinko niiden velkojen, mitkä eivät ehdi ulosotossa 15 vuoden aikana tulla maksetuksi,  vanheta ja säästäisin sen sijaan rahaa jo ulosoton jälkeistä elämää varten. 

Hyvä pointti. Tässä hieman asian pyörittelyä eri kanteilta. 

Tuo olisi oikein hyvä toimintatapa, mikäli en omistaisi puolta kiinteistöstä (omakotitalomme). Jos ei ole mitään ulosmitattavaa omaisuutta/ varallisuutta, velkojen ulosotto ja vanheneminen ovat erittäin varteenotettava vaihtoehto. Mutta, koska omistan puolet omakotitalostamme, enkä haluaisi, että se (pakko)myydään ja ulosmitataan, aiheutuu tästä ongelma tuon velkojen vanhenemisen suhteen. Tällä hetkellä taloamme ei ulosmitata, koska siinä on niin paljon asuntolainaa jäljellä, ettei siitä koituisi hyötyä velkojille. Mutta kun mennään sellaiset reilu 10 vuotta eteenpäin, alkaa asuntolaina jo olla loppumassa (näillä näkymin vuonna 2031-2032) ja tällöin, mikäli velkoja on vielä ulosotossa jäljellä, uskoisin, että talomme laitetaan myyntiin/ pakkohuutokauppaan ja oma osuuteni ulosmitataan. Näin ainakin vahvasti luulen siinä vaiheessa käyvän, näin olen lakia ulosotosta lukenut ja tulkinnut. 

Eli siinä mielessä olisi varsin suotavaa, että olen ehtinyt jo maksaa ulosotosta velat pois suurin piirtein samassa vaiheessa, kun asuntolaina loppuu. Velkojen lopullinen 15 vuoden vanhentumisaika koittaa vuonna 2034. Talo on siis maksettu n.kolme vuotta ennen velkojen lopullista vanhenemista. Olettaisin, että mikäli velkoja ei enää ole paljon jäljellä tuossa vaiheessa ja on osoittaa yli 10 vuoden historia, että niitä on lyhennetty kaiken aikaa ja ne tulevat lyhentymään loppuun ennen lopullista vanhenemista, ettei taloamme silloin laitettaisi myyntiin eikä ulosmitattaisi. Tämä ei ole mikään varma tieto, voi käydä niinkin että ulosmitattaisiin, mutta uskoisin, että ainakin olisi hyvä mahdollisuus säästää talo. 

Mutta jos en olisi maksanut ylimääräisiä lyhennyksiä ulosottoon koko tuona aikana , eivätkä kaikki velat näyttäisi tulevan maksetuksi 15 vuoden aikana, luulen, että menettäisimme talon.

Toisena, ehkä parempana vaihtoehtona näkisin sitten tuon lakisääteisen velkajärjestelyn. Pidän sille ovea raollaan, mikäli näyttää siltä, että muutoin menetämme talomme. Sen aika ei ole kuitenkaan vielä, koska muut ulosoton ulkopuoliset velat pitää ensin saada maksettua pois. Mutta aika näyttää, tähän voin joutua turvautumaan, jos ulosotto alkaa miettiä talon myyntiä. 

Sitten vielä tuosta toisesta aspektista eli säästämisestä. Ulosotossa olevalla henkilöllä ei voi olla säästöjä. Nyrkkisäännön mukaan enintään n. tuhat euroa säästöjä sallitaan. Tarkista asia omalta ulosottomieheltä! Ainoa mihin voi säästää on käteisenä "patjan alle". En kuitenkaan halua pitää liikaa rahaa kotona käteisenä eli se ei suuremmassa skaalassa toimi. Myöskään rahaa tai muutakaan omaisuutta ei saa piilotella voudilta tai syyllistyy ulosottorikokseen. Ei voi myöskään siirtää omaa omaisuutta toisen nimiin "turvaan". 

Omassa tilanteessani on kuitenkin ainakin tällä hetkellä se hyvä puoli, että aviomiehellä ei ole maksuhäiriöitä eikä hän ole ulosotossa. Täten voimme yhteisistä rahoista siirtää säästöön rahaa hänen tililleen/ hänen nimissä oleviin sijoituksiin/säästötileille. Eli jonkin verran voimme kuitenkin tulevaisuuden varalle säästää. 

Itselläni on myös onneksi aikanaan vuosia sitten otettu eläkevakuutus, johon säästän kuukausittain pienen summan rahaa. Sen ehdot ovat sellaiset, että rahoja ei voi nostaa ennen tiettyä ikää, olikohan jotain 63 vuotta tai sinnepäin. Myöskään ulosotto ei siihen puutu ennen tuota määräaikaa (kävin keskustelun aiemman ulosottomiehn kanssa ulosottoselvityksessä) ja silloin minä olen jo saanut tavalla tai toisella ulosoton ikeen jo hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Joten hieman eläkesäästöjä on kenties tiedossa. 

Huom. Jos sinulla on sellainen eläkevakuutus, jonka ehdoissa mainitaan, että säästösumman voi nostaa ennen eläkeikää, vakuutukselle kertynyt säätösumma voidaan ulosmitata. 

Selvitän vielä jossain vaiheessa, kun rahatilanne muutoin alkaa helpottaa eli ulosoton ulkopuolella hoidettavat lainat on saatu maksettua, voisinko nostaa tuota kuukausittaista säästösummaa, niin saisin vielä enemmän tulevien vuosien aikana säästöön eläkeikää varten. Tässä on kuitenkin vielä sellaiset reilut 17 vuotta aikaa säästää. 

HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE!

Photo by Ali Kokab on Unsplash

 

22 kuukautta ulosottoa takana

Tässä voi ihan kohta sanoa heipat helmikuulle ja toivottaa maaliskuu tervetulleeksi. Ihana kevät, tule vaan nopeasti, sinua odotetaan jo! 

Ulosottolaitoksen uudistus on ainakin allekirjoittaneen kohdalta sujunut ihan smoothisti, asianhoitaja siellä päässä muuttui kaksi kertaa ennen kuin nyt on nimetty vastaava ulosottomies, joka taas on muuten nainen, eli ulosottohenkilö. Nyt ei ole hetkeen tullut enää muutoksia eli näillä mennään. 

Olin taas heti yhteydessä uuteen ulosottohenkilööni ja sieltä tuli oikein positiivinen vastaus että jatketaan vain samalla maksusuunnitelmalla, kuin tähänkin asti, koska toimii niin hyvin. Ja mikä ettei, olenhan maksanut joka ikinen kuukausi jo 22 kuukauden ajan oikean suuruisen maksun ulosottoon. Oikean suuruisen maksunhan saa helposti laskettua Ulosottolaitoksen sivuilla olevalla maksulaskurilla. 

Odotan jo kovasti maaliskuun palkkaa, koska tiedän sen olevan suurempi johtuen suuren työmäärän tuomista provikoista. Toisekseen odotan, että pääsen vetämään taas yhteen alkuvuoden luvut tänne.  

Lisäksi odotan ihan tosi paljon jo toukokuuta, koska huhtikuussa menee viimeiset taulukkomaksut maksusuunnitelmamaksuista. Sen jälkeen saadaan hieman lisää vauhtia ulosottovelan maksuun!

Toki siitä seuraa myös sellainen kurjuus, että saan jälleen uuden maksuhäiriömerkinnän, tällä kertaa pitkäkestoisesta ulosmittauksesta, kun yhtäjaksoista ulosmittausta on jatkunut yli kaksi vuotta. Mutta se ei siellä jonon jatkona tunnu tässä vaiheessa enää miltään. Sinne kyllä mahtuu.

Tämä toikin mieleeni taas hetkeksi ne hirvittävät kauhuntunteet, kun reilut kaksi ja puoli vuotta sitten heräsin karmeaan velkatilanteeseeni. Miten epätoivoinen tuolloin olinkaan. Ja myöhemmin, kun tuli ilmoitus ensimmäisestä maksuhäiriömerkinnästä, miten ylitsepääsemättömän kamala epäonnistumisen tunne minut valtasi. 

Nyt voin viisaampana jo todeta, että niistäkin päästiin yli ja ympäri, vaikka tuolloin ei valoa tunnelin päässä näkynyt. Kaikkeen tottuu ja oppii etsimään asioista ne positiiviset puolet. 

Ei muuta kuin kevättä kohti! 

Ajatusvirheitä

Olen törmännyt aika monesti erilaisiin ennakkoluuloihin tai ennakkokäsityksiin useassakin eri tilanteessa. Kutsun niitä myös ajatusvirheiksi. Annan kaksi esimerkkiä tyypillisestä ajatusvirheestä:

"Olisi kiva saada vähän lisätuloja, mutta ei kannata tehdä toista työtä, kun veroprosentti nousee ja verottaja vie lisätulot."

"Jos ihmisellä on paljon velkaa ulosotossa, ei kannata käydä töissä, kun ulosotto vie kuitenkin suurimman osan tuloista. "

Listaa voisi jatkaa vielä pidempäänkin, mutta nämä yleiset ennakkoajatukset riittävät tässä yhteydessä. Pureudutaan niihin hieman tarkemmin. 

Se, että ihminen lamaantuu vallitsevan tilanteen edessä, eikä pysty ajattelemaan/toimimaan järkevästi, aiheuttaa usein näitä ajatusvirheitä. Ja jos niitä ei lähde purkamaan ja työstämään, niin ihan varmasti ne muuttuvat ajan mittaan kyseiselle henkilölle "totuudeksi" ja ihminen jää jumittamaan ajatuksiinsa sen sijaan, että alkaisi toimia aktiivisesti tilanteen parantamiseksi. Myös tietty negatiivisuus paistaa tästä ajattelutavasta läpi, ei edes haluta lähteä ratkaisemaan ongelmia vaan nähdään ne niin ylitsepääsemättöminä, ettei niitä kannata alkaa työstämään. Parempi olla passiivinen ja työtön, jotta ei vaan mene liikaa veroja eikä ulosottomies saa kuin ihan minimin?

Mietipä uudelleen: 

Jos saisit toisen työn/lisätyön ja ansaitsisit lisää rahaa vaikka 500 € kuukaudessa. Vaikka  tästä menisikin veroa lisätuloveroprosentin mukaan eli esimerkiksi 45 %, jäisi sinulle silti vielä 275 €/kk enemmän rahaa käyttöösi. Eli verottaja ei vie kaikkea, harvoin edes puolta bruttotuloista. 275 €/kk lisää rahaa kuulostaa ainakin minusta tosi hyvältä, varsinkin jos rahalle on todellinen tarve. Ja kyllähän verorahoista ihan tärkeitäkin juttuja meille kaikille kustannetaan.

Mikset voisi tehdä työtä tai vaikka kahta, jos sinulla on velkaa ulosotossa. Ulosotossa oleva velka on ihan samalla lailla velkaa kuin asuntolaina tai mikä tahansa muu velka, se tulee maksaa jollain aikavälillä takaisin. Siinä on vain se ero, että se peritään tarvittaessa pakolla ja voidaan realisoida myös kiinteää omaisuutta. Ehkä maksamismotivaatiota voi joidenkin ihmisten osalta laskea, mikäli perittävä rahasumma ei olekaan velkaa vaan esim. sakkoja, rangaistusmaksuja, rikoskorvauksia, elatusmaksuja jne. tai mitä niitä voi ollakaan, mitkä toki minun mielestäni tulisi ihan yhtä lailla maksaa. 

Väärä käsitys sen sijaan on, että ulosotto vie kaiken minkä ansaitsee. Itselläni menee 1/3 nettopalkasta kuukausittain ulosoton maksusuunnitelman mukaisiin maksuihin. Jos tuloni laskevat, ulosottoon menee vähemmän, koska silloin astuu kuvaan suojaosuus. Jos tuloni nousevat, menee ulosottoon enemmän. Näistä on kerrottu tarkemmin aiemmassa kirjoituksessani Pelottaako ulosotto?

Vai onko minulla itselläni ajatusvirhe, kun haluan maksaa ulosottovelkani ja myös kaikki muut velat pois? Tätä täytyy pohtia, mutta niin kauan kuin saan tuohon myöntävän vastauksen, aion jatkaa velanmaksua entistä tarmokkaammin.

 

 

 

 

Helpotuksia ulosottoon

Kulunut koronakevät on aiheuttanut monelle henkilölle ongelmia taloudellisessa tilanteessa. On tullut aivan hurja määrä lomautuksia ja jopa irtisanomisia. Hyvä asia on, että myös hallitus on reagoinut tähän poikkeukselliseen tilanteeseen mm. säätämällä erinäisiä määräaikaisia lakeja, joilla turvataan ihmisten toimeentulo. 

Myös ulosottolakiin on kirjattu määräaikaisia helpotuksia ulosoton osalta siltä osin kuin velallisen väliaikainen maksuvaikeus johtuu Covid-19 -epidemiasta.  Laki on voimassa 1.5.-31.10.2020 välisen ajan. 

Lain perusteella:

• Velallisella on  mahdollisuus hakea vapaakuukautta ulosotosta, vaikka yhtäjaksoinen ulosmittaus ei olisi vielä kestänyt vuotta. Normaalistikin tämä mahdollisuus vapaakuukauteen on olemassa, kun yhtäjaksoinen ulosmittaus on kestänyt yli vuoden. Vapaakuukausia voi hakea vuodessa enintään kolme, velkojien suostumuksella jopa kuusi.
• Ulosottoon saapuneelle laskulle voidaan myöntää maksuaikaa normaalin kolmen kuukauden sijaan kuusi kuukautta. Tarvittaessa ulosottomies voi tehdä turvaavan ulosmittauksen.  Viivästyskorko kertyy kuitenkin koko maksuajalta.

•  Velallinen voi myös hakea ulosmittauksen määrän rajoittamista, mikäli maksukyky on olennaisesti heikentynyt.
• Lisäksi, jos häätö vuokra-asunnosta uhkaa,  muuttopäivää voidaan lykätä normaalin kahden kuukauden sijaan neljä kuukautta (häädön hakijan suostumuksella häädön täytäntöönpanoa voidaan lykätä kuudesta kuukaudesta jopa 12 kuukauteen)

Vapaakuukusihakemuksen tai hakemuksen ulosmittauksen määrän rajoittamisesta voi tehdä helposti sähköisesti sähköisen asiointipalvelun kautta, ohjeistus löytyy ulosoton nettisivuilta. Hakemukseen tulee perustella, miksi vapaakuukautta haetaan. Kannattaa myös muistaa, että aina vapaakuukautta/-sia ei myönnetä. Mutta aina kannattaa hakea, jos hankala taloustilanne johtuu koronan aiheuttamista maksuvaikeuksista.