Miten ulosotossa kertyy korkoa?

Olen saanut taas paljon hyviä kommentteja ja hyviä kysymyksiä. Viimeksi kyseltiin paljon koron kertymisestä ulosottoveloille eli kertyykö korkoa vain pääomalle vai myös koroille ja kuluille? 

Velkapääomalle kertyy ulosotossa viivästyskorkoa, joka on EKP (Euroopan Keskuspankin perusrahoitusoperaatioiden voimassa oleva korko) +7 % eli virallinen viivästyskoron määrä. Näin saatu luku pyöristetään vielä tarvittaessa ylöspäin lähimpään puoleen prosenttiyksikköön.  Tällä hetkellä viivästyskorko on 11,5 %.  Suomessa ei ole lain mukaan sallittua periä korkoa korolle, joten näin ei tietenkään myöskään Suomen valtio Ulosottolaitoksen kautta peri.

Kun velka tulee ulosoton perittäväksi, velka yleensä sisältää erilaisia osasia, jotka ilmenevät tuomiosta tai ulosotosta saapuneesta vireilletuloilmoituksesta. Osa veloistahan on suoraan ulosottokelpoisia, eikä niille tarvitse hakea tuomiota. Tällaisia velkoja ovat mm. sakot, verot ja erilaiset julkiset maksut  kuten liikennevakuutus, ajoneuvovero, hyvinvointiyhtymien laskuttamat terveydenhuolto- ja hammashoitomaksut jne. 

Perehdytään nyt niihin velkoihin joille pitää ensin hakea tuomio. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset kulutusluotot. 

Alla on kuva yhdestä oikeasta tosielämän esimerkkivelasta. Tiedot on saatu velallisen ulosottoasiat-tulosteesta. Tämän tulosteen saa velallinen itse tulostettua ulosoton sähköisestä asiointiportaalista maksutta niin usein kuin vain haluaa. Itse otin tulosteen kerran kuukaudessa sen jälkeen kun olin maksanut kuukausittaisen maksusuunnitelman mukaisen suorituksen palkasta ja se oli ehditty ulosotossa käsitellä ja jakaa asioille (tähän meni yleensä muutama päivä). Tämän jälkeen syötin tiedot kaikkien velkojen osalta exceliin, josta seurasin tarkasti velkojen lyhenemistä. 

Kuvasta ilmenee, millaisia eriä tuomion saanut velka sisältää. Ensin on ylimpänä korkosaatava.

Tämä korkosaatava on siis maksamatonta velalle ennen tuomiota ja ulosottoon siirtymistä kertynyttä korkoa ja se määräytyy luoton korkoprosentin mukaan. Mitä pidempään luotto on maksamatta, sitä enemmän korkoa pääomalle ehtii kertyä. Jos luoton korko on korkea, on velallisen etu, että se siirtyy mahdollisimman nopeasti ulosottoon. 

Tässä kohtaa on velallisen suojana se, että velkoja voi periä vain 180 päivän ajan luoton irtisanomisesta tuota luoton alkuperäistä korkoa, jonka jälkeen voi periä vain virallisen viivästyskoron, joka siis tällä hetkellä on 11,5 %. Kun velalle on haettu tuomio, alkaa tuo lain mukainen viivästyskorko juosta heti tuomiosta lähtien vaikka ei tuo 180 päivää olisi vielä kulunutkaan umpeen. Selvyyden vuoksi: pääomalle ei enää tuomion jälkeen kerry sitä lainan korkoa, mikä lainasopimuksella on ollut, vaan ainoa korko, jota ulosotossa pääomalle kertyy on tuo viivästyskorko.

Usein velan tie on se, että kun lainanantaja sen irtisanoo, se siirtyy lähes poikkeuksetta perintätoimiston perittäväksi. Lainanantajan tai perintätoimiston ei ole mikään pakko hakea tuomiota velalle, vaan joskus velat voivat olla perintätoimiston perittävänä pitkään. Velallisella on oikeus pyytää siirtämään velka oikeudelliseen perintään. Tätä tosiaan kannattaa harkita, mikäli viivästyskorko on alempi kuin velan todellinen korko. Samoin perintätoimistossa kuluja kertyy koko perintäajalta, nämä kulut saa katkaistua kun velka siirtyy oikeudelliseen perintään. Pyynnöstä huolimatta lainanantajan tai asiaa hoitavan perintätoimiston ei ole pakko siirtää velkaa oikeudelliseen perintään, mutta kun velallinen on tehnyt pyynnön, ei sen jälkeen saa enää lain mukaan periä velasta perintäkuluja. Käytännössä usein pyyntöä noudatetaankin ja velalle haetaan tuomio, koska ilman lainvoimaista tuomiota ei velkaa voida periä ulosottoteitse. 

Jos saatavalle on tuomittu maksettavaksi korkoa, myös korkosaatava pannaan hakijan pyynnöstä ulosotossa täytäntöön ulosottoperusteen mukaisesti. Tälle korkosaatavalle voidaan hakea tuomiossa maksettavaksi viivästyskorko, osassa omiakin velkojani korkosaatavalle maksettiin myös viivästyskorkoa, mutta kaikissa ei. Ero viivästyskoron kertymisessä johtuu siis siitä, mitä velkoja haastehakemuksessaan vaatii. 

Kuluille (velkojan tai perintätoimiston perimiä perintä- ja huomautuskuluja) sekä oikeudenkäyntikuluille kertyy myös samoin viivästyskorkoa . Kaikille kuluille ei kerry, riippuen juurikin velkojan tekemän haastehakemuksen sisällöstä. Nämä kulut korkoineen maksetaan ulosotossa viimeisenä. 

Ulosoton maksujen kohdistamisjärjestys on: 

1. korkosaatavan korolle
2. korkosaatavalle
3. pääoman korolle
4. pääomalle
5. kulujen koroille
6. kuluille

Velallisen ulosottoasiat-tuloste sisältää luettelon velallisen ulosottoasioista, maksuista ja velalliseen kohdistuneista toimenpiteistä neljän vuoden ajanjaksolta eli neljä vuotta taaksepäin tulosteen ottohetkestä lukien. Tulosteelta näkyy myös paljon muuta tietoa, kuten esimerkiksi milloin tuomio asiasta on annettu ja milloin kyseinen saatava lopullisesti vanhenee. 

Kertyneen viivästyskoron määrä selviää myös tuosta yhteensä ja maksettavaa korkoineen  summien erotuksesta.  Erotus kertoo sen, paljonko viivästyskorkoa on kertynyt kyseiseen päivään (tulosteen tulostuspäivään) mennessä. Eli yhteensä -määrä ei suurene vaan ainoastaan pienenee sitä mukaa, kun suorituksia asialle tulee. Sen sijaan maksettavaa korkoineen -summa kasvaa kertyneen viivästyskoron määrällä ja toki myös vastaavasti laskee tehtyjen suoritusten määrällä. 

Edellä esitetystä esimerkistä selviää myös hyvin, kuinka paljon pikavippi on kasvanut korkoa ulosotossa. Kyseinen velka on siirtynyt ulosottoon 6.9.2019 eli vajaat viisi vuotta sitten, eikä ulosotto ole kohdistanut sille koko aikana suorituksia. Kuten huomaatte, alkuperäinen velkapääoma on lähes kaksinkertaistunut tuona aikana. Tämän kyseisen velan osalta velkoja on nyt varmasti tyytyväinen, kun velkajärjestely alkaa tässä kuussa ja hekin saavat vihdoin suorituksia. Velkajärjestelyssä heille tulee maksettavaksi yli 60 % kokonaisvelkasummasta.

Miten veloista voi selviytyä?

Veloista on mahdollista selviytyä useammalla eri tavalla:

1. Maksamalla ne velkojille täysimääräisinä korkoineen ja kuluineen.  
2. Ulosottoteitse joko palkan tai muun tulon ulosmittauksella ja/tai omaisuuden ulosmittauksella.
3. Hakemalla hyväksytysti yksityishenkilön velkajärjestely käräjäoikeudelta.
4. Maksamalla velkoja ulosoton kautta ja odottamalla velkojen lopullista vanhenemista.  
5. Edellisten yhdistelmillä 

Jollekin saattaa tulla mieleen vielä lisääkin vaihtoehtoja, asialliset sellaiset voi esittää kommenteissa. Asiattomat eli tyyliin kuolema kuittaa, voitte unohtaa. 

Mieleeni tulee vanhan laulun sanat: "Ainahan on maksettava eikös juu, mitä täällä maailmassa velkaantuu!" 

Näinhän se on. Jokainen vastaa itse omista veloistaan ja velvoitteistaan. Toisinaan vaan velan määrä korkoineen on kasvanut niin suureksi, ettei yksi ihmiselämä siihen riitä. Tällaisiin tilanteisiin tarvitaan sitten muita vaihtoehtoja. 

Ensinnäkin: laki määrää, että velat vanhentuvat aikanaan. Veloilla on erilaisia vanhentumisaikoja, mutta kaikki vanhentuvat jollain aikavälillä. Yleisin yksityisoikeudellisen velan (pikavipit, joustoluotot, pankkilainat) lopullinen vanhentumisaika on 15 vuotta. Ajanlasku alkaa ulosottoperusteen eli tuomion antamisesta. 

Esimerkiksi itselläni on siis edessä 15 vuotta velkojen lyhennystä palkan (ja veronpalautusten ym.ylimääräisten tulojen) ulosmittauksen kautta, jonka jälkeen jäljellä olevat velat vanhenevat lopullisesti. Todennäköisesti en ehdi tuossa 15 vuodessa kaikkia maksaa. Vaihtoehto tälle on hakea jossain vaiheessa yksityishenkilön velkajärjestelyä käräjäoikeudesta. Mikäli velkajärjestely myönnettäisiin, velkoja leikattaisiin (velkaneuvojan tekemän laskelman mukaan n. 60 %) ja loppuosa tulisi maksetuksi maksuvarallani viidessä vuodessa. Jos ei ole omistusasuntoa tai se ulosmitataan/myydään pois, velkajärjestelyn kesto on kolme vuotta. Onhan se viisi vuotta paljon lyhyempi kuin 15 vuotta, joten varmasti tulen itsekin velkajärjestelyä jossain vaiheessa hakemaan. Myönnetäänkö sitä sitten, se on toinen juttu. Tällä hetkellä, kun velat ovat vielä niin tuoreita, velkajärjestelyn saanti on hyvin epätodennäköistä. Tästä syystä on järkevää antaa ajan hieman kulua (n.1-2 vuotta) ja maksella velkoja sillä aikaa ulosoton kautta. Tämän jälkeen on paljon paremmat mahdollisuudet saada velkajärjestely.  Toki tämä vie lisää aikaa eli ensin maksellaan 2 vuotta, hakemusprosessi vie oman aikansa ja siihen vielä viisi vuotta maksuvaran mukaisia maksuja päälle. Eli ehkä noin 7-8 vuotta. Mutta on sekin vähemmän kuin 15 vuotta.

Esimerkiksi tilanteessa, jossa ei ole mitään ulosmitattavaa omaisuutta eikä palkkatuloja tai muita säännöllisiä tuloja, joista ulosmitata, vaihtoehtoja ei oikein ole, muuta kuin odottaa velkojen lopullista vanhenemista. Velkajärjestelyn saamiseksi pitää olla säännöllisiä tuloja ja jäädä riittävä maksuvara velkojen hoitamiseksi.

Toisekseen kannattaa pitää mielessä, että velat eivät periydy. Velkasi ei jää perillistesi hoidettavaksi, kunhan jälkeesi tehtävä perunkirjoitus on hoidettu asianmukaisesti ja annetussa ajassa. Tämä oli ainakin minulle lohduttava tieto. Ja olenkin tehnyt kirjalliset ohjeet talteen piirongin laatikkoon, miten puolison ja lasten tulee toimia perunkirjoituksen suhteen, mikäli kuolema kohtaa yllättäen (niin kuin se kuulemma yleensä tekee).