Tällä kertaa muutama sananen laskujen ja velkojen perinnästä, perintätoimistojen toiminnasta sekä velallisen oikeuksista. Kuulit oikein, velallisen oikeuksista. Velallisellakin on oikeuksia, vaikka näistä ei paljoa julkisuudessa huudella.
Perintätoimistoja velvoittaa Suomessa perintälaki, tarkemmin Laki saatavien perinnästä (513/1999). Kuten lain järjestysnumerosta käy ilmi, se on annettu alun perin vuonna 1999. Suomessa toimivien perintätoimistojen olettaisi noudattavan lakia, noin niin kuin lähtökohtaisesti, sekä hyvää perintätapaa. Kerron teille: eivät noudata, läheskään aina. Tässä muutamia esimerkkejä, joihin olen itse törmännyt ja joiden toiminnasta kuluttaja-asiamies on antanut ratkaisun.
Case 1: Ropo Suomi Oy
Saatavien perintää hoitava Ropo Suomi Oy lähetti kuluttaja-asiakkaille maksumuistutuksia, jotka oli päivätty samalle päivälle kuin alkuperäisen laskun eräpäivä oli. Tästä Kuluttaja-asiamies antoi yhtiölle huomautuksen. Huomautettavaa oli Ropon toiminnassa koskien erityisesti perintäkirjeiden lähettämistä. Lisäksi kuluttaja-asiamies katsoi, että perintäkirjeissä kuluttajille varattu aika maksaa, tehdä selvityksiä ja esittää huomautuksia oli liian lyhyt. Voit lukea asiasta tarkemmin KKV:n sivuilta tästä linkistä.
Perintälaissa todetaan, että maksumuistutuksen voi lähettää aikaisintaan, kun 14 päivää on kulunut alkuperäisen laskun eräpäivästä. Eli suomennettuna aikaisintaan eräpäivää seuraavana päivänä. Tämä koskee sellaisia maksumuistutuksia, joissa peritään velalliselta perintään liittyviä kuluja. Maksuttomia maksumuistutuksia tämä laki ei koske, niitä lienee mahdollista lähettää ihan niin usein ja paljon kuin haluaa.
Seuraavasta maksumuistutuksesta tai maksuvaatimuksesta voi periä kuluja vain, jos edellisen maksumuistutuksen lähettämisestä on kulunut 14 päivää.
Perintälain esitöiden mukaan "perintälaissa säädetyillä vähimmäisaikarajoilla on täsmennetty hyvään perintätapaan kuuluvaa vaatimusta, jonka mukaan perinnässä ei saa aiheuttaa velalliselle tarpeettomia kuluja esimerkiksi lähettämällä jatkuvasti, lyhyin väliajoin maksumuistutuksia tai maksuvaatimuksia, jos niiden kulut on tarkoitus periä velalliselta". (HE 21/2004 vp, s. 9)
Case 2: Lowell Suomi Oy
Perintätoimisto Lowell Suomi Oy jatkoi saatavien oikeudellisessa perinnässä syntyneiden oikeudenkäyntikulujen perintää vielä senkin jälkeen, kun päävelka oli lopullisesti vanhentunut. Velat vanhenevat lopullisesti pääsääntöisesti 15 vuotta tuomiosta tai 20 vuotta alkuperäisestä eräpäivästä (tai 20/ 25 vuotta tietyissä tapauksissa).
Lowell toimi siten, että sellaisten velkojen osalta, joista se ei ollut aiemmin hakenut ulosottokelpoista tuomiota, tuomio haettiin vasta juuri ennen kuin varsinainen velka oli vanhenemassa, jotta se pystyi jatkamaan oikeudenkäyntikulujen ym. perintäkulujen ja viivästyskorkojen perintää vielä päävelan vanhentumisen jälkeen.
Kuluttaja-asiamies katsoi, että oikeudenkäyntikulut ovat vanhentumislain 12 §:n mukaisia päävelan liitännäiskustannuksia, jotka vanhentuvat päävelan vanhentuessa. Koska oikeudenkäyntikulut ovat liitännäiskustannuksia ja vanhentuvat päävelan mukana, ei niiden perintää voi jatkaa sen jälkeen, kun päävelka on lopullisesti vanhentunut vanhentumislain 13 a §:n perusteella.
Kuluttaja-asiamies antoi päätöksen, että Lowellin menettelyä, jossa se jatkaa pääsaatavan oikeudellisessa perinnässä syntyneiden oikeudenkäyntikulujen vapaaehtoista perintää pääsaatavan lopullisen vanhentumisen jälkeen, on pidettävä perinnästä annetun lain 4 §:n 3 momentin ja täten hyvän perintätavan vastaisena.
Lähde: KKV.fi/paatokset
Näistä ja monista muista päätöksistä voi lukea lisää Kilpailu- ja kuluttajaviraston sivuilta www.kkv.fi.
Näiden kahden esimerkkitapauksen tiimoilta muistutan, että kannattaa olla tarkkana velkojien ja perintätoimistojen kanssa. Jos kohtaat jonkin velkojan tai perintätoimiston taholta epäasiallista tai lainvastaista toimintaa, voit ja kannattaa ottaa yhteyttä kuluttaja-asiamieheen. Näin saadaan pidettyä velallisen oikeuksista kiinni.
Hyvää kevättä kaikille lukijoille!
 |
| Photo by Kerstin Riemer Pixabay |
