Miten kunnollisesta taloudenpitäjästä tulee ulosoton asiakas?

Pikalainojen ja pikavippien aiheuttamat maksuvaikeudet ovat tänä päivänä entistä yleisempiä. Pikavippien historia ei ole pitkä, pikavippejä on myönnetty vuodesta 2005. Alkuun pikavippejä sai ympäri vuorokauden, mutta jossain vaiheessa, taisi olla vuoden 2009 vaiheilla, kiellettiin pikavippien maksaminen yöaikaan, jotta vippejä ei haettaisi humalassa baarissa rahojen loputtua. Vuonna 2013 oli jo huomattu alan aiheuttamien ongelmien kasvu ja säädettiin lakimuutos, jolla asetetiin korkokatto kaikille alle 2000 euron pikavipeille ja -lainoille. Tällöin iso osa pikavippifirmoista lopettikin toimintansa kannattavuuden romahdettua. Toisaalta syntyi uusia suurempia luottotuotteita pikkuvippien tilalle eli nk. joustoluottoja, jotka siis olivat minimissään 2000 euron suuruisia. Korot ovat tulleet noista hurjista päivistä huomattavasti alaspäin korkokaton ansiosta, mutta ne ovat edelleen huiman korkeita verrattuna perinteisiin pankkilainoihin. Todelliset vuosikorot ovat oikeasti aika huikeita.

Tästä alustuksesta päästään otsikon kysymykseen: miten kunnollisesta taloudenpitäjästä tulee ylivelkaantunut ja ulosoton asiakas? 

Olen miettinyt tätä asiaa paljon ja omalta kohdaltani tämä on seurausta tunnollisuudesta, ehkä liiastakin tunnollisuudesta. Minulle kaikkein tärkeintä on aina ollut maksaa laskut ajoissa, eräpäivänä. Kaikkein kauheinta on ollut, jos ei ole ollut tarpeeksi rahaa tilillä eräpäivänä. Tästä pääsemme velkakierteen alkuun: kun rahaa ei ollut, sitä piti lainata jostain. Pikavippien ja -lainojen houkutus on suuri, kun kuukausierä on usein varsin pieni, jo alle 100 eurolla kuukaudessa hoidat 2000-3000 euron lainaa helposti. No, otetaan yksi laina, nopea hakemus vaan netissä ja rahat tilillä tunnin päästä. Ja kaikki laskut sai maksettua eräpäivänä. Hieno tunne, wau! Mennään muutama kuukausi eteenpäin, tulee isoja vakuutusmaksuja, henkivakuutus, auto pitää katsastaa ja huoltaa sitä ennen ja korjattavaakin siitä löytyy - otetaan taas pieni laina. Eihän siinä ole kuin alle 100 euroa kuukausierä, hyvinhän sen talous kestää. Ja taas lähes napin painalluksella 3000 euroa lisää velkaa. Ja sama kierre jatkuu muutaman vuoden eteenpäin. Yhtäkkiä huomaat, ettei rahat enää meinaa riittääkään niihin "vain" satasen kuukausilyhennyksiin, joita onkin muutamien vuosien kuluessa kertynyt jo sen seitsemän kappaletta eli 700 euroa kuukaudessa!

No ei hätää mitään, nyt on alettu tarjoamaan uusia suurempia nk. järjestelyluottoja, joilla helposti maksat pienet lainat pois ja säästät kuukausikuluissa.Ja ainahan se on helpompi maksaa yhtä kuukausierää kuin seitsemää pientä. Totta tämäkin. Ja niin oli sen seitsemän pientä luottoa vaihdettu näppärästi yhteen isoon järjestelylainaan. 

Tässä järjestelemisessä vaan on se vaara, että mikäli velkaantumisen syy ei ole hoidossa, tämähän ei ratkaise mitään. Ja niinpä tuli taas uusi vuosi, uudet maksut, uudet remontit, jotain mihin talous ei ollut varautunut, ja jälleen otat pienen pikalainan. Ja toisen. Ja kolmannen, kunnes jälleen järjestelet ne isommaksi lainaksi. Ja tätä rataa. Kunnes lopulta elämä potkii taas kerran päähän oikein isolla saapikkaalla, talouden tulot romahtavat ja et pysty maksamaan kaikkien järjestelylainojen kuukausieriä. Seurauksena perintä, yksipuolinen velkomustuomio ja ulosotto. Ja nyt näet enää unia laskujen maksamisesta eräpäivinä - ei onnistu. Ainoa, mikä maksetaan tilipäivänä on maksu ulosottomiehelle. Ja muita laskuja maksetaan kun pystytään, eräpäivät saat unohtaa. 

Karua tekstiä, mutta väitän, että totta monessa taloudessa Suomessa tänä päivänä ja tulevina vuosina. Lainan hakemisesta ja saamisesta on tullut aivan liian helppoa ja ihmisiltä, kuten minultakin, todellisuudentaju jotenkin katoaa, kun rahaa on aina helposti ja nopeasti saatavissa. 

Toinen asia, mihin pitäisi jotenkin saada muutosta, on luottotietojärjestelmä. Eli itselläni ja varmasti monella muullakin luottotietojen menettämisen pelko on niin valtava, että niistä  yritetään pitää kynsin hampain kiinni ja se taas johtaa velkakierteeseen eikä sitä kierrettä uskalleta katkaista. Niin paljon vähemmällä olisin itsekin selvinnyt, kun olisin viheltänyt pelin poikki jo vuosia sitten. Tuolloin velkamäärä olisi ollut vielä hallittavissa ja hoidettavissa, ihan toista kuin nyt. Mutta se luottotietojen menettämisen pelko...

Jos elämä ei loppuisikaan luottotietojen menettämiseen. Jos pystyisi saamaan vuokra-asunnon ja puhelin- ja nettiliittymän vielä, vaikka ei olisi luottotietoja. Jos ihmisellä olisi oikeus perusturvaan kuuluviin asioihin, vaikka ei olisi luottotiedot kunnossa. Jos luottotiedoilla ei olisi niin suuri merkitys nyky-yhteiskunnassamme. Niinpä. Jos.