torstai 22. lokakuuta 2020

Jossittelua

Viime postauksessa kerroin, miltä tilanne nyt näyttää 18 kuukauden ulosoton jälkeen - jatketaan siitä vielä vähän syvemmälle. 

Eteenpäin on menty monella tapaa, vaikka asiat ovat vielä monella mittapuulla huonosti tai hyvin huonosti. 

Palataan vielä hetkeksi vuoden 2018 loppupuolelle, jolloin tilanne oli aivan pahimmillaan ja näytti täysin toivottomalta. Muistan, kuinka soitin ensimmäisen avunpyyntöpuheluni talous- ja velkaneuvontaan marraskuun tienoilla (en muista enää ihan tarkkaa aikaa). Tuolloin ymmärsin, oikeastaan ensimmäistä kertaa, etten tule mitenkään selviytymään veloistani. 

Siihen asti olin sinnitellyt velkojen maksun kanssa ja käyttänyt kaikki mahdolliset käytettävissä olevat keinot (omasta mielestäni ainakin) ja tuossa tilanteessa kaikki lyhennysvapaat kuukaudet oli käytetty ja ehdotukseni velkojille maksuohjelmien muutoksista oli hylätty. Enkä ihmettele, koska en pystynyt antamaan realistista maksusuunnitelmaa millekään yksittäiselle velalle, koska tilanne oli päässyt jo niin pahaksi. 

Jälkikäteen ajateltuna olisin voinut, jos olisin siinä mielentilassa mitenkään pystynyt, tehdä kirjallisen budjetin ja sen perusteella tarkat laskelmat veloista ja niiden lyhennyksistä, jonka mukaisia maksuohjelmia olisin ehdottanut velkojille. Vaikka rahat eivät riittäneet minimikuukausimaksuihin, olisin voinut tehdä laskelmien pohjalta perustellun esityksen ja sen pohjalta saanut mahdollisesti kaikilta velkojilta suostumuksen maksusuunnitelman muutokseen. Näin velat eivät kenties ehkä mahdollisesti olisi päätyneet ulosottoon. 

Jossittelu on turhaa, enkä sitä sen enempää enää harrasta, koska siitä ei ole mitään apua.  Mutta on hyvä erottaa mitä jos-ajattelusta oppimismahdollisuus. Mikäli minulla olisi ollut tuolloin esittää kirjallinen realistinen budjetti ja sen pohjalta maksusuunnitelmat velkojille, voisi lopputulema olla toisennäköinen. Kuka tietää?

Mikäli sinulla on ongelmia velkojen maksun kanssa, tee sinä se, mitä minun olisi tuossa tilanteessa pitänyt tehdä. Siten ei tarvitse jossitella myöhemmin, teitkö varmasti ihan kaikkesi. Tee kirjallinen budjetti. Budjetin laatimisesta löydät ohjeet esimerkiksi aikaisemmasta postauksestani BudjetointiaTee budjetin pohjalta oma esitys velkojillesi, miten pystyt pääsemään vaikeasta tilanteesta eteenpäin suunnitellusti - osoita heille, että pystyt siihen. 

Jos asiat ovat todella huonosti, eikä velkojen maksuun jää rahaa, silloin ainoa vaihtoehto on päästää ne ulosottoon. Usein näin käy, jos velkoja on määrällisesti paljon eli kaikkiin velkoihin ei kerta kaikkiaan riitä tarpeeksi suuria suorituksia kuukausittain, jotka olisivat velkojien hyväksyttävissä. Mutta tämä asia kannattaa joka tapauksessa selvittää. 

Ota yhteyttä esimerkiksi talous- ja velkaneuvontaan, Takuu-säätiöön tai johonkin muuhun yksityiseen tahoon, joka voi auttaa sinua laatimaan budjetin ja esityksen velkojille, mikäli et itse siihen pysty. 

Itselläni budjetin laatiminen oli silmiä avaava kokemus: kun olin kirjannut kaikki tulot ja menot (oikeasti ihan kaikki) paperille, huomasin, etten millään ilveellä olisi voinut enää selvitä kaikkien velkojen maksusta - se ei kerta kaikkiaan ollut mitenkään mahdollista. Tässä vaiheessa taas yksi jos olisi paikallaan: Entä jos olisin laatinut budjetin jo paljon aiemmin ja huomannut tilanteen vakavuuden? Olisin pystynyt tekemään korjaavia toimenpiteitä ja asiat voisivat nyt olla toisin. 

Tällä hetkellä asiat ovat paljon paremmin pitkälti sen vuoksi, että kaikki on järjestyksessä: budjetin ansiosta tiedän tasan tarkkaan paljonko rahaa tulee ja mihin se raha menee. Pystyn säästämään vararahastoon ja maksamaan velkoja pois nopeutetusti velkalumipallon avulla. Tällä hetkellä lumipallo on vielä hyvin pieni, mutta se kasvaa koko ajan suuremmaksi. Enää ei piirongin laatikossa ole valtavaa kasaa laskuja ja maksumuistutuksia (joista osa avaamattomia), vaan sen sijaan pieni siisti nippu kuluvan ja seuraavan kuukauden laskuja. Eikä yksikään lasku ole enää yllätys vaan kaikille löytyy oma paikkansa budjetissa. 

Yksi parhaista asioista, mitä minulla tällä hetkellä on, on mielenrauha. Asiat hoituvat omalla painollaan, eikä minulla ole koko ajan päällä kauhea stressi siitä, mitä laskuja maksetaan ja mitä jätetään maksamatta. Kaikki laskut hoituvat nyt ajallaan, kun rästilaskuista on selvitty ja kuukausierät ovat ajan tasalla. Ulosotto toimii kuin junan vessa kuukausittain, lasken vain laskurilla paljonko minäkin kuukautena maksan sinne ja toimitan palkkalaskelman. 

Tottakai jossain takaraivossa tämä asia on koko ajan olemassa, en lakaise sitä mitenkään maton alle ja unohda, mutta ei tarvitse olla kireänä kuin viulunkieli koko ajan. On jopa hetkiä, etten ajattele asiaa ollenkaan. 

Hyvä neuvo kaikille: tee budjetti ja selvitä mihin rahasi oikeasti menevät. Muista, että budjetti toimii vain, kun se on kirjallisena. Se pitää olla konkreettinen ja näkyvä, jotta sitä voi seurata ja sen pohjalta voi tehdä suunnitelmia ja tarvittaessa korjausliikkeitä. 

Tähän yhteyteen pieni mainos: yhteistyökumppanini budgetapun verkkokaupasta www.budgetapu.fi löydät hyvät ja toimivat budjetointipohjat eri tilanteisiin, kannattaa hyödyntää. 


www.budgetapu.fi








5 kommenttia:

  1. Hei, oletko miettinyt velkajärjestelyä jossain vaiheessa? Itse tänään selvittelin asiaa, ja jos ja kun omistusasunnon haluaa säilyttää, säilyy luottotiedottomuus niin kauan kuin maksujärjestely on. Eli vaikka muiden velkojen osalta maksu kestää 5-10v, tämän jälkeen pitää maksaa koko asuntolaina(minkä ymmärrän hyvin) mutta merkintä pysyy. Se pistää miettimään, mitä tässä tekisi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis esim. jos järjestely päättyisi muiden velkojen osalta vuonna 2030, ja asuntolaina 2040, palautuvat luottotiedot vasta 2040.

      Poista
    2. Hei, Kiitos kommentista ja kysymyksestä. Olen pohtinut velkajärjestelyä vaihtoehtona, mutta ainakaan tällä hetkellä se ei näyttäisi olevan minulle oikea ratkaisu. Yksi syy on juuri tuo esiin tuomasi, että vaikka velkajärjestelyssä velat on maksettu jossain ajassa (yleensä n.5 vuodessa), mikäli omistusasunto on kyseessä, velkajärjestely jatkuu niin pitkään kuin asuntolaina on maksettu, näin olen asian käsittänyt. Eli tarkoittaa juuri tuota maksuhäiriömerkintää velkajärjestelystä luottotiedoissa niin pitkään kuin velka maksettu.
      Toinen syy on, että laskelmieni perusteella saisin kaikki velat (ilman leikkauksia) maksettua noin 12 vuodessa. Tämä on tavoitteeni.
      Tämän sanottuani, voi toki tulla sellainen tilanne eteen, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hakea velkajärjestelyä. Yksi sellainen on, että ulosotto alkaisi vaatia talon myyntiä tai laittaisi sen pakkohuutokauppaan. Tällöin hakemalla velkajärjestelyä (ja ulosoton keskeytystä hakemuksen käsittelyn ajaksi), voisi saada talon säilytettyä. Sitten pitäisi vaan kärsiä tuo pitkä luottotietomerkintä rangaistuksena. Eli pidän siten oven avoimena myös velkajärjestelylle, vaikka olen pohjimmiltani sitä mieltä, että velat pitää maksaa, kun ne on otettukin. Aika näyttää.

      Poista
    3. Näin ajattelen itsekin, velat pitää maksaa. Minulla puolet vähempi velkaa, nyt 3 kk ulosottoon maksellut ja kaikki ei ole sinne vielä edes päätynyt. Sain sovittua maksusuunnitelman uo:n kanssa, että maksan itse palkasta, ja kuulema kyselevät vain silloin tällöin palkkalaskelmien perään. Todella mukavia olleet kaikki, ketkä omalle kohdalle sattunut ( täällä ei siis yksi sama vaam voi vaihtua). Ainut asia mikä huolestuttaa, saanko tarpeeksi maksettua uo:hon, kun palkka suht pieni ja korot n. 400€ kuukaudessa, jotta velka lähtisi lyhenemään..

      Poista
    4. Ole vaan kärsivällinen tuon lyhenemisen suhteen, alkuun eivät juurikaan lyhene. Ota tavoitteeksi, että saisit maksettua ainakin korkojen ja taulukkomaksujen osuuden kuukausittain, niin eivät ainakaan kasva. Se on ollut oma tavoitteeni tämän ensimmäisen kahden vuoden ajalle. Omalla kohdallani, kun ulosottovelkaa on niin paljon, ei ole paljoa lyhentynyt, mutta tavoite on täyttynyt eli eivät ole kasvaneetkaan. Ensi toukokuusta alkaen ei mene enää taulukkomaksuja, niin se vähän auttaa, että velka lyhenee kuukausittain edes vähän.
      Myös se, että kaikki velat eivät ole ulosotossa, vaan osaa joutuu maksamaan ulosoton ulkopuolella, hidastaa lyhenemistä, koska ei pysty maksamaan ylimääräisiä lyhennyksiä ulosottoon.
      Kyllä ulosoton kanssa pystyy elämään.
      Ja vielä tarkennus tuohon, että mielestäni velat pitää aina maksaa: Kyllä minä hyväksyn sen, että kuka näkee parhaaksi tilanteessaan hakea velkäjärjestelyä ja saa sen, sekin on ihan oikein. Vaikka osaa veloista leikattaisiin, tulee niitä kuitenkin maksettua sen oman maksuvaran osalta. Täytyy muistaa myös kolikon toinen puoli: jos velat ovat syntyneet suurelta osin ahneiden pikavippifirmojen sikakorkeista koroista, ei haittaa vaikka ne saavatkin vähän vähemmän suorituksia - he ovat jo katteensa saaneet, ei heitä pienet luottotappiot heilauta. Eli tapauskohtaisesti kannattaa aina selvittää, sopisiko velkajärjestely omaan tilanteeseen ja ilman muuta kannattaa hakea.

      Poista

Jatkokertomus jatkuu, erään pikavipin lyhentyminen ulosotossa

 Jatkokertomus erään pikavipin lyhentymisestä ulosotossa jatkuu. Aiemmin tapahtunutta: Kirjoitin lokakuussa 2019 postauksen "Paljonko v...