Huh hellettä, sanoi jänis pakkasella. Ei nyt ihan tunnu helteeltä nämä viime viikkojen säät ja samaa rataa jatkuu. Myös Suomen taloudessa pakkanen jatkuu kireänä eikä valoa tunnelin päässä tunnu näkyvän - ellei se ole vastaantulevan junan valo.
Joka ikinen päivä saa lukea lehdistä, mitä kurjuutta taas on luvassa ja ollaan jo tultu siihen pisteeseen, että ei viitsi iltaisin edes kymppiuutisia katsoa, että saa yönsä nukuttua. Niin hurjaksi on meno maailmalla ja Suomessa yltynyt.
Talouteen odotettaisiin jo kiivaasti käännettä parempaan, jokohan se tänä vuonna saapuisi. Tänä aamuna uutisoitiin Kelan maksettavaksi jääneistä opintolainoista - päälle 100 miljoonaa euroa oli viime vuodelta jäänyt opintolainoja maksamatta pankeille. Ei ole opiskelijoillakaan helpot oltavat täällä maailman onnellisimmassa maassa. Kenelläkään ei liene enää asiat hyvin paitsi hyvätuloisilla eläkeläisillä, joilta Orpon hallitus ei missään nimessä halua leikata. Leikataan sitten mieluummin vaan niiltä kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta, lapsilta, opiskelijoilta, toimeentulotuen varassa eläviltä ja vammaisilta ja kurjistetaan heidän elämää entisestään.
No, mennäänpä taas takaisin asiaan eli opintolainojen maksamatta jättämiseen tai jäämiseen. Uskon, että suurin osa opiskelijoista haluaa opintolainansa maksaa työelämään päästyään, mutta tässä tulee sitten se jutun juuri: kaikki eivät - yllätys yllätys- työllistykään opiskelujen päätyttyä. Osalla voi kestää pitkäänkin (suom. vuosia) ennen kuin saa töitä. Toki opintolainasta voi pankin kanssa neuvotella ja kannattaakin, jotta voi maksaa vain korkoja siihen asti, kun saa palkkatuloja. Näin voi toimia varsin pitkään eli jopa vuosia opintojen päättymisen jälkeen, mikäli ei työhön pääse. Kelasta voi myös hakea puolivuosittain korkoavustusta, joka kattaa opintolainan korkojen määrän. Siksi vähän ihmettelinkin tuota maksamatta jääneiden opintolainojen hurjaa määrää.
Pankin kanssa nimittäin pystyy sopimaan hyvinkin pienestä lyhennyserästä kuukausittain, joten miten ihmeessä nekin jäävät maksamatta? Ja todella monia vuosia (koko opiskeluajan ja vielä vuosia sen jälkeenkin tarpeen vaatiessa) pystyy maksamaan vain korkoja. Tiedän tuttavapiiristäni eräänkin nuoren, joka ei ole saanut vielä koskaan töitä opintojen päättymisen jälkeen, mutta hän on kuitenkin pystynyt lyhentämään opintolainaansa välillä sairaspäivärahasta, välillä työttömyyspäivärahasta ja välillä toimeentulotuesta, minimilyhennyksen 50 euroa + korot n. 25-30 euroa/kk eli n. 80 euroa kuukaudessa. Vaikka kyllä on välillä tiukkaa tehnyt.
Tästä syystä mietinkin, että onko lainasummat niin paljon suurempia tai pankkien halukkuus sopia riittävän pienistä lyhennyseristä heikompaa kuin aiemmin. Olisi kiva päästä pureutumaan tämänkin yhteiskunnallisen ongelman juurisyihin. Yksi asia, mikä toki vaikuttaa, on koronnousu. Mutta siltikin tämä ihmetyttää. Onko Suomessa käymässä sama asia kuin Atlantin toisella puolella? Ihmiset eivät maksa opintolainojaan vaan odottavat, että valtio tulee apuun ja maksaa ne heidän puolestaan? Onko meilläkin tässä kyse vain maksumoraalin löyhenemisestä? Vai eikö vain aikuisten oikeasti ole varaa ja mahdollisuutta maksaa opintolainojaan? Jos asia koskee sinua, laita kommenttiin oma arviosi aiheesta.
Toivon todella, ettei kyse ole tuosta maksukäyttäytymisen muutoksesta ja siitä, ettei haluta maksaa lainoja takaisin. Koska itse ja todella monet ylivelkaantuneet, keitä tunnen, haluamme sydämemme pohjasta maksaa kaikki ottamamme lainat takaisin. Se, että pystymmekö me siihen, se onkin sitten toinen juttu, mutta halukkuutta kyllä löytyy.
Hyvää helmikuuta sinulle!
 |
| Photo by fíntuq Pixabay |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti