torstai 19. elokuuta 2021

Jäännösveroista

Viimeksi manasin, että syksy saapuu, ja niinhän se teki. Ihanat, aurinkoiset, kesäiset hellepäivät ovat mennyttä tältä vuodelta ja ei kun joulua odottelemaan.

Postauksessani Syksy saapuu kerroin teille saamistani veromätkyistä. Tarina jatkuu. 

Laitoin ulosottohenkilölleni sähköpostia asiasta ja kysyin hänen mielipidettään, mitä minun kannattaisi jälkiveroille tehdä, kun maksaa en niitä pysty. Tiedustelin, olisiko vapaakuukautta mahdollista saada veromätkyjen maksuun. 

Hän oli sitä mieltä, ettei vapaakuukautta saa velkojen maksuun, koska vapaakuukauden saamisessa pitää aina olla joku hyväksyttävä syy, eikä velkojen maksu oikein ole sellainen.  Joka tapauksessa päädyimme siihen, että annetaan mennä ulosottoon muiden velkojen jatkoksi. Perusteluna oli, että velkamäärä on niin suuri ja verot sitten sieltä vanhenevat ajallaan pois. 

Ja näin kysymällä taas selvisi tämäkin asia. Mikäli velkamääräni olisi huomattavasti pienempi, siinä tapauksessa olisin todennäköisesti ne ulosoton kautta myöskin pystynyt maksamaan ennen niiden lopullista vanhenemista. Nyt on todennäköistä, ettei niille kerry juurikaan suorituksia seuraavien reilun viiden vuoden aikana. Anteeksi, Suomen valtio, teiltä jää nyt saamatta karvan alta tuhannen euron verran veroeuroja. Toisaalta, en kuitenkaan ole ihan hirveä pahoillani, koska maksan joka tapauksessa joka kuukausi ihan reilusti veroja palkastani ja tulen niitä vielä vähintään 17 vuoden ajan maksamaan. 

Sitä luulisi, että päätös oli helppoa tehdä, mutta ei ollut. Painin edelleen asian kanssa henkisesti, koska olin tehnyt jo kauan sitten päätöksen, että niiden yhdeksän ulosottoon joutuneen velan lisäksi velkamääräni ei kasva eli muita velkoja sinne ei enää lisää tule. Nyt nämä pahuksen jäännösverot sitten tulevat ja joudun pyörtämään päätökseni siltä osin. 

Kuitenkin, jos mietin asiaa tarkemmin, nämä kyseiset jäännösverot liittyvät tuohon ulosoton alkamiseen, omaisuuden ulosmittaukseen ja ulosmitatun omaisuuden myynnistä syntyneisiin myyntivoittoveroihin. Eli tavallaan tämä ei ole mikään uusi velka, ainakaan sellainen itseaiheutettu, mitä lupasin välttää. Eli täytyy vaan hyväksyä tämä asia ja moving on.   

Siinä onkin kaikille yksi hyvä elämänohje, jota noudattaen säästyt turhalta itsesi pieksennältä: Turha märehtiä sellaisia asioita, joille et voi mitään. 

Päätetään tämä postaus komiasti Kimmo Laihon alias Elastisen sanoin:

"Mul ei ollu mitää muut ku mahdollisuus
Ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa.
Koval duunilla asiat vaan onnistuu.
Kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan.
Hanskat ei tipahda, periks ei anneta.
Ne sanoo et pysty, et voi, ei kannata.
Mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt.
Ne saa luun kurkkuun ku tulosta taas teen.
Jatkan, jaksan vaikka väkisin.
Jos se ois helppoo, kaikki tekis nii.
Mus on voima, jota ei voi vaimentaa.
Pusken täysii aina vaa.
Mun ei täydy vaan mä saan.
Katse eteen ja suupielet ylöspäin!
Teen vastoinkäymisistä voimaa.
Katse eteen ja suupielet ylöspäin!
Antaa tulla! Kestän kyllä, periks en tuu antamaan.
Murehtiminen ei takas eilistä tuo.
Ja huominenki tulee vaan jos selvitään tänään.
Mun pahin vastukseni kattoo peilistä mua.
Se haastaa ja aina pyrkii mun pään kääntämään.
Hakenu näkemystä mun meininkiini taas
Monacon vipeistä slummeihin Keniaan.
Kaiken sen jälkeen oon vaan positiivisempi.
Asenne ratkasee, oon nähny omin silmin senki.
Aitoo iloo, vaikkei ympäril oo muut ku pahaa.
Ja toiset taas nii köyhii ettei niil oo muut ku rahaa.
Alotan ittestäni, korjaan mun mielen.
Nostan mun katseen ja suupielet.
Katse eteen ja suupielet ylöpäin!
Teen vastoinkäymisistä voimaa.
Katse eteen ja suupielet ylöspäin!
Antaa tulla! Kestän kyllä, periks en tuu antamaan."

Photo by Unsplash





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yhdeksän maanantaita jouluun

Enää yhdeksän maanantaita jouluun, nyt täytyy kirjoittaa jo tämän vuoden ensimmäinen jouluaiheinen postaus. Joulu on tällaiselle jouluihmise...