Raha-asioiden aiheuttama häpeä

Muistan edelleen kuin eilisen päivän sen hetken reilu seitsemän vuotta sitten kun päätin antaa periksi taisteluni tuulimyllyjä vastaan ja antaa velkojen mennä ulosottoon. Tarkalleen ottaen tuo ilmaisu on väärä, en antanut vaan olin pakotettu siihen, että velat menevät ulosottoon, minulla ei ollut siinä enää mitään määräysvaltaa, mitään ei ollut enää tehtävissä. Mutta tavallaan sillä hetkellä sen tajusin, että nyt en pysty enää maksamaan edes kaikkien velkojeni minimilyhennyksiä ja ne tosiaan menevät perintään ja ulosottoon. 

Tuota hetkeä ennen olin aivan kauhuissani, oikeastaan täysin paniikissa, enkä tiennyt kuinka tästä tilanteesta pääsee eteenpäin tai ylipäänsä pääseekö. Se oli vähän ennen joulua 2018, kun soitin velkaneuvojalle ja keskustelin hänen kanssaan. Lyhyehkön puhelun jälkeen tiesin, että ainoa järkevä tapa tässä vaiheessa on päästää velat ulosottoon ja lopettaa se luottotietojen puhtaana pitämisen stressi ja ahdistus, mitä pelko luottotietojen ja kasvojeni menettämisestä aiheutti. Tuota puhelua ennen en ollut kertonut ainoallekaan sielulle aiheuttamastani järkyttävän kokoisesta velkavuoresta. Se jäyti sisintäni niin, että uskoin saavani sydänkohtauksen siitä puristavasta tunteesta rinnassa, jonka tuo valtavan kokoinen möykky sisälläni aiheutti. Jälkeenpäin sain diagnoosin, mikä tuo möykky oli: se oli häpeä. 

Häpeä siitä, etten osannut hoitaa raha-asioitani ja häpeä siitä, että olin herännyt tilanteeseen vasta niin myöhään, oli kasvanut niin suureksi, etten sen alla enää pystynyt kunnolla hengittämään. Itsesyytökset olivat jokapäiväisiä, enkä todellakaan pystynyt puhumaan itselleni mitenkään kauniisti - en ikäpäivänä voisi kuvitella puhuvani kenellekään toiselle sillä tavalla, niillä sanoilla, kuin itselleni tein. 

Velkojen kanssa luovuttaminen ja niiden päästäminen ulosottoon ja perintään olivat mielenterveyteni ja selviytymiseni kannalta ainoa mahdollinen ratkaisu. Se olisi pitänyt tehdä jo vähintään vuosi aiemmin, mutta sitä en ymmärtänyt kuin vasta pitkän ajan päästä jälkeenpäin. 

Ulosoton alkaminen oli siis tavallaan suuri helpotus, mutta toisaalta myös ahdistavaa, koska tiesin, ettei minulla ollut enää määräysvaltaa omiin tuloihini vaan joku muu päättäisikin nyt mihin minun rahani menevät ja kuinka paljon rahaa saan kuukaudessa palkastani käyttööni. Sekin on aika rankka asia: et enää olekaan oman elämäsi herra, vaan joku muu korkeampi taho (Ulosottolaitos) ohjaakin nyt sinun elämääsi ja talouttasi. 

Mitä olen oppinut tällä matkalla? Sen, miten tärkeää on pystyä puhumaan vaikeistakin asioista jonkun kanssa. Ei parane padota kaikkea tuskaa ja ahdistusta sisälle vaan löytää joku tapa, millä niitä saa purettua. Asiantuntija-apua kannattaa etsiä ja ottaa vastaan. 

Häpeän tunteita kannattaa yrittää käsitellä ja niistä täytyy yrittää päästä eroon. Muuten on vaikea päästä tilanteesta eteenpäin ja jossain vaiheessa kokonaan kuiville. Itse en ole kokonaan siitä irti päässyt, mutta on se näiden vuosien aikana helpottanut ja välillä jopa unohtunut hetkeksi.  

Olen oppinut myös, että raha ja henkilökohtainen talous liittyvät elämään niin oleellisena osana, että aiemmin en olisi osannut asiaa ajatellakaan. Luottotiedot ovat hyvän elämän edellytys, ainakin Suomessa, ilman niitä olet täydellisesti kakkosluokan kansalainen. Sekin osaltaan vain lisää ahdistusta. Ilman niitä tulee kuitenkin toimeen, vaikkei se aina helppoa ja mukavaa olekaan, mutta elämä ei siihen pääty. 

Etsi vertaistukea. Liity mukaan velallisten fb-ryhmään ja kuuntele ja keskustele muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa - usko minua, kohtalotovereita löytyy ja paljon. Se antaa perspektiiviä, et tosiaankaan ole asian kanssa yksin ja se lohduttaa. Lisäksi voit saada tosi hyviä neuvoja ja apua tilanteeseesi. 

Tässä vielä teepussista löytämäni mietelause, jota  ajattelen, kun asiat ovat oikein huonosti - kaikki järjestyy kyllä. 

"Be fearless knowing 

that all will be provided 

at the right time"

photo by shorty0431 Pixabay

Stay strong! 

Pitkäkestoisessa ulosotossa on ennätysmäärä ihmisiä

Pitkäkestoisessa ulosotossa olevien henkilöiden määrä on jyrkässä kasvussa. Pitkäkestoiseksi ulosotoksi  katsotaan yli puolentoista vuoden (yli 18 kk) ajan ulosotossa olleet henkilöt. 

Kesäkuun 2026 lopussa heitä oli 20 600 henkilöä, kun vuotta aiemmin vastaava lukema oli 16 500 henkilöä. Tämä on erittäin huolestuttava kehitys. 

Erityisen huolestuttava tieto on, että nuoret ovat selvästi suurin ryhmä, joka saa uusia maksuhäiriöitä. Yli 60 prosenttia maksuhäiriöistä tulee tili- ja kertaluotoista sekä pikavipeistä. 

Maksaminen on hämärtynyt ja verkko-ostosten teko liiankin helppoa. Tili tuli - tili meni, aivan kuin huomaamatta. Jäljelle jää vain kysymys: mihin?

Itse kuulun vanhempaan sukupolveen, jolle ei koulussa (eikä kotona) opetettu budjetointia eikä rahankäyttöä. Olen jotenkin koko ajan kuvitellut, että tämän päivän nuorilla ja kaikilla minua nuoremmilla sukupolvilla on paljon paremmat valmiudet rahankäyttöön, budjetointiin, säästämiseen ja sijoittamiseen kuin itselläni. Sen takia tuo uutinen olikin järkyttävää luettavaa - vieläkö tänä päivänäkin joku tosissaan ottaa pikavippejä? 

Nyt kannattaisi lukea tätä blogia ja kertoa tästä varoittavana esimerkkinä kaikille tuntemilleen nuorille. Näin voi varsin helposti käydä, jos ei pidä varaansa raha-asioissa. 

Olin jotenkin kuvitellut sijoittamisen lyöneen niin läpi ja ihmisten olevan todella tietoisia ja tarkkoja kuluttamisen ja lainojen ottamisen suhteen. Ajattelin, että minä kuulun niihin viimeisiin luotottajien höynäyttämiin asiakkaisiin, jotka ovat ylivelkaantuneet luottokorttien, vakuudettomien kulutusluottojen ja pikavippien vuoksi. Mutta ehkä näin ei sitten olekaan. 

Sitä suuremmalla syyllä nyt pitää herätä ja alkaa toden teolla valistamaan nuoria raha-asioiden hoidossa ja kertomaan velkaantumisen vaaroista. Ettei menetetä taas yhtä sukupolvea velkasuohon. 

Olin jotenkin ajatellut/odottanut, että positiivinen luottotietorekisteri muuttaisi velkaantumistilannetta siten, ettei ylivelkaantuminen olisi enää kerta kaikkiaan mahdollista. Ehkä tämän vaikutukset tulevatkin sitten näkyviin vasta myöhemmin viiveellä. 

Kauniita loppukesän päiviä! 

photo by Pixabay

Velkajärjestelyhakemusten määrä huippulukemissa

Kauhean paljoa ei ole tässä heinäkuun aikana ehtinyt lehtiä lukea tai ajankohtaisia asioita seurata, mutta heinäkuun alkupuolella STT uutisoi velkajärjestelyhakemusten määrän kasvusta. Velkajärjestelyhakemusten määrä on tämän vuoden alkupuoliskolla (tammi-kesäkuussa 2026) ollut suurimmillaan sitten vuoden 1996. 

Yksityishenkilöiden velkajärjestelyhakemuksia on jätetty yhteensä 3 218 kappaletta, selviää Tilastokeskuksen velkajärjestelyt-tilastosta. Vertailuna: vuonna 1996 hakemuksia jätettiin lähes 7 000 kappaletta.

Hakemusmäärä kasvoi 18 % edellisvuoden vastaavasta ajasta. Velkajärjestelyhakemusten määrä on kasvanut viimeisen viidentoista vuoden ajan, ainoastaan vuonna 2019 määrä laski tilapäisesti johtuen velkaneuvonnan siirtymisestä kunnilta valtiolle.  

Toisaalta tämä on huolestuttava uutinen, toisaalta hyvä. Huolestuttavaa on se, mitä hakemusten taustalta löytyy, eli ihmiset ovat yhä enemmän sellaisessa tilanteessa, ettei velkataakasta enää selvitä. Hyvää taas on se, että ihmiset ovat tietoisia velkajärjestelymahdollisuudesta ja käyttävät mahdollisuuden hyväkseen tavoitellessaan veloista irti pääsyä. 

Mielenkiintoista taas on seurata, kuinka moni hakemus hyväksytään ja millä aikataululla kasvanut hakemusmäärä pystytään jo ennestään pahasti ruuhkautuneissa käräjäoikeuksissa käsittelemään. Todennäköistä on, että käsittelyajat ovat pitkiä, varsinkin vähänkään hankalammissa tapauksissa eli sellaisissa missä on paljon selviteltäviä velkoja eri velkojille.

Toivotan onnea ja kärsivällisyyttä kaikille velkajärjestelyhakemuksen jättäneille! Te olette kuitenkin ottaneet sen ensimmäisen rohkean askeleen velkojen hoitamiseksi ja taloutenne tasapainoon saamiseksi. 

Velkajärjestely on pitkä ja kivinen tie. Joku voi päästä nollaohjelmalla kolmessa vuodessa veloista eroon, mutta aika monelle kohtalaisesti tienaavalle työssäkäyvälle tie voi olla sen viisi vuotta ja melko korkeillakin kuukausimaksuilla. Silti useimmille se on pelastus - viiden vuoden kuluttua velat ovat historiaa ja voi aloittaa puhtaalta pöydältä. 

Huomenna ollaan jo elokuussa  ja jouluun on enää 146 yötä - mukavaa elonkorjuun aikaa!  

Photo by Anne Nygård on Unsplash

Takaisinsaanti - mikä se on ja mitä sinun tulee tietää siitä

Takaisinsaanti on ollut aktiivisena puheenaiheena viime vuosina ja nousee uutisoinnissa ylös aina säännöllisin väliajoin. Mikä on tämä takaisinsaanti ja mitä kaikkea sinun tulee tietää siitä? Näihin kysymyksiin saat seuraavaksi vastaukset.

Lähdetään liikkeelle siitä, mikä ylipäänsä on takaisinsaanti. Takaisinsaanti on velallisen oikeuksien turvaamiseksi luotu menettely, jolla velallinen voi saada yksipuolisena annetun tuomion uudelleen käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Samalla se on ainoa menettely, jolla yksipuolisena annetun tuomion voi saada uudelleen käsiteltäväksi. Miksi sitten tuomio pitäisi saada uudelleen käsiteltäväksi? Velassa, jota tuomio koskee, voi esimerkiksi olla jotain epäselvyyksiä tai jopa laittomuuksia. 

Seuraavaksi herääkin kysymys, miten voi tuomio sisältää laittomuuksia? Tähän lyhyt selitys on, että suurin osa perintätoimiston perittäväksi joutuneista, irtisanotuista vakuudettomista kulutusluotoista ja pikavipeistä on perintätoimiston toimesta viety haasteella käräjäoikeuden käsiteltäväksi, eivätkä velalliset ole haasteeseen reagoineet, jonka jälkeen käräjäoikeus antaa tuomion velkojan vaatimusten perusteella. Piste. Käräjäoikeus ei tutki ovatko velkojan vaatimukset laillisia, se vain antaa tuomionsa haastehakemuksen perusteella, jos velallinen ei haasteeseen vastaa ja sitä kokonaan tai joiltain osin kiistä tai riitauta. 

Takaisinsaantia koskee yksi erittäin oleellinen määräaika, nimittäin 30 päivän määräaika alkaa juosta siitä päivästä, kun velallinen on saanut yksipuolisen tuomion todisteellisesti tiedoksi. Mikä sitten katsotaan todisteellisesti tiedoksi annetuksi? 

- kirjallisesti saantitodistuskirjeellä lähetetty, jonka vastaanottaja on kuitannut saaduksi
- haastemiehen toimittamana asianomaiselle henkilölle 
- sähköiseen asiointipalveluun toimitettuna, jos vastaanottaja on antanut siihen suostumuksensa 

Mikäli tuomiota ei ole koskaan toimitettu todisteellisesti tiedoksi velalliselle, 30 päivän määräaika ei ole myöskään alkanut ja velallinen voi hakea takaisinsaantia koska tahansa. Ja juuri tästä syystä perintätoimistot ovat sittemmin heränneet ja toimittavat nyt haastemiehen välityksellä tuhansia vanhoja velkomustuomioita velallisille, jotta tuo 30 päivän takaisinsaantioikeus saadaan torpattua. Nimittäin kun tuo 30 päivän määräaika on kulunut umpeen, ei velallinen voi enää saada asiaa uudelleen oikeuden käsiteltäväksi, vaan tuomio on lopullinen. 

Mikäli nyt saat vaikkapa useita vuosia vanhan käräjäoikeuden yksipuolisen tuomion todisteellisesti tiedoksi, kannattaa tuomio käydä huolella läpi ja katsoa, onko siinä perittävällä velalla liian suuri eli laiton korko tai muut luottokustannukset. Tai onko luoton ehdoissa jotain epäselvyyksiä. Tämä onkin jo vähän vaikeampi asia maallikon tutkia, kun ei tiedä, mikä on laillinen ehto ja mikä ei. Tällöin voi myös halutessaan toimittaa tuomion lakimiehen tutkittavaksi. Jos luottoon liittyy jotain laitonta, on mahdollista, että saat kaikki maksamasi korot ja kulut takaisin. 

Monikaan hallitsemattomasti velkaantunut ihminen ei omaa riittävästi voimavaroja lähteä tutkimaan ja kyseenalaistamaan saamaansa yksipuolista tuomiota, varsinkaan jos niitä tulee useita. Tätä perintätoimistot käyttävät häikäilemättömästi hyväkseen. 

Toki kannattaa vielä muistaa, että takaisinsaanti on maksullinen prosessi, jonka kulut (noin 600 euroa) joudut maksamaan, jos hakemuksesi ei menesty. 

Itselleni tuli muutama kuukausi sitten haastemieheltä puhelu ja hän kertoi, että siellä on yksipuolinen tuomio minulle toimitettavana. Sovimme, että hän lähettää sen sähköpostitse ja niin hän tekikin, muutoin hän olisi tullut sen henkilökohtaisesti tuomaan ja sitä en itse halunnut. Tuomio koski yhtä ulosotossa ollutta velkaani, nyttemmin velkajärjestelyn piiriin kuuluvaa, enkä lähtenyt takaisinsaantia tässä kohtaa miettimään. Korko oli silloisen korkokaton rajoissa, eikä luottokustannuksetkaan olleet mitenkään suuret. Ehkä olisi pitänyt lähteä selvittämään lainan ehtoja tarkemmin, mutta koska itsellä ei ollut niitä enää tallessa, päätin jättää asian sikseen.

Kerro, oletko sinä hakenut takaisinsaantia ja miten siinä on käynyt?   

Mukavaa kesän jatkoa lukijoilleni! 

Nautitaan kaikista ihanista asioista, mitä Suomen kesä meille tarjoaa.

Valoa ja iloa elämääsi!

Photo by Pixabay

Ps. Jos jostain oleellista asiaan liittyen jäi puuttumaan, ole hyvä ja ljätä kommenttisi. 

Mitä kannattaa tehdä/ huomioida ensin, mikäli aikoo päästää velat ulosottoon

Tällainen blogin aihe tuli mieleeni, kun luin Ylen tekemää juttua puhelinoperaattorien kilpailutuksesta ja kuinka kilpailuttamalla voi säästää suuriakin summia rahaa. Kilpailuttaminen on tänä päivänä varsin tavallista ja varmasti sillä saa säästöjä aikaan, mutta harmittavaa tässä on ulosottovelallisen kannalta se, ettei operaattorin vaihto oikein onnistu, mikäli on luottotiedot menneet.  

Vähävaraiset ulosottovelalliset, ne, jotka eniten hyötyisivät pienemmistä kuukausittaisista kustannuksista, eivät tätä voi hyödyntää. Ennen vanhaan oli tapana, että pitkäaikaisia asiakkaita ja tilaajia palkittiin edullisilla kestotilauksilla ja hinnoilla. En tiedä missä vaiheessa ja minkä takia tämä on muuttunut siihen, että aina pitäisi olla vaihtamassa, että saa parhaat tarjoukset. Pitkäaikaisia, uskollisia asiakkaita rangaistaan alati nousevilla hinnoilla. Näin on matkapuhelin- ja nettioperaattorien lisäksi myös ainakin vakuutusten ja lehtitilausten kohdalla. 

Mitä sitten kannattaa huomioida ennen kuin päästää velat ulosottoon ja saa maksuhäiriömerkinnän? 

Mikäli on tarvetta, kannattaa kilpailuttaa sekä vakuutukset että puhelin- ja nettiliittymät ennen luottotietojen menettämistä varsinkin, jos edellisestä kerrasta on jo kulunut pidemmän aikaa. Tällöin saa todennäköisesti mahdollisimman edulliset liittymät ja vakuutusmaksut. Niiden kanssa pitääkin sitten pärjätä kenties jopa varsin pitkäkin aika, koska luottotiedot menettäneenä moni tällainen tavalliselta kuulostava asia ei enää onnistu. 

Huom. uuden liittymän saanti voi olla mahdollista myös luottotiedottomana, mutta se ei yleensä ole sieltä edullisimmasta päästä tai ainakin joutuu maksamaan takuumaksun tai vuoden maksut kerralla etukäteen. Esimerkiksi liikennevakuutus on lain mukaan pakko myöntää myös luottotiedottomalle autonomistajalle, mutta maksun voi periä kerralla yhdessä erässä vakuutuksen alkaessa. Ja kaskovakuutuksen (vapaaehtoinen autovakuutus) saaminen voi olla hankalaa ja kallista, jopa mahdotonta. 

Tosielämän kokemus

Tähän loppuun kerron vielä tositarinan: minulle soitti jokin aika sitten nykyisen puhelinoperaattorin myyjä ja kertoi, että puhelinliittymäni määräaikainen tarjoushinta on päättymässä ja tarjosi uutta tarjouskautta, jossa hinta hieman nousi, mutta ei niin paljon, kuin olisi muutoin määräaikaisen tarjousajan päättyessä noussut. No, asia ok, näin sovittiin tehtäväksi. Lisäksi hän samalla halusi tarkistaa muut palvelut, mm. tv-palvelut, ja ehdottikin viihdeboksin vaihtamista uudempaan malliin. Siitä maksut olisivat jakautuneet kuukausittain puhelinlaskulle, joten arvelinkin jo, ettei tule onnistumaan. Kaveri soitti sitten uudelleen myöhemmin ja kertoi, ettei voi tosiaan tätä uutta laitetta minulle lähettää, koska luottotiedoissa on häiriöitä. Arvasin sen jo silloin kun hän tätä asiaa toimitti, mutta en jaksanut silloin asiaan puuttua. No, uuden puhelinliittymätarjousjakson sain, mutta boksi jäi saamatta. Luottotiedotonta henkilöä kohdeltiin taas kuin pa**kasakkia. Eli ei mitään uutta auringon alla. Vaikka asian jo tiesin etukäteen, enkä ollut mitenkään erityisen pettynyt lopputulemasta, niin kyllähän se tuntui kurjalta, taas kerran saada kuulla olevansa kakkosluokan kansalainen. Tästä tittelistä olisi kiva joskus vielä päästä eroon ja olla ihan vaan tavallinen kansalainen. 

Photo by Unsplash

Yli 100 miljoonaa euroa opintolainoja jäänyt maksamatta

Huh hellettä, sanoi jänis pakkasella. Ei nyt ihan tunnu helteeltä nämä viime viikkojen säät ja samaa rataa jatkuu. Myös Suomen taloudessa pakkanen jatkuu kireänä eikä valoa tunnelin päässä tunnu näkyvän - ellei se ole vastaantulevan junan valo. 

Joka ikinen päivä  saa lukea lehdistä, mitä kurjuutta taas on luvassa ja ollaan jo tultu siihen pisteeseen, että ei viitsi iltaisin edes kymppiuutisia katsoa, että saa yönsä nukuttua. Niin hurjaksi on meno maailmalla ja Suomessa yltynyt. 

Talouteen odotettaisiin jo kiivaasti käännettä parempaan, jokohan se tänä vuonna saapuisi. Tänä aamuna uutisoitiin Kelan maksettavaksi jääneistä opintolainoista - päälle 100 miljoonaa euroa oli viime vuodelta jäänyt opintolainoja maksamatta pankeille. Ei ole opiskelijoillakaan helpot oltavat täällä maailman onnellisimmassa maassa. Kenelläkään ei liene enää asiat hyvin paitsi hyvätuloisilla eläkeläisillä, joilta Orpon hallitus ei missään nimessä halua leikata. Leikataan sitten mieluummin vaan niiltä kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta, lapsilta, opiskelijoilta, toimeentulotuen varassa eläviltä ja vammaisilta ja kurjistetaan heidän elämää entisestään. 

No, mennäänpä taas takaisin asiaan eli opintolainojen maksamatta jättämiseen tai jäämiseen. Uskon, että suurin osa opiskelijoista haluaa opintolainansa maksaa työelämään päästyään, mutta tässä tulee sitten se jutun juuri: kaikki eivät - yllätys yllätys- työllistykään opiskelujen päätyttyä. Osalla voi kestää pitkäänkin (suom. vuosia) ennen kuin saa töitä. Toki opintolainasta voi pankin kanssa neuvotella ja kannattaakin, jotta voi maksaa vain korkoja siihen asti, kun saa palkkatuloja. Näin voi toimia varsin pitkään eli jopa vuosia opintojen päättymisen jälkeen, mikäli ei työhön pääse. Kelasta voi myös hakea puolivuosittain korkoavustusta, joka kattaa opintolainan korkojen määrän. Siksi vähän ihmettelinkin tuota maksamatta jääneiden opintolainojen hurjaa määrää. 

Pankin kanssa nimittäin pystyy sopimaan hyvinkin pienestä lyhennyserästä kuukausittain, joten miten ihmeessä nekin jäävät maksamatta? Ja todella monia vuosia (koko opiskeluajan ja vielä vuosia sen jälkeenkin tarpeen vaatiessa) pystyy maksamaan vain korkoja. Tiedän tuttavapiiristäni eräänkin nuoren, joka ei ole saanut vielä koskaan töitä opintojen päättymisen jälkeen, mutta hän on kuitenkin pystynyt lyhentämään opintolainaansa välillä sairaspäivärahasta, välillä työttömyyspäivärahasta ja välillä toimeentulotuesta, minimilyhennyksen 50 euroa + korot n. 25-30 euroa/kk eli n. 80 euroa kuukaudessa. Vaikka kyllä on välillä tiukkaa tehnyt. 

Tästä syystä mietinkin, että onko lainasummat niin paljon suurempia tai pankkien halukkuus sopia riittävän pienistä lyhennyseristä heikompaa kuin aiemmin. Olisi kiva päästä pureutumaan tämänkin yhteiskunnallisen ongelman juurisyihin. Yksi asia, mikä toki vaikuttaa, on koronnousu. Mutta siltikin tämä ihmetyttää. Onko Suomessa käymässä sama asia kuin Atlantin toisella puolella? Ihmiset eivät maksa opintolainojaan vaan odottavat, että valtio tulee apuun ja maksaa ne heidän puolestaan? Onko meilläkin tässä kyse vain maksumoraalin löyhenemisestä? Vai eikö vain aikuisten oikeasti ole varaa ja mahdollisuutta maksaa opintolainojaan? Jos asia koskee sinua, laita kommenttiin oma arviosi aiheesta.

Toivon todella, ettei kyse ole tuosta maksukäyttäytymisen muutoksesta ja siitä, ettei haluta maksaa lainoja takaisin. Koska itse ja todella monet ylivelkaantuneet, keitä tunnen, haluamme sydämemme pohjasta maksaa kaikki ottamamme lainat takaisin. Se, että pystymmekö me siihen, se onkin sitten toinen juttu, mutta halukkuutta kyllä löytyy.  

Hyvää helmikuuta sinulle!

Photo by fíntuq Pixabay

Yhteenveto vuodesta 2025

Vuoden viimeistä päivää viedään. Nyt on hyvä tehdä yhteenveto kuluneesta vuodesta. Koska aiemmin laskeskelin, paljonko ulosottoon oli maksettu ja paljonko oli mennyt korkoihin ja itse velkapääoman lyhenemiseen, tehdään tältä vuodelta vertailulaskelma.

Kuinka paljon enemmän maksoin velkoja velkajärjestelyn kautta ja miten paljon velka olisi lyhentynyt, jos olisin vielä ollut ulosotossa. 

Velkajärjestelymaksuja maksoin vuoden 2025 aikana 8.613 euroa ja yhteensä 17 kk:n aikana (velkajärjestelyn kesto tähän asti) niitä on maksettu 13.017 euroa. Ja kaikki siis velkojen lyhennystä, ei korkoja lainkaan. 

Jos olisin ollut edelleen ulosotossa ja ulosottoon olisi maksettu sama summa eli 8.613 euroa vuodessa, se ei olisi riittänyt edes korkoihin, koska ulosotossa olleen velan (n. 109.000 €) korko olisi ollut jo n. 10.380 euroa vuodessa. Toisin sanoen, velkapääoma ei olisi lyhentynyt ollenkaan. 

Okei, tämä ei ole ihan tarkka laskelma, koska velkajärjestelyssä ovat mukana myös muut ulosoton ulkopuoliset velat sekä tietysti asuntolaina, jota ei ole noissa luvuissa kuitenkaan huomioitu. Eli ulosoton lisäksi olisin maksanut muiden lainojen lyhennyksiä eli kokonaissumma olisi toki ollut suurempi. 

Mutta siinä mielessä ihan mielenkiintoinen laskelma ottaen huomioon että maksan enemmän kuukausittain velkajärjestelymaksuja kuin joutuisin maksamaan ulosottoon. Toki sitten kaikki nuo muut velanlyhennykset päälle, niin tiukemmilla olisin ollut kokonaisuudessaan.

Tähän kun vielä lisätään se seikka, että velkajärjestelyssä velkoja on leikattu eli velkamäärä on pienempi kuin mitä oli ulosotossa ja sen ulkopuolella velkoja alun perin, niin se jo puhuu  velkajärjestelyn puolesta. 

Pelkkää ruusuilla tanssimista ei velkajärjestelyssäkään oleminen ole ollut. Minulle ongelmia ja stressiä tuottaa kuukausittain reilustikin vaihtelevat tulot. Loppuvuoden aikana oli useampi kuukausi, että tuloni olivat paaaljon  pienemmät kuin laskennallinen maksuvara, eli olen ollut tosi tiukoilla maksujen kanssa ja joutunut eriä myös siirtämään järjestelyn loppuun. 

Jos saan toiveen tähdelle ensi vuodelle esittää, se on: toivon, että saan kasaan riittävän suuren palkan joka kuukaudelle, että selviän velkajärjestelymaksuista kunnialla. Ja mielellään vähän puskuria säästöönkin. 

Nyt haluan toivottaa teille kaikille lukijoilleni oikein hyvää ja vielä parempaa uutta vuotta! Jatketaan aiheesta taas ensi vuonna!

Photo by Pixabay

Ulosoton suojaosuuteen pieni korotus vuodelle 2026

Ulosoton suojaosuutta nostetaan hieman indeksitarkistuksesta johtuen vuodelle 2026. Suojaosuus on ensi vuonna 33,03 euroa/päivä velallisen osalta ja 9,65 euroa/päivä velallisen elatuksen varassa olevan henkilön (esim. lapsen) osalta.

Tänä vuonnahan nuo kyseiset suojaosuudet ovat olleet 32,88 euroa/päivä ja 9,61 euroa/päivä, joten mitään järisyttävän suuria korotuksia ei tosiaan ole luvassa (+ 15 senttiä/pv). 

Myös velkajärjestelyssä välttämättömien elinkustannusten määrä nousee hieman ollen yksin asuvan henkilön osalta 719 euroa/kk ensi vuoden alusta lähtien (on tänä vuonna 715 euroa/ kk). Selvyyden vuoksi kerrottakoon, että tällä ei ole mitään vaikutusta jo voimassa oleviin velkajärjestelyihin, mutta vaikuttaa niihin järjestelyihin, joiden maksuohjelma vahvistetaan ensi vuoden puolella.

Photo by Pixabay

  Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!

Pidetään meidän kaikkien velallisten lippu korkealla ja jatketaan taistelua velallisten oikeuksien puolesta.

Motivaatiopäivä

Tällä viikolla vietettiin taas kansallista veropäivää, kun viime vuoden verotiedot julkistettiin. Olen kuullut monen puhuvan myös kateuspäivästä, kun ihmiset kadehtivat multimiljonäärien huikeita tuloja. Itse kutsuisin tätä päivää ennemminkin unelmapäiväksi, koska silloin voi itsekin unelmoida, että hei, tämä on minullekin ihan mahdollista. Tai sinulle. Tai kelle vaan meistä. 

Suurin osa paljon ansainneista ovat yrittäjiä ja myyneet sitten yrityksensä kovaan hintaan. Eli mitä tästä opimme: kannattaa lähteä yrittäjäksi. Toki täytyy muistaa, että kaikki yrittäjät eivät tule koskaan pääsemään tuonne listan kärkeen, mutta silloin sinulla on mahdollisuus onnistua. Ja itse ainakin olisin enemmän kuin tyytyväinen, jos pääsisin listan häntäpäähän - 120.000 euron vuosituloilla. Jotka vielä mieluusti olisivat ennemminkin pääomatuloja kuin ansiotuloja. 

Toinen millä asioihin voi itse vaikuttaa, on alkaa sijoittamaan. Tuolloin on edes mahdollista saada joskus pääomatuloja. Ja edelleen, jos ei listalle asti pääse, niin saa kuitenkin mukavaa lisätuloa ilman, että jokaisen euron eteen täytyy tehdä ansiotyötä. 

Itseäni todella paljon ilostuttaa, kun luen tuolta listalta maksettujen verojen määristä. Eniten ansaitsevat maksavat myös eniten veroja, joilla sitten kustannetaan kaikki hyvinvointivaltiomme palvelut meille kaikille. Jess! Tienatkaa lisää vaan!

Kerro, miten itse suhtaudut veropäivään. 

Mukavaa viikonloppua just sulle! 

Photo by Pixabay

Lukuvinkkejä

Lupasin teille viimeksi postata parhaimmista talous- ja velka-aiheisista kirjoista, joita olen lukenut tässä matkan varrella. Samalla paljastan, mikä kirja on tällä hetkellä luettavana. 

Joutuessani ulosoton asiakkaaksi keväällä 2019, tai jo oikeastaan puolisen vuotta sitä ennen, aloin tutkimaan velkaantumiseen ja nimenomaan ylivelkaantumiseen liittyviä asioita netistä ja kirjoista. Lukemani ja oppimani pohjalta ymmärsin, etten ollut siihen astisessa elämässäni ymmärtänyt rahasta ja henkilökohtaisen talouden hoidosta yhtään mitään. Aloin opetella rahaan, rahankäyttöön, budjetointiin, velkojen maksuun, säästämiseen ja sijoittamiseen liittyviä asioita. Samoin opiskelin, miten ulosotto toimii, mitä vaihtoehtoja ylivelkaantumistilanteesta on selvitä jne. Lukemani ja oppimani pohjalta saamiani ajatuksia aloin kirjata tänne blogiin. 

Kaikkein suurin merkitys tällä matkallani on ollut amerikkalaisen Dave Ramsayn kirjalla "The Total Money Makeover". Löysin kirjailijan ja hänen kirjoittamansa oppaan ihan sattumalta googlaillessani aiheesta tehtyjä juttuja ja blogeja. En enää muista, kuka sitä netissä suositteli, mutta siitä heräsi uteliaisuus kaivaa lisää tietoa. Kirjaahan ei löytynyt mistään suomalaisesta kirjastosta eikä kirjakaupoistakaan alkuun, mutta Adlibriksestä sen viimein sain tilattua. Kirjaa ei ole suomennettu eli luin sen englanninkielisenä. Kirjasta on viime vuonna (2024) tehty uusi painos. 

Kirja opetti minulle todella paljon siitä, miksi en ole osanut aiemmin raha-asioitani oikein hoitaa ja mitä minun tulisi tehdä, että saan talouteni taas kuntoon. Velkojen vyöryttäminen lumipallotekniikalla oli silmiä avaava metodi ja tämän kirjan avulla aloin ymmärtämään paremmin korkoa korolle -ilmiötä ja miten se voi toimia myös sinua vastaan. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat kehittyä paremmiksi oman talouden hallinnassa. 

Mikäli englanninkieli tuntuu hankalalta, tämän kirjan oppien pohjalta on tehty lyhennetty suomenkielinen opas nimeltä "Talous kuntoon - kohti velatonta elämää", jossa on metodit selitetty selkeästi suomeksi ja jätetty pois sellaiset jenkkiyhteiskuntaan liittyvät asiat, jotka eivät ole oleellisia täällä meillä. Iso suositus tälle, pääset nopeasti alkuun oman talouden kohentamisessa!

Psst! Opas löytyy yhteistyökumppanini verkkokaupasta https://budgetapu.fi. Sen saa nyt koodilla SYKSY25 alennettuun hintaan alle kympillä, joten kannattaa hyödyntää tilaisuus. 

Muutama muukin tosi tärkeä kirja matkallani on ollut:

"Kaikki rahasta", Julia Thurén, 2018 - todella hyvin kirjoitettu varsin monipuolinen teos rahasta, rahankäytöstä ja säästämisestä. Kirjailija muun muassa kertoo, miten säästi vuodessa kymppitonnin. Iso suositus tälle. 

Robert T.Kiyosaki: "Rich dad, poor dad", 2017. Tämä on kulttimaineeseen ja bestselleriksi noussut kirja, jossa kirjailija kertoo, mitä rikas isä opettaa lapsilleen rahasta, mitä köyhä isä ei. Itselle se ei oikein uponnut, ehkä siksi, että on kuitenkin enemmän filosofinen ja kertomuksellinen. Mutta ihan hyvä lukukokemus kuitenkin.  

Mikko Sjögrenin kirja: "Tunne taloutesi Tunnetaloutesi. Rahan käytön salaisuus, jota sinun ei haluta tietävän", 2013, kustantaja Valmennusyhtiö Varapuu. Mikko Sjögren on Valmennusyhtiö Varapuun omistaja ja pitää mm. Rahataidot-kursseja. Tämä on todella selkeä kirja oman henkilökohtaisen talouden saamisesta kuntoon ja avaa nimenomaan tunnepuolen asioita ja käytännön neuvoja liittyen säästämiseen ja kuluttamiseen. Tässä kirjassa on muuten käytetty kassavirtakaavio -mallia, jonka edellä mainittu Robert T.Kiyosaki on luonut. Suosittelen lukemaan. 

Asunmaa, Sammalisto: "Viisas pääsee vähemmällä taloudessakin : miten teet oman talouden hallinnasta, säästämisestä sekä sijoittamisesta helppoa ja hauskaa", 2021. Tämä on helppolukuinen perusteos henkilökohtaisen talouden hoitoon ja kirjassa käydään myös kattavasti läpi eri sijoitusinstrumentit, kuten rahastot ja osakkeet, hyötyineen ja haittoineen, jotta jokainen voi löytää itsellensä sopivan tavan sijoittaa. Suosittelen lukemaan. 

Jenny Rostain:"Luottohäiriö", 2022. Tämä kirja avaa ulosottovelallisten ja luottotiedot menettäneiden tilanteita eri näkökulmista. Kirjaan on haastateltu useita mielenkiintoisia henkilöitä ulosottolaitoksesta valtiovarainministeriöön ja Takuu-Säätiöstä Suomen Pankkiin. Mielenkiintoinen luettava, kertoo hyvin ylivelkaantumisen laajasta ongelmasta Suomessa ja eri tahojen näkökantoja, miten tilanne saataisin paremmaksi.  

Ja vielä viimeisenä , eikä suinkaan vähäisempänä, listalle pääsi Ilana Aallon "Paikka kaikelle: mistä tavaratulva syntyy ja kuinka se padotaan", 2022. Ammattijärjestäjän kirjoittama kirja kodin tavarapaljouden taltuttamisesta ja järkevämmästä kuluttamisesta. Tämä jos mikä on tiiviisti aiheeseen liittyvä teos, koska ylivelkaantuminen johtuu todella usein siitä, että kulutetaan yli varojen. Kun ostohousut ja -hatut riisutaan ja mietitään tarkemmin mihin rahaa laitetaan, syntyy pakostikin säästöjä, joilla voidaan maksaa pois velkoja. Iso peukku ja suositus tälle kirjalle, voit laittaa raha-asioiden lisäksi myös kodin järjestykseen. 

Samaan genreen liittyy myös Julia Thurénin uudempi kirja "Kaikki Kuluttamisesta", 2021.  Siinä pohditaan, miksi pitää kuluttaa kuin viimeistä päivää ja mistä voisi karsia. "Älä osta mitään turhaa roskaa", sanoo kirjailija itselleen ja lukijoille ja pureutuu nykyihmisen kulutuskäyttäytymiseen ja rahankäyttöön. Suositus myös tälle, hyvin kirjoitettu ja lähellä sydäntäni koska luontoarvot.  

Paljon muitakin kirjoja on käsieni läpi tässä vuosien aikana kulkenut ja elämääni rikastuttanut, mutta tässä tuli nyt näitä tärkeimpiä aihepiiriin sopivia. Suomalaiset lukevat nykyään muutenkin ihan liian vähän, Pisa-pisteet ovat menneet koko ajan alamäkeä. Joten kannustan lukemaan ja sivistämään itseään ja opettelemaan uusia rahataitoja!

Ja lopuksi vielä paljastus: mitä luen juuri tällä hetkellä?

Esa Juntusen kirjaa "Vaurastu viisaasti", joka on melko tuore julkaisu vuodelta 2024. Esa Juntunen kirjoittaa Omavaraisuus-blogia ja on kirjoittanut aiemmin kirjan "Viisas sijoittaja". Hän on sijoittaja, joka on kerännyt yli puolen miljoonan varallisuuden kolmekymppisenä. 

Kirja vaikuttaa todella mielenkiintoiselta, en ole vielä ehtinyt lukea puoliakaan, mutta tempaisee kyllä mukaansa. Sijoittaminen on sellainen asia, mihin aion itsekin tosissani enemmän panostaa sitten kun velkajärjestely on taputeltu. Siihen asti harjoittelen vain pikkusummilla, toki nekin säännöllisesti kuukausittain, että kyllä niistäkin jo pieni puro tässä ajassa kertyy. 

Lukemisiin! 

P.S. Muista hyödyntää koodi SYKSY25 verkkokaupassa www.budgetapu.fi ja hanki itsellesi rahataitoja kehittävää luettavaa.

Photo by Pixabay

 

Ulosottovelallisten määrä kasvussa

Viime viikolla on syksy alkanut selvästi, on ollut syysmyräkkää, puut ovat kauniissa ruskavärityksessä, iltaisin ja aamuisin on jo oikeasti pimeää ja lisää valoja tarvitaan. Synkkää on ollut myös median uutisointi viime aikoina: sotaa, huumeongelmaa ja ulosottoa. Onneksi Gazan tilanteessa on nyt hieman valoa näkyvissä ja toivottavasti jonkinlainen rauha saadaan aikaan ja tappaminen loppuu. Vielä kun sama tapahtuisi Ukrainassa, niin olisi jo asiat paremmalla mallilla. Huumeongelmaan en tässä puutu, en ole sen alan asiantuntija, joten jäljelle jää ulosotto. 

Tässä aiheessa voin todeta olevani ainakin jonkinasteinen kokemusasiantuntija reilun viiden vuoden ulosoton kokemuksella. Sen lisäksi olen opiskellut paljon kaikkea ylivelkaantumiseen ja siitä selviämiseen liittyvää. Seuraava  postaukseni koskeekin kirjallisuutta - annan teille lukuvinkkejä parhaimpiin lukemiini kirjoihin tähän aihepiirin liittyen. Joten, Stay tuned - pysykäähän kanavalla! 

Ulosottoon liittyvää uutisointia on tosiaan ollut enenevässä määrin taas tässä syksyllä. Ja mikä ettei olisi, onhan suomalaiset velkaantuneet ihan hurjaa tahtia viimeisten vuosien aikana. Enkä viittaa tällä nyt julkiseen velkaan ensinkään.

Ulosottolaitos kertoi maanantaina, että ulosottovelallisten määrä on kasvussa. Syyskuun lopussa määrä oli 4 % viime vuoden vastaavaa ajankohtaa korkeampi. Ennusteen mukaan ulosottovelallisten määrä ylittää vuoden lopussa jo 600.000. Huh! 

Tuosta 90 % eli n. 540.000 on luonnollisia henkilöitä ja 10 % yhteisöjä ja yrityksiä.  Noin 40 %:lla velallisista velan määrä on alle 1.000 euroa. Enemmän minua kuitenkin kiinnostaa niiden ulosottovelallisten määrä, joilla velkaa on paljon - yli 50.000 euron velkoja oli viime vuonna 13,6 %:lla luonnollisista henkilöistä. En tiedä onko tähän lukuun tulossa tänä vuonna suuria muutoksia, mutta tämä määrä olisi laskennallisesti viime vuoden lukujen pohjalta n. 73.440 velallista. Kun tähän vielä lisätään ne 21,9 %, joilla on velkaa 10.000-49.999 euroa eli n. 118.260 henkilöä, meillä on jo 191.700 henkilöä, joilla on velkaa ulosotossa yli 10.000 euroa. Tämä on kyllä tosi paljon - ihan liian paljon. Se on yli 1/3 kaikista ulosotossa olevista luonnollisista henkilöistä. 

Uusia velallisia ulosottoon tulee vuosittain keskimäärin n. 30 %. Tämä tarkoittaa, että "vanhoja" pidempään kuin vuoden ulosotossa olevia on loput eli n.70 %. Suunnilleen 378.000 henkilöä on ulosotossa pidempään kuin vuoden - osa heistä varmasti sen 15-20 vuotta, minkä kestää, että velat lopullisesti vanhenevat. Tosi surullista. 

Eilen Yle kertoi nettisivuillaan, että kiinteistöjen ulosotot ovat kovassa kasvussa ja haastatteli johtavaa kihlakunnanvoutia Antti Soinista Ulosottolaitoksen Itä-Suomen toimintayksiköstä, joka kertoi, että ihmisten velkaantuminen on näkynyt jo 15 vuoden ajan. 

– Ihmisille on alkanut tulla paljon kulutusluottovelkoja. Kymmenientuhansien eurojen kulutusluottoja on myönnetty yksittäisille ihmisille, joilla ei alkujaankaan ole maksukyky riittänyt, kertoo Soininen.

Ulosottolaitos on myynyt kiinteistöjä tähän mennessä jo enemmän kuin viime vuonna. Lisäksi käsittelyjonossa realisointia odottamassa on satoja kohteita, eikä ulosottolaitos saa jonoa purettua. Ulosmitatut kiinteistöt ja asunto-osakkeet odottavat pitkään myyntiä ja myyntiajat  ovat pitkiä. Tämän ymmärtää hyvin, onhan koko maassa vallitseva työttömyys ja epävarmuus omiaan, etteivät ihmiset uskaltaudu asuntokaupoille. 

Lisäksi vielä kolmas uutinen samaan aihepiiriin liittyen: Ruokavirasto kertoi, että arviolta vain joka toinen Suomen koirista on ilmoitettu Koirarekisteriin. Siellä ihmeteltiin tätä, kun koiran ilmoittaminen rekisteriin on nopea ja helppo toimenpide, joka maksaa vain kymmenen euroa. No, siinä yksi vastaus rekisteröimättömyyteen, ottamatta kantaa muihin syihin: jos oikeasti olisi haluttu, että kaikki koirat sinne ilmoitetaan, ilmoittamisen olisi alun perinkin pitänyt olla maksutonta. Jos olet vähävarainen ja ulosotossa, niin tuo 10 euronkin ylimääräinen maksu (jolle et saa edes mitään vastinetta!) voi olla liikaa. 

Palataan seuraavassa postauksessa taas vähän positiivisempiin aiheisiin lukuvinkkien merkeissä. Tsemppiä kaikille synkkyydestä huolimatta ja hyvää syksyä!

Photo by Pixabay

Kuulumisia velkajärjestelystä

Kirjoitan teille vähän kuulumisia velkajärjestelystä. Se etenee ihan omalla painollaan maksuohjelman mukaisesti. Minun maksuohjelmassa on aika tasaisesti samansuuruiset suoritukset kullekin velkojalle joka kuukausi. Muutama pieni muutos euromäärissä joinain kuukausina on, joten tarkasti täytyy silti seurata.

Olenkin jo kertonut, että seuraan kuukausittain excel-taulukossa maksuohjelman suorituksia ja merkitsen ne aina maksetuksi, kun kunkin kuukauden veloitukset on velkajärjestelytililtä maksettu. Tämän ja erillisen velkajärjestelytilin kautta tehtävien veloitusten avulla pysyn kärryillä, että maksuohjelma etenee kuten pitää. 

Tuo erillinen maksutili on erittäin järkevä, koska jos tulee sitten ohjelman loputtua velkojalta vaatimuksia maksamattomista eristä, löytyvät kaikki suoritukset tiliotteilta helposti todisteeksi maksetuista maksuista. Vinkki: kannattaa tallentaa tai tulostaa velkajärjestelytilin tiliotteet itselle talteen, mikäli on pitkästä (yli viidne vuoden) maksuohjelmasta kyse. Pankista ei nimittäin välttämättä ainakaan maksutta löydy tiliotteita koko ajalta, yleisesti viideltä vuodelta löytyy tiliotteet.  

Maksuohjelman mukaisia maksuja on nyt maksettu yksi vuosi ja 2 kk (14 kk), niin nopeasti se aika juoksee. Tosin ollaan vielä kuitenkin ihan alkumatkassa, koska 5 vuotta ja 7 kk on vielä jäljellä, varsinaista maksuohjelmaa siis. Onhan tässä ollut jo vaikeitakin kuukausia, jolloin tulot ovat jääneet paljon arvioitua pienemmiksi tai on ollut yllättäviä suuria menoja, joten olen joutunut siirtämään pari erää tuonne maksuohjelman loppuun, joten ne maksetaan sitten tuolloin vielä, kun varsinainen maksuohjelma on päättynyt. Velkajärjestelyssähän ei ole vapaakuukausia kuten ulosotossa, mutta siinä on mahdollista siirtää maksuerää maksuohjelman loppuun, mikäli tulee tarvetta. Näitä siirtoja voi tehdä kolmen vuoden ohjelmassa kolmen kuukauden maksujen osalta ja viiden vuoden ohjelmassa viiden kuukauden maksujen osalta. 

Samoin saattaa tulla vielä lisäsuoritusvelvollisuudesta aiheutuvia maksuja maksettavaksi, mikäli siis lisäsuoritusvelvollisuutta syntyy. Lisäsuoritusvelvollisuudesta mainitaan vahvistetussa maksuohjelmassa, jos sellainen on määrätty, kaikissa tapauksissa ei ole. Tämä lasketaan aina kalenterivuosittain eli katsotaan, ovatko tulot ylittäneet 2.000 eurolla velkajärjestelyssä määritetyn tulorajan. Jos ovat, joutuu 2.000 euroa ylittävältä osalta maksamaan puolet lisäsuorituksena velkojille. Tämä on järkevää lasketuttaa vaikka velkaneuvonnassa vuosittain verotuksen valmistuttua. 

Toinen asia, mikä aiheuttaa lisäsuoritusvelvollisuuden, on suuret kertaluonteiset tulot, kuten perintö, lahja tai vaikkapa vaikkausvoitto. Niiden osalta joutuu lisäsuorituksena maksamaan kaiken mikä ylittää 1.000 euroa. Toisin sanoen 1.000 euroa saa itse pitää, loput on maksettava velkojille. 

Laskin juuri, että syyskuun maksut mukaan luettuna olen tämän 14 kk:n aikana maksanut velkajärjestelymaksuja c-veloille 11.424 euroa, mikä tekee 816 euroa kuukautta kohti. Kun verrataan tänä aikana saamieni tulojen yhteismäärään, ja kuinka paljon olisin joutunut maksamaan niistä ulosottoon, lopputulos on, että olen maksanut enemmän nyt kuin mitä olisin ulosotossa joutunut maksamaan. Mutta, on tämä silti motivoivampaa maksamista, kun tietää, että ne oikeasti jonain kauniina päivänä on maksettu. 

Kannattaa tässä vielä huomioida, että tuo 816 euroa on pelkkää lyhennystä, kun korkoja ei enää velkajärjestelyn alkamisen jälkeen kerry. Ulosotossa olisi alkuperäiselle velkasummalle kertynyt vähän yli tuhat euroa korkoa kuukaudessa, joten se ei olisi lyhentynyt ollenkaan. 

Tällaista tänne kuuluu, tasaista tahtia mennään. Tämä ei ole mikään sprinttimatka vaan maraton. Mutta jos tässä hengissä selviää maaliin, niin sehän on jo sinänsä hieno saavutus - ajalla ei ole niinkään väliä. 

Mukavaa syksyä kaikille lukijoille! Muistakaa, että syksy on hyvää aikaa aloittaa oman talouden seuranta ja budjetointi sekä suunnitella velkojen poismaksua. 

Tämän voi aloittaa vaikkapa käymällä yhteistyökumppanini budgetapu.fi -sivustolla. Vahva suositus oppaalle Talous kuntoon - kohti velatonta elämää. Saan tarjota teille alekoodin SYKSY25, jolla saatte oppaan nyt alle kympillä. Kannattaa sijoittaa oman taloudellisen osaamisen kartuttamiseen, itse olen saanut hyviä vinkkejä kyseisestä oppaasta.
Ja löytyyhän sieltä myös itse kirjoittamani opas "Apua rahat loppu! Ensiapua ylivelkaantuneelle", jonka saa ladattua sieltä täysin maksutta. 

  

Optimoidaan ulosottoon meneviä suorituksia

Tässä postauksessa kerron, miten saat parhaan mahdollisen tuloksen ulosottoon maksamistasi suorituksista.

Tätä ei kannata sekoittaa tilanteeseen, jossa ulosotto ottaa suoraan palkasta tai muusta toistuvaistulosta, tällöin ei ole itsellä mitään mahdollisuutta optimoida, vaan ulosotto ottaa palkasta lain mukaisen summan ja jakaa suoritukset velkojille lain mukaisesti. 

Kun maksat itse velkojasi ulosottoon tai teet ylimääräisiä lyhennyksiä toistuvaistulon ulosmittauksen lisäksi, kannattaa huomioida, että niistä suorituksista menee aina taulukkomaksu. Jos olet yrittäjä ja sovit maksusuunnitelman ulosoton kanssa ulosotossa olevien velkojen hoitoon, kannattaa myös lukea tämä postaus ja harjoittaa hieman  laskentaa ja optimoida taulukkomaksut. (Yrityksiä ei koske taulukkomaksujen poistuminen 24 kk:n jaksolla 18 kk:n yhtäjaksoisen maksamisen jälkeen, kuten yksityishenkilöillä pitkäkestoisessa ulosmittauksessa.)

Mitä sitten tarkoitan taulukkomaksujen optimoinnilla?

Ihan yksinkertaisesti sitä, että kun tiedät paljonko rahaa voit ulosottoon kuukaudessa laittaa, lasket millaisissa erissä maksut teet, jotta taulukkomaksuja menee mahdollisimman vähän ja mahdollisimman suuri osa tekemistäsi maksuista kohdentuu juurikin velan korkoon ja lyhennykseen. 

Eikö ole ihan sama maksaako 200 euroa kerralla vai 100 euroa kaksi kertaa kuukaudessa? 
No ei ole. Jos maksat 200 euroa kerran kuukaudessa, menee siitä 27 euron taulukkomaksu. Jos taas maksat 100 euroa kaksi kertaa kuukaudessa, menee taulukkomaksuja vain 12 euroa per maksu eli yhteensä 24 euroa. Säästit heti 3 euroa/kk, joka tekee 36 euroa/vuosi.

No tuossa esimerkissä oli aika pieni säästö, mutta ei hätää, otetaan toinen esimerkki, jossa säästö on jo tuntuvampi. Kuvitellaan tilanne, että olet sopimassa ulosoton kanssa maksusuunnitelmaa veloillesi ja sinun pitäisi maksaa vaikkapa 400 euroa kuukaudessa. 

Jos maksat 400 euroa yhdessä erässä, menee tästä taulukkomaksua 56 euroa. Jos maksat kahdessa yhtäsuuressa 200 euron erässä, taulukkomaksua menee 27 euroa + 27 euroa eli 54 euroa, säästöä 2 euroa. Jos maksaisit tuon 400 euroa kahdessa erässä siten, että toinen erä on 335 euroa ja toinen erä 65 euroa, taulukkomaksuja meneekin vain 27+7 euroa eli 34 euroa. 
Tässä tapauksessa säästöä  tulikin jo 22 euroa (56 vs. 34 eur), joka menisikin taulukkomaksujen sijaan velan lyhennykseen. Aika hyvä säästö kuukaudelle, vuodessa tämä tekee jo 264 euroa. Mieluummin sitä itse ainakin maksaisi tuon 264 euroa suoraan velkoihin kuin näihin ylimääräisiin ulosoton maksuihin. 

Taulukkomaksujen määrät:

Nämä määrät on vahvistettu seuraavissa laeissa; Laki ulosottomaksuista (34/1995) ja Laki ulosottomaksuista annetun lain muuttamisesta(8.6.2006/470).  

Tuosta voi kukin itsekseen laskeskella, miten parhaiten voisi näissä maksuissa omassa tapauksessaan säästää. 

Tätä voi hyödyntää myös siten, että jos vaikka lyhennät sovitusti 200 euroa kuukaudessa, niin siitä summastahan menee velkojen lyhennykseen vain 173 euroa, kun 27 euroa menee taulukkomaksuihin, mutta jos vaan pystyt, niin maksatkin ulosottoon 227 euroa, jolloin tuo 200 euroa menisi kokonaan velkojen maksuun. Näin saisit ohjattua 324 euroa enemmän vuodessa velkojen ja korkojen maksuun. 

Tällaista tällä kertaa. Kommentoi, jos pidit tätä hyödyllisenä postauksena. 

Mukavaa syksyä kaikille!

Photo by Pixabay

Velkajärjestelyyn sisältyvä velka haasteelle

Helteet ovat tältä erää ohi ja töihin on palattu. Lomalla tuli tehtyä vaikka mitä ja vähän muistin  levätäkin. Pitkien työpäivien ja työmatkojen vuoksi kotona tehtäviä töitä jää aina vuoden aikana rästiin ja sitten lomalla yrittää selviytyä niistä kaikista muutaman viikon aikana. No, ei liene yllätys kenellekään, että vielä jäi ensi lomallekin tekemistä, vaikka paljon sain aikaankin. 

Tällä kertaa haluan kertoa teille asiasta, joka on hyvä ottaa huomioon, kun olet miettimässä hakeutuako velkajärjestelyyn vai ei. Olen jo aiemmissa postauksissa käynyt velkajärjestelyn plussia ja miinuksia läpi ja tuolloin jo pohdiskelin, että jos on yhteisvastuullisia velkoja, velkajärjestely ei välttämättä ole paras vaihtoehto, olettaen siis, että velalliset eivät hakeudu yhdessä velkajärjestelyyn. Jos molemmat hakeutuvat yhdessä, seuraavaksi kuvattua ongelmatilannetta ei synny.

Mutta siis asia lyhykäisyydessään: Minulla on mieheni kanssa asuntolainan lisäksi kaksi yhteisvastuullista velkaa. Nämä velat ovat siis remonttilaina ja kulutusluotto. Tuohon suurempaan remonttilainaan olemme saaneet sovittua maksusuunnitelman siten, että mieheni maksaa sitä kuukausittain n. 60 eur minun maksuohjelmamaksun n.50 eur lisäksi. Toiseen lainaan oli myös sovittu maksusuunnitelma ja sitä mieheni maksoikin n. vuoden ajan, mutta hänen tulojensa pudottua, siihen ei enää riittänyt rahaa, eikä siihen saanut mitenkään sovittua pienempää maksuerää, velkaa perii tässä Lowell. Mitkään vapaakuukausiehdotukset ja maksuerän pienentämiset eivät käyneet, joten kun rahaa ei ollut sitä enää maksaa, maksusuunnitelma purkautui ja Lowell vei asian käräjäoikeuteen. Eli ihan normaali kuvio velan perinnässä sinällään. Noin muutamalla sadalla tuhannella ihmisellä tästä löytyy omakohtaista kokemusta. 

Käräjäoikeudesta tuli sitten haaste, jossa pyydettiin vastaamaan haasteeseen, kieltääkö vai myöntääkö velan. Velka on ihan oikeansuuruinen, eikä siinä ole mitään ylisuuria korkoja tai kuluja eli on asianmukainen, tätä emme myöskään kiistäneet. Mutta jotenkin itselleni oli hieman epäselvää tällainen toiminta, kun suurin osa velasta (yli 60 %) tulee maksetuksi minun velkajärjestelyn maksuohjelmassa, niin mitenkäs tämä huomioidaan, kun miehelle menee nyt sitten ulosottoon koko velkasaldo. Että eikö olisi reilu peli, jos miehelle tuomittaisiin maksettavaksi vaan se osa velasta, jota ei minun käräjäoikeuden jo määräämässä maksuohjelmassa saada perittyä. 

Velkajärjestely katkaisee korkojen ja kulujen kertymisen velkapääomalle. Nyt kuitenkin velan mennessä tuomion saatuaan koko summaltaan ulosottoon, siellähän kertyy korkoa ja kuluja koko summalle, myös velkajärjestelyyn sisältyvälle osalle. Ja kuinkahan onnistuu seuranta, kun aina kuukausittain pitäisi summasta vähentyä minun suorittama osuus, ettei sen osalta sitten kerry korkoa. Väitän, ettei tule menemään oikein, vaan mies joutuu maksamaan koko lainan korkoineen ja kuluineen minun maksuohjelmamaksujen lisäksi.  

Joten juteltuani velkaneuvojani kanssa ja hänen oltuaan asiasta myös samaa mieltä kanssani, että ilman muuta kannattaa antaa vastaus, teimme haasteeseen vastauksen. Enpä tiennyt, että vastauksen antaminen pyydettäessä tulee maksamaan yli tuhat euroa lisää.  

No, nyt tiedämme, ettei kannata vastata yhtään mitään käräjäoikeuden pyytäessä. Vastedes tiedämme "uhmata" oikeuslaitosta ja olla vastaamatta vaikka pyydetään. Nimittäin perintätoimiston lakimies naputteli hirmuisen vastauksen meidän vastaukseemme (ja asian vierestä vieläpä, ei ottanut edes kantaa tuohon meidän kysymykseemme) ja mätkäisi päälle 1.200 euron lisäkulut ("oikeudenkäyntikuluja"). No tämä asia oli sitten pakko jättää silleensä, koska jos olisimme vastanneet tähän ja kysyneet uudelleen kysymyksemme, olisi taas tullut lisää kuluja päälle. (Kyllä, juttelin asiasta asiaa hoitavan käräjänotaarin kanssa.) Ei köyhällä ole varaa hakea ja saada oikeutta Suomessa, näin se vaan on. 

Jos lainalla on kaksi (tai useampi) velallinen, niin se yhteisvastuullisuus menee velkajärjestelytuomionkin yli. Eli vaikka velkajärjestelystä määrätään lailla, jossa todetaan, että velan korkojen ja kulujen kertyminen lakkaa, niin se ei sitä tee toisen velallisen osalta ja koska yhteisvastuullinen, tämä tarkoittaa suomeksi: koko velan osalta. Eli velkajärjestelypaperilla voi pyyhkiä per***eensä silloin, kun velassa on muitakin velallisia. 

En tiedä yhtään, kuinka velan lyhenemistä sitten siellä ulosotossa ulosottomiehen toimesta seurataan, minähän maksan lyhennykset Lowellille ja heidän pitäisi aina kuukausittain ilmoittaa velalle tulleista suorituksista ulosottoon, että velka lyhenee. Ilmoittavatko muka, saapa nähdä, epäilen kyllä suuresti. Ja korot joutuu maksamaan sillekin osalle. Väitänkin, että mieheni joutuu maksamaan ihan koko velan korkoineen ja kuluineen (että saa luottotietonsa taas puhtaaksi) eli sama velka todellisuudessa maksetaan ainakin kahteen jollei useampaan kertaan (koska velkajärjestelysaldossa on myös jo mukana siihen asti kertyneet korot ja kulut).  

Jos jollain on vastaavanlaisesta tilanteesta kokemusta ja tietoa, miten asia meni, laittakaahan kommenttia. Saadaan taas yksi asia näistä hähmäisistä velkajärjestelyyn liittyvistä asioista selväksi. 

Ja siis todellakin suosittelen, että jos sinulla on vastaavia yhteisvastuullisia velkoja, joko velat tulee olla maksettuna ennen velkajärjestelyyn hakeutumista tai molemmat velalliset hakeutuvat yhdessä velkajärjestelyyn. Meillä tämä ei ollut mahdollista miehen yrittäjyyden vuoksi, joten nyt jälkiviisaana totean, että ei olisi pitänyt itsekään vielä hakeutua. Olisin voinut odotella vielä muutaman vuoden ja lyhentää nuo yhteisvastuulliset velat pois ensin, kuten olin alun perin ajatellutkin, mutta ulosottomies patisti hakemaan. Nyt tuon kyseisen velan osalta velkajärjestely ei auta mitään, koko velka korkoineen joudutaan kuitenkin maksamaan, ei vain velkajärjestelyyn kuuluvaa leikattua osuutta velasta. Ja mies sai maksuhäiriömerkinnän, joka vaikeuttaa hänen yritystoimintaansa. Lisäksi voi olla, että ulosottomies haluaa vielä realisoida kodinkin. Ja sen välttääkseni alun perin velkajärjestelyyn hakeuduin. Eihän tässä oravanpyörässä ole mitään järkeä. 

Ja vielä loppuun: kyllä perintätoimistoissa on eroa. Tuon toisen yhteisvastuullisen velan osalta saimme sovittua todella hienosti tarpeeksi pienen kuukausierän, joten siitä mies selviää hyvin ja velka tulee kokonaan maksetuksi samassa ajassa kuin maksuohjelmani on. Tässä velassa perijänä on B2 Impact. Mutta tuon toisen perintätoimiston kanssa en kyllä välittäisi olla missään tekemisissä. 

Tässähän tulikin taas avauduttua oikein urakalla. Kiitos, että jaksoit lukea.

Hyvää loppukesää ja syksyn alkua kaikille! 

Photo by Pixabay

Velaton elämä – unelma vai mahdollisuus?

Nyt kun eletään tätä tekoälyn ja älyttömyyden aikaa, pitihän se kokeilla, mitä tekoäly sanoisi aiheesta velaton elämä - pois velkakierteestä. No, eihän se ihan putkeen silläkään mennyt, joten tässä vähän korjailtu ja täydennetty versio. Huomaatko, että on AI:n tekemä? 

Pois velkakierteestä

Velaton elämä saattaa tuntua kaukaiselta haaveelta, etenkin silloin kun velkakierre painaa mieltä ja pankkitili näyttää nollaa. Mutta onko velattomuus todellinen mahdollisuus vai vain kaunis ajatus? Lyhyt vastaus: kyllä, se on mahdollista – mutta ei ehkä yhdessä yössä.

Tässä postauksessa käyn läpi, mitä velattomuus tarkoittaa, miksi se kannattaa ja miten realistisesti siihen voi päästä – vaikka lähtötilanne olisi haastava.

Mitä velattomuus oikeastaan tarkoittaa?

Velaton elämä ei välttämättä tarkoita sitä, että sinulla ei olisi lainkaan velkoja. Monilla ihmisillä on esimerkiksi asuntolainaa tai opintolainaa, mutta he eivät koe olevansa velkakierteessä.

Velattomuus voi tarkoittaa myös tätä:

• Taloudellista vapautta: Et ole velkaantunut liikaa, etkä elä tilipäivästä tilipäivään vain lyhennysten vuoksi.
• Hallintaa: Velat ovat suunnitelmallisia ja hallinnassa.
• Mielenrauhaa: Et pelkää puhelimen soimista tai perintäkirjeitä.
• Velattomuus on siis ennen kaikkea tunne siitä, että sinä hallitset rahojasi – eivätkä velat sinua.

Entäpä sitten velattomuuden hyödyt:

✅ Vähemmän stressiä ja parempi unenlaatu

✅ Mahdollisuus säästää ja investoida tulevaan

✅ Vapaus tehdä valintoja – esimerkiksi vaihtaa työpaikkaa tai opiskella

✅ Luottotiedot kunnossa ja mahdollista saada rahoitusta jos joskus tarvitsee lainaa esimerkiksi oman asunnon hankintaan

✅ Tunne onnistumisesta ja mahdollisuudesta vaikuttaa omaan elämään

Jne. jne. Listaa voi jatkaa, vaikka kuinka pitkään. 

Miten sitten velattomuuteen on mahdollista päästä:

1. Myönnä tilanne ja hyväksy lähtöpiste

Velkojen tunnustaminen ei ole heikkoutta, vaan lähtökohta muutokselle. Sinun ei tarvitse olla täydellinen, riittää että liikut oikeaan suuntaan. Aikaa ja tupakkia tulee kulumaan, muista, ettei Roomaakaan rakennettu päivässä. 

2. Tee konkreettinen maksusuunnitelma

Listaa kaikki velkasi. Jaa ne kiireellisiin ja vähemmän kiireellisiin, voit myös jakaa velat korkeakorkoisempiin ja aloittaa lyhennykset joko pienemmistä tai korkeakorkoisimmista veloista. Aseta tavoite: mitä velkaa lyhennät ensimmäisenä?

3. Hanki apua, kun tarvitset sitä

Talous- ja velkaneuvonta, Takuusäätiö tai käräjäoikeuden myöntämä velkajärjestely voivat olla osa matkaasi. Velattomuus voi toteutua myös tuetusti.

4. Pysy suunnitelmassa – ja palkitse itsesi

Velkojen maksaminen on maraton, ei sprintti. Juhli pieniä voittoja: yksi velka pois, yksi kuukausi ilman uutta lainaa – kaikki lasketaan!

Velattomuus ei tapahdu sattumalta – se rakennetaan pikku hiljaa kivi kiveltä

Velaton elämä ei ole vain "onnellisten ihmisten etuoikeus". Se on mahdollinen vaihtoehto, kun alat järjestelmällisesti tehdä päätöksiä sen suuntaan. Matka voi olla pitkä, mutta jokainen askel vie sinua eteenpäin.

Muistutus: Sinä voit olla se tarina

Velattomuus ei tarkoita täydellisyyttä. Se tarkoittaa rohkeutta kohdata todellisuus ja halua tehdä pieniä, toistuvia tekoja parempaa tulevaisuutta varten.

Hyvää juhannusta ja rentoa kesää kaikille lukijoille! 

Photo by Pixabay

Velkakierre: mikä se on ja miten sen voi katkaista?

Velkakierteeksi nimitetään sellaista tilannetta, jossa velkoja otetaan jatkuvasti lisää vanhojen velkojen tai laskujen maksamiseksi – ja velkataakka kasvaa hallitsemattomasti. Maksetaan niin sanotusti velkaa velalla. 

Se on yleinen, mutta usein vaiettu ongelma, joka voi koskea ketä tahansa elämäntilanteesta tai tulotasosta riippumatta. Hyvä uutinen on, että velkakierteestä on mahdollista päästä pois – askel kerrallaan.

Miten velkakierre syntyy?

Velkakierre ei yleensä synny yhdessä yössä vaan pikku hiljaa. Yleinen kuvio on se, että yhden velan lisäksi tulee toinen ja kolmas, ja ennen kuin huomaakaan, velkoja maksetaan uusilla veloilla – ilman todellista mahdollisuutta selviytyä. Kun näitä kuukausisummiltaan pieniä velkoja ja maksuja kertyy riittävän monta, eivätkä tulot nouse, jossain vaiheessa tulee stoppi, eivätkä kuukausittaiset tulot riitä kaikkien lainojen kuukausierien maksamiseen. 

Tavallista on, että velkoja on yritetty ensin yhdistellä erilaisilla yhdistelylainoilla isommiksi veloiksi, jotta kuukausittainen maksuerä on saatu pienemmäksi. Tällöin on kuitenkin vaarana, että mikäli velkaantumisen juurisyytä ei hoideta, velkaantuminen jatkuu edelleen. 

Usein velkakierteeseen johtaa jokin elämänmuutos, kuten esimerkiksi

- Työttömyys tai tulotason lasku

- Avioero tai perheen hajoaminen

- Sairaus tai muu yllättävä meno

- Huono taloudenhallinta tai puutteellinen budjetointi

- Liiallinen luotonotto, erityisesti korkeakorkoiset- ja kuluiset kulutusluotot ja pikavipit

Velkakierteen merkit – tunnistatko nämä?

Seuraavaksi on lueteltuna sellaisia talouden hälytysmerkkejä, joita huomatessasi kannattaa tehdä asialle jotain. 

- Et enää tiedä, kuinka paljon sinulla on velkaa tai kuinka moneen paikkaan

- Jätät laskuja avaamatta tai maksat vain osan niistä

- Otat jatkuvasti uutta lainaa selvitäksesi 

- Perintäkirjeitä ja kirjeitä ulosotosta alkaa tulla postilaatikkoosi, joko sähköisesti tai postitse 

- Taloudesta puuttuu kokonaan liikkumavara – kaikki tulot menevät velkoihin, eikä mitään jää    säästöön

Miten velkakierteestä pääsee ulos?

Tässä 7 askelta, jotka auttavat katkaisemaan velkakierteen:

1. Tunnista ja kohtaa tilanne – älä pakene

Velkojen piilottaminen tai kieltäminen ei auta. Rehellinen tilannekuva on tärkein askel, selvitä velkasi. Avaa kaikki kirjeet ja laskut. Kirjaa kaikki velat ja niiden eräpäivät ylös. 

2. Tee budjetti ja seuraa menoja

Selvitä, kuinka paljon rahaa sinulle kuukaudessa tulee ja mihin se menee. Näin näet, minkä verran on käytettävissä velkojen maksuun. Käytä Exceliä, sovelluksia tai paperia – mikä vain toimii parhaiten sinulle. Kategorisoi kaikki menosi ja jätä kaikki ei-elintärkeät menot tauolle. Pientä epämukavuutta tulee sietää, jotta asiat saadaan oikealle tolalle, mutta syödä pitää. Voit luokitella menot tärkeimmistä turhimpiin ja jättää turhimmat pois kokonaan. 

3. Priorisoi velat

Kaikki velat eivät ole samanarvoisia. Maksa ensin ne, joiden perinnän eteneminen aiheuttaisi eniten haittaa (esim. ulosottouhka, vuokrat). Turvaa asumisesi sekä ruoka, sähkö, lämmitys, vesi, jätehuolto ym. elintärkeät toiminnot. Seuraavaksi tärkeintä lienee töissä käynti, jotta tulosi ovat turvatut, eli maksa matkaliput tai auton kulut. Puhelinta ja nettiä tarvitset, kun neuvottelet velkojien kanssa maksuista. 

4. Neuvottele velkojien kanssa

Usein velkojat suostuvat maksusuunnitelmaan, kun otat itse yhteyttä. Heille on pääsääntöisesti parempi, että he saavat suoritukset sinulta säännöllisesti vaikkakin hitaammin.  Älä odota, että asia menee perintään tai ulosottoon. Toki joskus voi olla, ettei asiasta pysty sopimaan maksusuunnitelmaa, esimerkiksi, jos velkoja ei suostu pienempiin kuukausieriin ja tulosi eivät kerta kaikkiaan riitä riittävän suuruisen erän hoitamiseen. 

5. Hae asiantuntevaa apua

Velkaneuvonta on maksutonta, ja sitä saa esimerkiksi Oikeuspalveluviraston talous- ja velkaneuvonnasta. Myös Takuusäätiö tarjoaa työkaluja ja apua nettisivuillaan ja Velkalinja-puhelinpalvelussa. 

6. Päästä velat ulosottoon

Joskus ainoa keino selvitä isosta velkamäärästä on päästää velat ulosottoon. Tällöin maksat tietyn summan tuloistasi kuukaudessa yhteen paikkaan. Ulosotossa on aina velalliselle jätettävä suojaosuus eli sinulle jää rahaa myös elämiseen. Usein tämä elämiseen ja asumiskuluihin jäävä summa on jopa suurempi kuin mitä sinulle jäi aiemmin, kun maksoit velkoja moneen eri suuntaan. 

7. Harkitse velkajärjestelyä

Jos tilanne on vaikea eikä tulojen ja menojen tasapainottaminen auta, voit hakea käräjäoikeudelta velkajärjestelyä. Talous- ja velkaneuvoja auttaa hakemuksen laadinnassa, ota siis yhteyttä talous- ja velkaneuvontaan ja selvitä mahdollisuutesi velkajärjestelyyn.  

Velkakierteestä selviäminen vie aikaa – mutta se on mahdollista

Velkakierteen katkaiseminen ei tapahdu hetkessä, mutta jokainen askel vie sinua kohti vakaampaa taloudellista tilannetta. Tärkeintä on aloittaa – vaikka pienenpienin vauva-askelin.

Muista: et ole yksin. Apua on saatavissa ja velkakierteestä selviäminen on täysin mahdollista.

Laaditko sinä kuukausibudjetin?

Tuore kysely kertoi meille, että yli puolet suomalaisista ei laadi minkäänlaista kuukausibudjettia tai suunnittele rahankäyttöään ennakkoon. Taloustutkimus teki kattavan kyselytutkimuksen OP-Ryhmälle maaliskuussa. 

Kyselytutkimuksen tulos on toisaalta todella vaikea ymmärtää ja toisaalta taas ei. Avataanpa seuraavaksi hieman näitä molempia ääripäitä. 

Itse olen jo vuodesta 2019 laatinut kuukausittain budjetin ja olen varsin hanakasti siihen myös täällä blogissa vuosien varrella kehottanut. Nykyisin, kun olen huomannut kuinka tuiki tärkeä asia se on, en voisi enää kuvitellakaan sellaista kuukautta, etten tekisi budjettia ja seuraisi sen toteutumista. Siksi onkin niin vaikea ymmärtää henkilöitä, jotka eivät budjetoi lainkaan. Ja varsinkin miksi eivät, kiinnostaa minua suuresti. 

Heitän tähän kaksi teoriaa, jotka minulla on tästä budjetoimattomuudesta. Eli alle puolet suomalaisista (46 %) budjetoi säännöllisesti, joten 54 % ei budjetoi lainkaan tai budjetoi epäsäännöllisesti. Miksi yli puolet suomalaisista ei budjetoi? 

Väitän, että osa tästä on niin varakasta väkeä, ettei heidän tarvitse budjetoida. Heillä on riittävä säännöllinen tulotaso ja kuten varakkailla ihmisillä yleensäkin, todella pienet kiinteät kulut (ei autolainaa, ei opintolainaa, ei asuntolainaa jne.), joten heillä talous pysyy hyppysissä ilman budjettiakin. Heillä menee automaattisesti sijoituksiin ja säästöön tietty summa kuukaudessa ja loppu jää kulutukseen, joka sekin on varsin maltillista.

Sitten on toinen porukka, sieltä täysin jonon toisesta päästä, joilla ei tule rahaa läheskään niin paljon kuin menoihin kuluisi eli silloin taas budjetointi on siinä mielessä "ihan turhaa", että rahaa kerta kaikkiaan tulee niin vähän, ettei se voi parhaallakaan budjetointitaidolla riittää edes pakollisiin kiinteisiin kuluihin. Kun ei ole mitä budjetoida, miksi budjetoida. 

Väliin mahtuu monta erilaista ihmisryhmää, jotka syystä tai toisesta eivät budjetoi - vielä. Ehkä se tuntuu niin tylsältä hommalta, ettei jaksa aloittaa. Kehotan kuitenkin aloittamaan, koska aika monella tähän ryhmään kuuluvalla pienikin suunnitelmallisuus rahankäytön suhteen saisi aikaan säästöjä, jotka voisi ohjata esimerkiksi säästöön pahan päivän varalle tai sijoituksiin. Todella moni miettii, että hän kyllä sijoittaisi ja säästäisi, mutta rahaa ei jää säästöön, kaikki menee joka kuukausi. Eletään kädestä suuhun. Tosiasiassa pienellä suunnitelmallisuudella voisi rahaa saada jäämään säästöön ja vararahaston kartuttua jopa säännölliseen sijoittamiseen saakka.  Kaikki ei menisikään aina suoraan kulutukseen vaan laitettaisiin suunnitelmallisesti edes jotain kuukausittaisista tuloista säästöön. Eli tässä ihmisryhmässä budjetointi olisi ihan avainasemassa ja huipputärkeää. 

Lisäksi se, että laatii budjetin ei vielä riitä, vaan budjettia pitäisi myös seurata, jotta tietää, pysyikö ylipäänsä budjetissa vai tuliko jotain kenties yllättävää eteen, johon budjetoidut rahat eivät riittäneetkään. 18 % budjetin laatineista ei tutkimuksen mukaan seuraa budjetin toteutumista lainkaan. Tässä mielestäni menee ihan hukkaan koko budjetointi - miksi sitten edes budjetoi, jos sitä ei seuraa?

Positiivista tutkimuksessa oli se, että nuoret ovat aktiivisia budjetoinnissa: 18-25-vuotiaat ovat aktiivisimpia ja 26-34-vuotiaat seuraavaksi aktiivisimpia budjetoijia. 26-34 vuotiaat myös aktiivisimmin seuraavat tekemäänsä budjettia, nuorempi ikäryhmä unohtaa useammin seurannan. 

Oman talouden budjetointikin on tällä hetkellä hieman haasteellista johtuen kuukausittain muuttuvasta palkan määrästä sekä puolison epäsäännöllisistä tuloista (tai tulojen puutteesta), mutta silti pyrin ennakoimaan niin pitkälle kuin mahdollista aina tulevan kuukauden tulot ja menot sekä seuraamaan budjetin toteutumista. Välillä se onnistuu paremmin ja välillä tuntuu ettei jonain kuukautena ollenkaan. Mutta jatkan silti valitsemallani budjetointipolulla. 

Ja saan joka kuukausi jotain jäämään pienistäkin tuloista säästöön hyvällä suunnitelmallisuudella. 

Photo by Pixabay

Piinaviikkoa

Ulosottolaitos julkaisi taas viime vuoden tilastoja ulosotosta. Ulosottovelallisia oli vuoden 2024 lopussa noin 264.000, joista luonnollisia henkilöitä 248.808. Yhteensä avoimia asioita oli vuoden lopussa n. 6,4 miljardin euron edestä, josta n.5 miljardia koskee yksityisoikeudellisia saatavia. Nämä ovat siis käräjäoikeuden tuomion kautta perittäväksi tulleita asioita. Niihin ei lukeudu verot, sakot ym. julkisoikeudelliset eli ilman tuomiota perintäkelpoiset asiat eivätkä elatusapumaksut. Tähän sisältyy sen sijaan kaikki eräännytetyt ja tuomion saaneet kulutus- ja muut luotot, pikavipit, osamaksut, vuokrarästit yms. yms. 

Koko vuoden aikana ulosotossa oli kaikkiaan 531.509 henkilöä, joista 282.701 henkilön osalta ulosotto on päättynyt vuoden 2024 aikana. 

Se, että ulosotto on päättynyt, ei välttämättä tarkoita, että ulosottovelka on maksettu pois vaan ulosottoasia on poistunut aktiivisista perittävistä. Toki iso osa on pieniä esim. pysäköintisakkoja, veroja tai terveyskeskusmaksuja, jotka maksetaan kerralla pois. 

Varsin tavallista on, että velallinen todetaan ulosottoselvityksessä varattomaksi eli ulosotolle muodostuu varattomuuseste. Tällöin velka siirtyy passiivisiin asioihin, josta se nousee uudelleen aktiiviseksi, mikäli velalliselle syntyy tuloja, mistä voi ulosmitata (esim. palkkatuloa). Jos kyseessä on normaali ulosmittaus eikä suppea, niin asia aktivoituu myös mikäli velallinen saa varallisuutta (esim. perintö). Suppeassa ulosotossa voidaan ulosmitata vain toistuvaistuloa sekä sellaista varallisuutta, mitä ei tarvitse muuttaa rahaksi. Asia voi päättyä myös velkojan peruutukseen. Velkoja voi pyytää saatavansa merkitsemistä passiivirekisteriin kahden vuoden ajaksi ja jos sinä aikana velalliselta löytyy ulosmitattavaa omaisuutta, velkoja voi saada saatavansa perityksi. 

Velallisia, joiden ulosottovelka on korkeintaan 1.000 euroa, on 37 % kaikista  ulosottovelallisista. Nämä pienet alle tonnin velat usein pystytäänkin maksamaan pois nopeasti. 

Sen sijaan kun tarkastellaan perittävänä olevaa ulosottovelkaa, joka on keskimäärin 29.000 euroa velallista kohti, se selvästi viittaa pitkäkestoisempaan ulosottoon. Harvalla on varaa maksaa 29.000 euron edestä ulosottovelkaa vuodessa. 

Maksamalla ulosotosta pois selvinneiden uusien vuonna 2024 tulleiden asioiden osalta oli 51,9 % ja varattomaksi todettiin 10,7 %. Näin ollen ulosoton asiakkaaksi jäi vielä ainakin seuraavalle vuodelle 62,6 % uusista velallisista. Luvut koskevat vain luonnollisia henkilöitä. 

Sitten kun tarkastellaan vanhoja velallisia viime vuodelta eli sellaisia henkilöitä, joilla on ollut ulosottovelkaa jo ennen vuotta 2024, niin heistä maksamalla selvinneitä velallisia oli 30,8 % ja varattomia/ tuntemattomia oli 32,6 %. 

Tästä voimme päätellä, että loput 36,6 % vanhoista velallisista eivät selvinneet veloistaan maksamalla, vaan kuuluvat pitkäkestoisemman ulosoton piiriin. Tämä tarkoittaa 194.447 henkilöä. Lisäksi toki noista vuoden 2024 aikana tulleista uusista velallisista osa tulee jäämään pidemmäksi aikaa ulosoton piiriin, joten luku on todellisuudessa suurempi. Vireillä olevia ulosottovelallisia oli vuonna 2024 keskimäärin 257.676 henkilöä. 13,6 %:lla tästä määrästä velkamäärä oli yli 50.000 euroa. Tämä tarkoittaa yli 35.000 henkilöä. 

Mieti, maassamme on yli 35.000 henkilöä, joilla on ulosottovelkaa yli 50.000 euroa. Lisäksi meillä on yli 56.400 henkilöä, joiden ulosottovelka sijoittuu välille 10.000 - 49.999 euroa. Näin ollen yli 10.000 euroa pitkäkestoista ulosottovelkaa on yli 91.400 henkilöllä. Se on aika paljon se. Tuohon lukuun sisältyy niin monta henkilökohtaista tragediaa, niin paljon epätoivoa, epäonnistumisen tunnetta ja vähävaraisuutta. 

Jos joku vielä tulee päin naamaa sanomaan, että ylivelkaantuminen on vain pieni marginaalinen ilmiö, niin lupaan, että hermostun - voin vaikka motata. 

Piinasta huolimatta hyvää pääsiäisen aikaa teille kaikille lukijoilleni!

Photo by Erika Varga Pixabay